Avengers: Age of Ultron (2015)

 
Avengers elokuvasarjan kakkososaa on pidetty huonoimpana sarjan osana, mutta ei se ole mielestäni huono elokuva. Kostajien elokuvien taso vaan on niin kova, että siinä liigassa Age of Ultron voi tuntua jonkun mielestä epätyydyttävältä, mutta minä olen aina pitänyt tästä elokuvasta kaikkine ongelmineenkin. Jopa osittain tämä paransi juttuja, jotka olivat vaivanneet minua ensimmäisessä osassa. Visuaalisesti elokuva on komea ja oman aikansa top notch kamaa. Elokuvan on ohjannut Joss Whedon (Firefly). Vaikka Whedonin Justice Leagueen lisäämät jutut eivät istuneet elokuvaan kovinkaan hyvin ja niistä tuli vitsi, niin tässä elokuvassa mies ainakin on tehnyt toimivaa jälkeä ja tasapainottelee hienosti tieteis/fantasia mambojambon ja realielämän välillä oikein toimivasti.  Olen nähnyt elokuvan useita kertoja, mutta viimekerrasta on 3-4-vuotta, joten päätin tarkistaa miltä leffa näyttää nykypäivänä kuusi vuotta ilmestymisestään. Kaikkihan tämän ovat jo nähneet, joten spoilereita tulee pitkin tekstiä!

Avengers: Age of Ultron (2015)

Kostajat etsivät kadonnutta Lokin sauvaa Sokovia nimisestä kaupungista, jossa Paroni Strucker tekee hydran päämajassa ihmiskokeita. Kostajat löytävät samalla tekoälyn. Iron Man ja Bruce Banner suunnittelevat käyttävänsä älyä apunaan erilaisia avaruuden uhkia vastaan, mutta tekoäly pian leviää verkkoon ja hänen tarkoituksenaan on kehittää ihmiskuntaa paremmaksi, tuhoamalla perinteiset heikot ihmiset ja pävittämällä ne metallisiksi omaksi kuvakseen...

Heti alussa Sokoviassa nähtävä "Avengers vs Paroni Strucker ja Hydra-armeija" kohtaus on näyttävää toimintaa, joka esittelee hahmot ja ryhmän toimintatavan katsojalle hienosti. Se myös näyttää, että kaikki ryhmän jäsenet eivät ole haavoittumattomia yli-ihmisiä, kun Hawkeye ottaa kylkeen osuman. Pidän myös kohtauksen jälkeen tulevista juhlista Kostajien rakennuksessa. Kostajat esittäytyvät realistisena, kuin jokin iso yritys, joka on osa nykyistä maailmaa. Se myös inhimillistää hahmoja. Juhlissa nähdään myös yksi hauskimmista Stan Lee cameoista. Juhlien jälkeen nähtävä Mjölnir kohtaus on nerokkaan hauskaa fan servicea. 

Pidän myös paljon Ultronin ensiesiintymisestä. Creepynä romukasana se luo mukavasti uhkaavuutta. Ultronin hahmoa on parjattu pitkään ja sitä pidetään leffan heikkona lenkkinä. En tunne hahmoa sarjakuvista, millainen se on alunperin, mutta olettaisi tekoälyn olevan tunteeton ja persoonaton kone. Tämä tekoäly on kumminkin hyvinkin ihmismäinen, jopa koomisiin mittapuihin asti. Persoonallisuus on lähinnä psykoottinen ja pakkomielteinen. Tässä vaiheessa olin jo tottunut Ultronin hahmoon, eikä se enää häirinnyt minua niin paljon, kuin ekalla kerralla. Olisin toki toivonut vielä uhkaavampaa hahmoa, mutta ehkä se olisi tehnyt siitä vain geneerisemmän skynet-tyylisen ratkaisun. 

Elokuvassa esitellään huikea määrä uusia hahmoja, jopa niin paljon, että faniakin hirvittää. Elokuvan pahiksista lemppariksini on muodostunut Black Panther leffastakin tuttu, mainio Ulysses Klaue/Klaw, jota Andy Serkis näyttelee upeasti. Hahmoa olisi halunnut nähdä enemmänkin. Aiemmin mainittu Paroni Strucker. Itse Ultronia näyttelee James Spader. Spader sopii pahiksen rooleihin hyvin. 

Kostajien lisäksi uusi sankareita esitellään roppakaupalla. Tärkeimmäksi uudeksi hahmoksi nousee Vision. En muistanutkaan, että Visionin piti olla Ultronin viimeisin muoto, mutta tekoäly Jarvis saakin lopulta kehon käyttöönsä. Mukana on pienessä roolissa iron maneista tuttu War Machine. Uusina hahmoina nähdään myös parannellut kaksoset Quicksilver ja Scarlet Witch, joista toinen päätyy lopulta Kapun johtamaan kostajaryhmään. Mukana on myös tietenkin SHIELD, joka tekee paluun. SHIELDissä tärkeimpinä hahmoina tietysti Nick Fury ja Maria Hill, jotka saavat mukavasti ruutuaikaa. Myös Falcon vilahtelee pitkin leffaa ja tekee myös paluun Kapun ryhmässä Civil Warissa. Unijaksoissa nähdään myös Idris Elba Heimdallina ja Hayley Atwell Peggy Carterina. Stellan Skargårdin näyttelemä suosikkihahmoni Erik Selvig käy myös kääntymässä. Selvigille pitäisi tehdä oma elokuva ehdottomasti. Nämä kaikki lukemattomat hahmot siis nähdään Kapun, Hulkin, Lesken, Thorin ja Iron manin lisäksi. Eri MCU paikoista Sokovian lisäksi esitellään mm. Wakandan maailmaa, tai lähinnä Vibramiumia, mistä Ultron ja Vision on tehty. Melkoista marvel fan serviceä siis. Silti tämä paketti pysyy kasassa eikä tunnu liian täyteen ahdetulta.

