Tilaajat

Titans (Season 3)



Titansien kolmas kausi lyö kovat kortit pöytään, kun se tuo liveaction maailmaan klassisen Kuolema kulkee suvussa-juonikuvion, eli "Robinin kuoleman, Jokerin toimesta". Tuo kuviohan on tuttu jo 80-luvun sarjakuvista, jolloin lukijat saivat äänestää jääkö Robin henkiin vai päättääkö Jokerin sorkkarauta hänen päivänsä. 2000-luvulla tarinaa jatkettiin niin, että Robin päätyy Lazarus-altaaseen ja herää henkiin antisankarina nimeltä Redhood. Odotin siis todella kovasti näkeväni tämän kaiken liveaction versiona vihdoinkin. Vielä kun huhuiltiin, että pahiksena juonii itse Scarecrow oli mainion kauden materiaalit kasassa, vaan kuinka lopulta kävi...

Titans (Season 3)

Kausi alkaa siis siitä, että Batman, eli Bruce Wayne on matkoilla Gothamin ulkopuolella, kun Jokeri aiheuttaa pahennusta vanhassa huvipuistossa. Uusi Robin, eli Jason Todd kuulee poliisiradiosta tämän ja lähtee soolona keikalle, vaikka Bruce kieltää pojua. Jokeri onkin järjestänyt pahanlaisen ansan ja pieksee Robinin sorkkaraudalla kuoliaaksi.

*Tästä eteenpäin tekstissä saattaa ilmetä pieniä spoilereita*



Vaikka Jokeri jää kiinni ja palaa Arkhamin mielisairaalaan ei Batman katso tapahtumia hyvällä, vaan käy tappamassa Jokerin samalla sorkkaraulalla. Tästä mielenhäiriöstä järkyttyneenä vanha Bruce päättää jättää Batmanin hommat ja luovuttaa manttelin eteenpäin entiselle Robinille Dick Graysonille, joka nykyään toimii Titansien johtajana, Nightwingina. Olkoon hän "parempi Batman". Hetkeä myöhemmin Gothamin rikollisuuden ottaa haltuun uusi nimi, mystinen Redhood. Redhood alkaa johtamaan kaikkea rikollisuutta Gothamissa, joten Dick Grayson käy kyselemässä vinkkejä Arkhamin vankilassa Tohtori Jonathan Cranelta, entiseltä Scarecrowlta. Cannabis sätkiä vastaan Crane antaa vihjeitä, kuka Redhoodin takana voisi toimia...

Kausi alkaa mahtavasti. Tapahtumat sijoittuvat Gothamiin, mikä kiinnostaa eniten tällaista Batman-fania. Itse Batman/Bruce Wayne (Iain Glen) on kuvattu mielenkiintoisesti uudelta kantilta. Mies on tunteeton sosiopaatti, joka vaihtaa tarvittaessa kuolleen Robinin tilalle uuden, mahdollisimman nopeasti ja hautaa vanhan pikaisesti ja tehokkaasti. Silti hän on romuna tapahtuneesta, tekee virheitä ja lopulta sortuu tappamaan Jokerin. Harmi, että mitä pidemmälle sarjassa mennään, sitä vähemmän tähän asiaan paneudutaan. Iain Glen on kyllä hyvä näyttelijä.



Scarecrow (Vincent Kartheiser) on kuvattu aivan uudesta kuvakulmasta. Mies on hieman pyöreäkasvoinen parrakas hamppuveikko, joka cannabista vastaan jakaa tietoja sellistään käsin, kuin Hannibal Lecter konsanaan. Hän ei valitettavasti pääse käyttämään ikonista naamariaan koko kauden aikana, mutta ainakin sarjakuvista tuttua sirppi-ketju asetta vähän heilutellaan.

Redhood on sarjakuvissa mainio hahmo, mutta aivan täysin en osta tätä miniversiota hahmosta. Jostain syystä muutenkin Curran Walters on ärsyttävän näköinen kaveri. Vähän samaa kaliiberia kuin Arrow sarjan Roy Harper (Colton Haynes). Tämä on siis vain henkilökohtainen ärsytys. Redhoodilla on kyllä hetkensä.

Aiemmista kausista valitin, mm. että synkkyys, kiroilu ja raakuus ei tunnu tarpeeksi aikuismaiselta, vaikka sellaista haetaan. Tässäkin kaudessa nuo elementit eivät pääse tarpeeksi uskottaviksi, mutta niitä onkin vähennetty ja sarja muistuttaa nyt enempi DC:n Arrowversen sarjoja. Sarja on selkeästi nuorille aikuisille suunnattu, enempi kuin tällaisille vanhoilla jarruille. Toinen asia mistä valitin oli se, että fantasia- ja scifielementit eivät istu muuten niin realistiseen "poliisi"sarjaan ja tuntuvat vieläkin hieman irrallisilta, tosin ei niin pahasti kuin aiemmin. Lähinnä hahmot joilla näitä kykyjä on, ovat sarjassa melko sivujuonessa, eivätkä liity pääjuoneen juuri ollenkaan. Jos kaiken yliluonnollisen olisi ottanut kaudesta pois, olisi sen pääjuonen voinut kertoa silti melko kokonaisvaltaisesti. Sarjakuvissa nämä elementit toimivat yhteen paljon paremmin, mielestäni. Kolmas valituksen aihe oli ollut halvannäköiset tietokonetehosteet. Tälläkään kertaa ei CGI pysty vakuuttamaan, vaan se näyttää lähinnä päälleliimatulta piirrosefektiltä.

