Hellboy (2019)

Mike Mignolan Hellboy sarjakuvien ja Guillermo Del toron kahden elokuvan suurena fanina, en ollut kovin innoissani kuullessani, että Hellboy rebootataan.  Vaikka puheet R-rated leffasta, jossa kiroillaan ja levitellään suolia ympäriinsä, synkissä merkeissä, saikin innostumaan, niin jo ensimmäinen traileri näytti täysin väärältä ja epäkiinnostavalta. Siksi menikin näin kauan ennen kuin paneuduin uusimman leffan tapahtumiin.

Hellboy (2019)

Hellboy saa tällä kertaa vastaansa noidan jota esittää aina ihana Milla Jovovich. Mukaan juoneen sotketaan Bepopia muituttava villisika, keijuja, jättiläisiä, hellboytä metsästävä klaani, Baba yaga, Natseja tappava Lobster Johnson, Pantteriksi muuntautuva agentti, tyttö jolla on psyykkisiä voimia, Kuningas Arthur ja Merlin, Stalin, lepakko-vapaapainija, Ian McShane ja ihan liikaa kaikkea... 50 milj. budjetista on otettu kaikki irti.

Elokuva muistuttaa kovasti vuoden 1997 Spawn-leffaa. Se on täynnä kaikkea siistiä, kokoajan tapahtuu jotain ihan adhd-tasolle asti, alku vaikuttaa hyvälle, mutta loppua päin mennään metsään, praktikaaliefektit ovat hienoja, mutta cgi karmeaa, musiikit ovat mukarankkaa koneiden ja sähkökitaroiden yhdistelmää ja logo pamahtaa ruutuun liekkien saattelemana. 16-vuotias Kaitsu olisi tästä leffasta enemmän kuin innoissaan. Wanha Kaitsu taas toivoisi, että tämä kaikki näytettäisiin tuplasti hitaammin ja tunnelmaan keskittyen. 

David "Stranger Things" Harbour on ihan kelpo jatkaja täydelliselle Ron Perlmanille, mutta Hellboyn maskeeraus on mennyt munilleen ja naama näyttää häiritsevältä. Jovovich taas näyttää nelikymppisenä paremmalta kuin koskaan, mutta hahmosta ei oteta irti kaikkea mitä voisi. Ian McShane on nykyään kaikissa toimintaleffoissa se "isä"hahmo sankarille, taustalla. Gruagach-sika on tehty hienosti praktikaaliefekteillä, mutta possun naama on pilattu huonolla CGI:llä. Muutenkin CGI on todella vanhan näköistä, mutta jos siitä pääsee yli, niin meno on aika vallatonta. Paras kohtaus elokuvasta nähdään Baba Yaga-noidan mökillä, jossa on mukana hienoja tehosteita ja kauhuelementtejä. Tuollaista leffaa olisi katsonut pitempäänkin. Tunnelmaakin pysähdytään luomaan hetkeksi.  Lobster Johnsonin tuominen ruudulle oli myös mukavaa fanserviceä. Hellboyn syntytarina käydään läpi uudelleen, sitä hieman muuttaen.

Loppujen lopuksi pidin elokuvasta enemmän kuin saisi ja on se selkeä guilty pleasure/kalkkuna-leffa, mutta ei yllä kahden ensimmäisen Hellboy-leffan tasolle. Kohtauksia ja hahmoja vyörytetään ruudulle sillä tahdilla, että mistään ei ehdi saada mitään otetta. Lopputekstien jälkeiset scenet olivat oiva lisä tuomaan parille hahmolle lisä-arvoa ja jatko-osalle ennustelua, mutta sitä tuskin nähdään. Kohdeyleisöksi sanoisin videopelisukupolven 12-17 vuotiaat, jotka haluavat oman Spawninsa nostalgisiin muistoihinsa. 

- Kai Kumpulainen 12.11.2019

PS. Elokuvan ohjannut Neill Marshall on myös loistavan Dog Soldiers-leffan takana.