Aikoinaan minua viehätti tässä elokuvassa pari asiaa, jotka olivat mielestäni pielessä ekassa osassa. Toinen oli se, että sankareiden ekan osan muoviset ja hieman campyt asusteet oli vaihdettu uskottavamman näköisiin designeihin.



Elokuva oli myös hieman rosoisempi ja synkempi kuin ensimmäinen värikkäämpi tapaus. mm. Mustan lesken koulutuskauden taustatarinat oli aika synkeää kamaa, esim. pussipäässa olevan miehen ampuminen, hullujen huoneelle joutuminen  ja lopulta sterilointi, ettei lasten saanti ole enää mahdollista.





Muutakin draamaa hahmojen taustoissa, sekä välillä nähdään. Lemppari suvantokohta on se kun kostajat vetäytyvät Hawkeyen piilopaikkaaan ja paljastuu, että kaveri on tavallinen perheenisä, jolla on lapset, raskaana oleva vaimo ja talon korjaus siviiliajan huolenaiheinaan. Varsinkin nämä faktat aiheuttavat Hulkissa ja Mustassa leskessä tuskaa, koska he eivät voi ikinään kokea samaa.

Henkilöihin mennään siis korean kuoren alle ja etsitään sitä ihimillisyyttä hahmoista. Myös Kapteeni Amerikan ja Iron Manin välillä alkaa olla sitä kahinaa, joka eskaloituu lopulta loistavassa Captain America: Civil warissa, jonka voisi luonnehtia nimellä Avengers 2.5. Elokuva ei myöskään ole liian hassu ja täynnä vitsejä, vaikka kevennyskohtia onkin pitkin leffaa, ovat ne hienovaraisia näpäytyksiä ja huomioita ja eivät vie draamalta liikaa huomiota.



Yksi lempparivitseistä on se missä Hawkeye miettii, että jos hän tappaisi Quicksilverin taisteluntuoksinnassa, ei sitä kukaan huomaisi ja voisi syyttää vaikka ultronin robotteja. Tarkemmin ajateltuna vitsi on aika kauhea kun tietää hahmon kohtalon, heh.

Roboteista tulikin mieleen, että mielestäni terminatormaiset robotit ovat parempi vastus, kuin random avaruusörkit mitä nähtiin ykkösessä. 

Synkkyydestä vielä sen verran, että arvostan, että elokuva uskaltaa tappaa yhden oikeista Marvel hahmoista, eikä kaikki ole loputtomasti kuolemattomia.

Fan servicestä mainittakoon lisää, Hulk vs Hulk buster kohtaus on vallan mainio ja siistiä nähtävää. Tätähän odotettiin jo Iron Man kolmosen aikoihin, kun hulk busterin kaltainen haarniska vilahti kuvissa. 

Elokuvaa on syytetty Transformers leffoista tutusta onttoudesta ja pelkästä koreasta pinnasta.  Silti tässä on selkeää juonta ja hahmokehitystä enemmän kuin kaikissa Bayn Transformereissa yhteensä. Syy tähän katsojien luomaan yhteyteen voi olla myös robottien täyteisessä tarinassa.

Elokuvan eeppinen lopputaistelu lentävine kaupunkeineen muistuttaa kovasti animeista tuttuja överiyyksiä. Silti se on omaperäinen ja komean näköinen ratkaisu, jollaista harvoin näkee elokuvissa.

Musiikista vastaa Brian Tyler ja Danny Elfman on mukana luomassa omaa hybridia tunnetulle Alan Silvestrin Avengers-teemalle. Sankarilliseen musiikkiin onkin saatu kivasti synkkyyttä mukaan.

Mielestäni tämä osa on tärkeä osa hahmojen kehityksen kannalta. Hahmot olisivat jääneet torsoiksi, jos tämän elokuvan olisi ottanut välistä pois. Vaikka leffa on täyteen ammuttu kaikkea, pysyy se kasassa ja järkevänä kokonaisuutena. Tosin osa matskusta on ponnistuslautaa tuleville leffoille, mutta muutenkin MCU:n elokuvat toimivat parhaiten sarjana, eivätkä yksittäisinä elokuvina. Tärkeää on tuntea hahmot ja koko kokonaisuus, että leffoista saisi parhaiten irti. koska elokuvassa on paljon pureksittavaa, toimii se parhaiten, kun sen on nähnyt useamman kerran. Ymmärrän toki, että monet, jotka eivät ole aiheesta niin kiinnostuneita, eivät jaksa tätä katsoa yhtä kertaa enempää ja siksi leffa onkin suunnattu eniten MCU:n faneille, eikä niinkään suurelle yleisölle. 

- Kai Kumpulainen 10.1.2021

Juliste taidetta: