Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit

90-luvun lopussa löysin Anttilan toptenin mahtavista alelaareista ties mitä aarteita. Yksi näistä oli videokasetti, jonka päällä mainittiin sanat "Way of the samurai". Se riitti nappaamaan kasetin matkaan, vaikka kuvan hahmo ei ihan perinteiseltä samurailta näyttänyt. Kyseessä oli Jim Jarmuschin ohjaama rikosdraama, jonka pääosaa esitti nuorehko Forest Whitaker . Whitakerin hahmon nimi oli mystinen Ghost Dog ja tämä salaperäinen kaveri noudatti samurain elämäntapaa hyvin erilaisessa ympäristössä mihin normaalisti on samurailta totuttu. Tämä elokuva on minulle hyvin nostalginen tapaus ja samalla suosikkini kaikista näkemistäni Jim Jarmuschin teoksista. Ghost Dog: The Way of the Samurai (1999) Ghost Dog on erakko, joka asustelee New Jerseyssä, talon katolla, seuranaan kyyhkyt. Mies elää Hagakuren, eli samuraioppien mukaan täsmällisesti. Hän on myös jäljittelemätön salamurhaaja, joka saa tehtävänsä kirjekyyhkyjen avulla. Päivisin mies käy hengailemassa ranskalaisen ystävänsä l

Alterstream mediasta ja Sarjismiehet Podcastista tuttu jusa Kyntäjä oli sitä mieltä, että olin tehnyt pahan virheen, kun en ollut aiemmin katsonut "Monsters" nimistä elokuvaa vuodelta 2010, joten hän osti minulle leffan blu-raynä varmistuakseen, että katson kyseisen teoksen. Nyt kun ohjaaja Gareth Edwardsin uusin elokuva Creators on elokuvateattereissa, päätin ensiksi tarkistaa miltä miehen kehuttu debyytti vaikuttaa. Voi pojat, miltä se vaikuttikin. Monsters (2010) Meksikoon tipahtaa vahingossa kontti, jossa on Nasan avaruudesta löytämää elämää. Pian viidakko kuhisee vaarallista elämää, vaikka armeija tekisi mitä eristääkseen alueen. Va­lo­ku­vaa­ja Kaulder jou­tuu saat­ta­maan po­monsa tyttä­ren tur­vaan Yh­dys­val­toi­hin, lä­pi saas­tu­neen meksikon alueen. Elokuvan budjetti on ollut vaivaiset 500 000 dollaria, mikä on ihan käsittämätöntä, ottaen huomioon miten isolta ja komealta se näyttää. Itse alienit ovat hyvin Lovecraftiaanisia taivaalla keikkuvia lonkeromörköjä,

Katsottavien kauhuelokuvien pino oli kasvanut sen verta hulppeaksi, että ajattelin pyhittää lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kuusi, joita on tullut katseltua.  Kauhukuu 2023 osa. 3 Halloween 2 (1981) En ole katsonut Halloween kakkosta sitten juniorivuosien, jolloin elokuvan loppu jätti meikäläiseen pienen kammotuksen. Kaikennäköiset elävältä palamiset olivat meikäläisen pahinta painajaista muksuna. Nyt aikaa on kulunut jo sen verran, että uudelleen katsominen oli jo paikallaan. Kakkonen alkaa suoraan siitä, mihin ykkönen jäi ja tuntuu loogiselta jatkumolta tähän kauhuklassikkoon. Alun tunnelma on hyvä ja ohjaaja Rick Rosenthal imitoi hienosti John Carpenterin luomaa Halloween tunnelmaa. Kun leffassa siirrytään sairaalamiljööseen, elokuva hieman lässähtää. Turhia