Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luoja ja ohjaaja Jesse Haaja luopuu projektista kokonaan. Ajattelin, että leffaa ei tulla näkemään koskaan. Taas meni vuosia, kunnes tuli ilmoitus, että elokuva rykäistään sittenkin kasaan jollain menestyksellä. Olin taas innoissani. Pääsisin vihdoinkin näkemään lopputuloksen. Ilokseni huomasin , että leffa olikin yllättäen julkaistu amazoniin bluraynä. Saksalaiset, ranskalaiset ja jenkit saivat oman julkaisunsa. Suomesta ei tietysti kuulunut vielä mitään. Laitoin Saksa-julkaisun tulemaan pikimmiten ja sehän tuotiinkin ovelle samalla viikolla. Nopeaa toimintaa. Katsoin elokuvan samantien pois, kun sen käteeni sain, mutta palkittiinko vuosien odotus?

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Elokuva alkaa kankella animaatiojaksolla, joka kertoo muinaisesta Japanista ja samuraista. Animaatio ei lupaa hyvää. Se näyttää amatöörimäiseltä mainostoimiston opiskelijatyöltä. Muutenkin juoni tavoittelee liian isoa kakkupalaa budjettiin verrattuna. Elokuvan ensikuvat näyttävät kumminkin melko hyvältä, joten jatketaan. Heti alkuun kyllä huomaa, että elokuva on selvästi kökömpi kuin edellinen, varsinkin leikkauksen suhteen. Valaistukset ovat ihan ok paikka paikoin.



Elokuvan visuaalinen taso vaihtelee todella upean näköisestä, perinteiseen salkkarikuvaukseen. Useasti käytetään värikkäitä ledivaloja tuomaan ison leffan tunnelmaa. Tällä kierroksella kaikki hahmot puhuvat englantia suomen sijaan. Tämä oli mielestäni vähän huono ratkaisu. Suurin osa hahmoista puhuu kankeaa rallienglantia, ehkä tarkoituksella, ehkä ei. Silti se lisää kökköä fiilistä. Ehkä se toimii ulkomailla eksoottisena lisänä.

Elokuvaa oli kuvattu Kajaanissa, Sotkamossa, Äänekoskella ja Los Angelesissa! Tärkeimpänä kumminkin itselleni oli tuo rakas Jyväskylä, koska tunnen sen kulmat kuin omat taskuni. Olikin huikean hauskaa nähdä kuinka kaupunki oli saatu näyttämään isolta, dystooppiselta ja hieman gotham citymäiseltä tapaukselta.



Tunnistin kaikki kuvauskohteet, eivätkä hahmot liikkuneet lineaarisesti paikasta toiseen, niin kuin ne oikeasti tulisi kartalla vastaan, vaan pomppivat sinne tänne pitkin jyväskylää, mutta tuotapa ei harjaantumaton tiedä. Silti elokuvan paras osuus oli itselleni tämä jyväskylän kuvaus. Kuokkalan siltakin näytti valoineen upealta. Tosin uusi sairaala oli saanut melkoisen downgradeuksen ja tilalla oli joku vaatimattomampi rakennus.

Tällä kierroksella huumoria oli lisätty melko paljon, mutta aina se ei osunut oikein maaliin. Mukana oli mm. suomalaista junttimusaa taustamusana. Tämä ei ihan ollut omasta mielestä niin hauskaa, kuin sen paperilla luulisi olevan. Leffassa oli myös metavitsejä, kuten rendel-verkkokaupan perustaminen kondomeineen ja muistitikkuineen, koska tuotteet olivat oikeastikkin myynnissä kaupoissa aikanaan.



Huumorin lisäksi elokuvaan oli tuotu paljon karikatyyrisiä hahmoja, sarjakuvamaisuutta ja jopa yliluonnolisia juttuja, jotka eivät mielestäni ihan istuneet, muuten maanläheisen hahmon maailmaan. Vähän sama, kuin Nolanin Dark Knighteihin olisi tuotu yhtäkkiä jotain taikamiekkoja ja salatieteitä. No tämä tapaus oli niin "balls to the walls", että tässä se toimi kumminkin jotenkin. Välillä leffa sortui olemaan vaan superkliseinen.

Elokuvassa nähtiin paljon tunnettuja näyttelijöitä. 

Kristofer Gummerus jatkoi Rendelin/Rämön roolissa ja nähtiin häntä takaumissa ilman naamiotakin. Rendelin puku oli saanut upgradeuksen.



