Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla naamareilla, sekä käsinukeilla. Taaloja ei oltu säästelty ja hahmot näyttävät vielä tänäkin päivänä mielestäni upeilta ja ilmeikkäiltä. Sarja tuli muistaakseni suomessa mtv3:lta tai PTV4-kanavalta, joka oli neloskanavaa edeltävä kanava. Kanava ei näkynyt ihan joka paikassa, joten harva muistaa sarjaa. Se olikin jo aikalailla unohduksiin painunut, mitä youtubesta löytyi muutamia pätkiä. Riemulla ei ollut rajaa, kun löysin yhtenä päivänä sattumalta Disney plussasta kaikki jaksot ja vielä suomitekstityksellä. Oli aika palata Sinclairin perheen pariin.

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Dinosaurs kertoo 60 miljoona vuotta sitten eläneestä ydinperheestä, johon kuuluu isä Earl Sinclair, Vaimo Fran, poika Robbie, tytär Charlene ja vauva.



Isä käy normaalia matalapalkkaista duunarin hommaa, jossa hän työntää raksalla puita kumoon. Isällä on paljon nelikymppisen murheita pienen palkan ja naljailevan anopin takia. Uusi vauvakin tuo omia murheita arkeen. Varsinkin Fran-äiti tuntee itsensä kotiorjaksi. Robbie on hyvin stereotyyppinen ysäriteini, joka tuo mieleen Bart Simpsonin. Samoin Charlene on lähinnä kiinnostunut vain vaatteiden ostosta, eikä niinkään opiskelusta.



Perheen vauva tuo slapstick-komediaa sarjaan ja onkin melkein hauskin hahmo sarjassa. Vauvan isälle hokema "Not the mama" huudahdus onkin sarjan tunnetuin laini.

Sarja on visuaalisesti todella näyttävä. Sen hengenheimolaiseksi voisi ajatella Alf-sarjaa, mutta visuaalisesti se on paljon laadukkaampi ja mielessä käy turtleseiden lisäksi mm. The Flintstones-elokuvat. Sarjan hahmoista on saatu todella ilmeikkään näkösiä erilaisilla keinoilla ja mitä pidemmälle sitä katsoo, niin sitä nopeammin unohtaa, että kyseessä ovat hahmot puvuissa, eivätkä oikeat elävät otukset. Välillä on hauska seurailla, että millä kaikillä konsteilla olioita on luotu. Mukana on paljon mm. käsinukkeja, jotka ovat aivan eri tasoa, kuin perus hensonin muppetit. Sekin on hauska kikka, että Earl haukottelee aina, kun tulee huoneeseen, jotta näyttelijä puvun sisällä näkisi eteensä edes hetken suu aukon kautta. Earlilla ei myöskään ole tuolissaan istuinsijaa, vaan pelkät käsinojat ja hahmo istuu hännän päällä.

Tarina kertoo, että Jim Henson sai idean sarjaan siitä, kuinka vaikuttunut hän oli oman Creature Shopin teknologiasta juurikin Teenage Mutant Ninja Turtles-elokuvan valmistuessa. Henson itse sairastui ja menehtyi ennen sarjan lähetystä televisioissa.

Kun Disney channel uusi sarjan 90-luvun lopulla, kolmea jaksoa ei näytetty telkkarissa. Nämä jaksot olivat: What 'Sexual Harris' Meant (1991), Baby Talk (1992), ja Dirty Dancin' (1993).

Simpsoneiden yhdessä jaksossa käsiteltiin simpson rip-offeja ja myös Dinosaurukset saivat omat parodiaversionsa.



Sarjaan luotiin lopulta hyvin vähän oheistuotteita. Ainoina taisivat olla McDonaldsin happy meal -lelut ja Baby Sinclair-pehmolelut.

Robbiella on seinällä "teenage mutant ninja caveman"-juliste. Sarjassa nähdäänkin paljon samoja näyttelijöitä pukujen sisällä, joita oli myös Turtles-elokuvissa, kuten Michael Sisti.

Vaikka sarja onkin hyvin humoristinen komediasarja, on sen viimeinen jakso ihmeellisen surullinen, ikävä ja lopullinen. Harvoin näkee näin surullisia päätösjaksoja tällaisissa sitcomeissa.

Vaikka sarja on ulkoisesti myös lapsille ja nuorille suunnattu, ovat sen aiheet enempi aikuisille tuttuja arjen kamppailuita, vähän kuten simpsoneissa tai Pulmusissa on nähty. Alf-sarjaan verrattuna tämä toimi huumoripuolella vielä tänäkin päivänä ja ainakin itse nauroin ääneen monessa kohdassa. Alfista ei voinut sanoa samaa nykyään ja se olikin jo aika pahasti vanhentunut. Tätä voi suositella katsottavaksi myös heille, jotka eivät ole sitä vielä aiemmin nähneet. Kaikki neljä kautta löytyvät Disney plussasta (ei maksettu mainos). Itselleni sarja oli hyvin nostalginen.

- Kai Kumpulainen 1.7.2023