Jos näistä kaikikista asioista pääsee yli, tai on jo tottunut niihin, tarjoaa sarja oikein mainioita hetkiä varsinkin sarjisten faneille. Sarja tuntuukin juuri siltä, että 2000-luvun DC-sarjakuvat ovat heränneet henkiin, mikä on oikein mainiota.

Hardcorefaneille sarja taas tarjoaa mm. sellaisia lokaatioita kuin Themyscira (Wonderwomanin saari) ja Afterlife, mikä on nannaa.



Sarjassa nähdään paljon DC:n hahmoja, kuten Hawk & Dove, Donna Troy (Wonder girl), Beastboy, Raven, Starfire, Blackfire, Barbara Gordon, Superboy, Tim Drake ja Krypto superkoira. Harmi, että osa näistä hahmoista on mukana vain sen takia, että he kuuluvat Titaaneihin, eikä heille keksitä mitään juonenkannalta merkittävää tekemistä. Titansien toimiminen ryhmänä on kyllä mukavaa nähtävää. Tällä kertaa he ovat yhtenäinen, kaupunkia suojeleva tiimi.


Vaikka kausi tekee monia asioita paremmin kuin aiemmilla kausilla, tekee se myös joitain asioita hieman huonommin. Päällimmäisenä ongelmana tulee mieleen se, että nyt hahmoille luodaan mahdollisuus palata kuolleista.  Se jos mikä vie jännitystä mennessään, jos kuka vaan voi palata kuolleista tarvittaessa. Yksi hahmoista tosin saa surmansa sarjassa ja luultavasti lopullisesti, joten tämä kohtaus tuntui samalla järkyttävältä ja merkitykselliseltä. Loppukohtauksessa mennään henkiin herättämisessä jo mielestäni aivan yli, jolloin kaikilla tapahtumilla ennen tätä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Myös Lazarus pittiä käytetään aivan uudella tavalla, joka on hieman kyseenalaista.

*Mahdolliset spoilerit loppuvat tähän*

Vaikka listasin ylle kaikkea, mikä mielestäni häiritsi kaudessa, ei se tarkoita että olisi huonosta kaudesta kyse. Nautin kaudesta oikein paljon, varsinkin alkupuolella ja tarjosi se DC-fanille kaikkea kivaa bongattavaa. Tällä kertaa Gotham ja sen hahmot tarjosivat myös Batman-fanille paljon kaikkea mielenkiintoista. Tiivistämisellä ja turhien sivujuonien poistamisella olisi siitä saanut oikein tiiviin ja loistavan paketin. 13 jakson sijasta 8 olisi riittänyt. Suosittelen sitä silti, jos olet katsonut aiemmat kaudet, tai olet muuten DC:n/supersankareiden ystävä. Sarja menee sinne parempiin DC-sarjoihin mielestäni. Ainiin, musiikit sarjassa ovat mainioita.

- Kai Kumpulainen 28.2.2022


aiempien kausien arviot löytyvät täältä:

https://kaitsunleffablogi.blogspot.com/2020/01/titans-season-02-2020.html
https://kaitsunleffablogi.blogspot.com/2020/01/titans-season-01.html







Behind the scenes: Tiukka maskeeraus














Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

Kuva
Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää

Tango & Cash (1989)

Kuva
Buddy cop-elokuvia on tehty maailman sivu ja niitä löytyy yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta elokuvagenreä, mutta kaikki tietävät, että parhaat niistä tehtiin buddy cop-leffojen kulta-ajalla, eli 80-luvulla. Yksi tärkeimpiin 80-luvun kyttäkaksikko leffoihin kuuluu tietysti actiontähtinäyttelijöillä varustettu Tango & Cash. Tässä kaksi aikansa suurimpiin actiontähtiin kuuluvaa näyttelijää ottavat egoistaan mittaa ja samalla laittavat paikkoja palasiksi. Väittäisin, että tässä elokuvassa on 80-luvun kyttätoimintaa puhtaimmillaan. Tango & Cash (1989) Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) ovat kaupungin kovimmat jeparit, jotka hoitavat pidätykset keinoja kaihtamatta ja tuhoa ymparilleen luoden. Samalla he kilpailevat siitä kumpi on enemmän lehtien etusivulla. Rikollispomolla menee näihin kavereihin hermo, joten hän lavastaa ukot murhaan syylliseksi ja Tango&Cash lentävät yhdessä linnaan. Niinpä parivaljakko joutuu tekemään yhteistyötä samalla toisille j
Lue lisää