Mielestäni Rendelin hahmossa parasta oli tuo kahtia jakaantunut persoona, jossa naishahmo Marla ottaa ohjat silloin, kun Ramö ei itse enää pysty olemaan tarpeeksi brutaali. Tässä Marlalla oli hieno design.

Suurimmaksi osaksi ruudulla nähtiin englantilaista näyttelijää Sean Croninia. Hän näytteli pääpahiksen, Smileyn roolia. Mies on tuttu lukuisista hollywood-elokuvista, kuten Harry Potterit, Star Warsit ja Muumiot. Oli huikeaa saada näin tasokas kaveri projektiin mukaan.

Toisena pääpahiksena nähtiin vielä huikeampi nimi, sillä Smileyn setää näytteli itse Bruce Payne. Payne on tuttu Passenger 57 pahiksena, sekä Warlock kolmosen Warlockina. Myös Highlander endgamesta on kaveri tuttu. Erittäin hyvä pahisnäyttelijä siis. 

Mikko Nousiaisella oli mielenkiintoinen rooli Huskynä. Hän oli kuin sekoitus Jokeria, Captain Sparrowta ja rokkitähteä. Hyvin yliampuva ja sarjakuvamainen, mutta mielenkiintoinen rooli. Tätä olisi ollut mielenkiintoista nähdä enemmänkin.

Tero Salenius tekee paluun Kurikkana. Radio Milleniumista tuttu hassuttelija oli yksi lempi hahmoistani edellisessä osassa ja tässäkin hän tuo syvyyttä mörrimöykkyiseen ja mykkään Rendel hahmoon. Kurikka on klassinen "guy in the chair" hahmo, joka hommaa Rendelille tarvittavaa kalustoa.

Elokuvassa oli myös lukuisia cameoita ja pieniä rooleja, kuten Aake Kalliala, Henry Saari, Jarmo Mäkinen jne..

Nippelitietoa: Ohjaaja Jesse Haaja irtisanottiin tuotannosta erimielisyyksien ja kuvauksissa tapahtuneiden ongelmien vuoksi. Tuottajat Miika J. Norvanto ja Timo Puustinen tekivät elokuvan valmiiksi yhdessä käsikirjoittaja Pekka Lehtosaaren kanssa.[12] Jatko-osan tekemiseen liittyvien pettymysten vuoksi Haaja lopetti uransa elokuvantekijänä[6]. Elokuvan valmistuttua myyntiagentti Raven Banner Entertainment julkisti Rendel: Cycle of Revengen olevan osa heidän myyntikatalogiaan EFM 2024 -tapahtumassa.

Kuten elokuvassa mainitaan, "Rendel, Poor man's Dark Knight", on elokuva aikalailla sitä. Leffasta huomaa, että ohjaaja on lähtenyt lätkimään ja että se on kyhätty nopeasti kasaan jollain porukalla. Se tuntuu paikoin amatöörimäiseltä fanifilmiltä, ennemmin kuin oikealta elokuvalta. Varsinkin kun vertaa edelliseen Rendeliin, joka suoriutui melko mallikkaasti. Edelliseen elokuvaan verrattuna, tämä on paljon sarjakuvamaisempi, humoristisempi, kliseisempi ja muutenkin hyvin kieliposkessa tehty hassuttelu. 

Henkilökohtaisesti oli mahtavaa nähdä Rendelin tarinan jatkuvan, sekä nähdä miten tämän hahmon elo jatkuu tästä eteenpäin. Sen lisäksi oli hauska nähdä vanhoja hahmoja edellisestä elokuvasta. Parasta elokuvassa oli nähdä Jyväskylä hieman dystooppisena gotham citynä. Jos pidit edellisestä osasta, niin suosittelen ihmeessä katsomaan myös tämän. Jos olet satunnainen katsoja ja valitset tämän leffan summanmutikassa, voi sen keskeneräinen, viimeistelemätön kökköys jopa ärsyttää. Jokatapauksessa elokuva on jonkinnäköinen tapaus. Vaikka kritisoin elokuvaa kirjoituksessa melkoisesti, olen silti onnellinen, että se on hyllyssäni blu-raynä ja aion varmasti suositella sitä kavereilleni.

- Kai Kumpulainen 2.8.2024

Juliste & Promokuvat:

Jenkki DVD

Ranskalainen Blu-ray julkaisu

Saksalainen Blu-ray julkaisu