Toxic Avenger (1984)

80-luku oli siinä mielessä erikoista aikaa, että ultraväkivaltaisista k18-elokuvista, kuten Robocop, Alien ja Rambo, tuotettiin lapsille leluja ja piirrossarjoja. Sehän johti tietysti siihen, että me muksut haluttiin nähdä meidän lelujen sanakarit tositoimessa elokuvan muodossa. Yksi näistä elokuvista oli 8-vuotiaalle räikeästi epäkorrektein ja väkivaltaisin yli muiden. Se oli roskaelokuvien kuningas Toxic Avenger. Ja voi pojat me katsottiin sitä penskana ja ihmeteltiin, miten kuvottava, pelottava ja omituinen se olikaan, mutta samalla me rakastettiin joka minuuttia. Onneksi sen ikäisenä ei vielä tajunnut elokuvan kaikkia mädimpiä kohtauksia. Nyt aikuisena, kun katselin sitä jälleen kerran uudelleen, en voi kun ihmetellä kuinka epäkorrekti ja roskainen "supersankarileffa" olikaan kyseessä ja silti se sai alleen piirrossarjan, sarjakuvia, videopelejä ja tietysti leluja! Elokuvan on ohjannut legendaarinen Troma-mies Lloyd Kaufman ja Michael Herz.

Toxic Avenger (1984)

Kuvitteellisessa Tromavillen kaupungissa vaanii nuorisoporukka, jotka päivät viettävät salilla terästä pumpaten ja pahennusta aiheuttaen ja yöt autolle viattomien päälle ajaen. Varsinkin pienten lasten yli. Eräänä päivänä joukon johtajalla menee hermo salilla pyörivään vähälahjaiseen moppaajapoikaan, Melvin Junkoon.



Porukan yksi nainen keksii juonen, että hän viettelee pahaa aavistamattoman Melvinin salin pukutiloissa ja käskee tämän pukea pinkin balettihameen päällensä ja sulkea silmät. Melvin huomaa tulleensa petkutetuksi avatessaan silmät ja hän onkin ympäröity nauravilla voimailusalin pahiksilla. Kauhuissaan hän juoksee karkuun ikkunan läpi ja putoaa ongelmajäte rekkaan, joka on sattumalta parkkeeraanut salin oven eteen (kuljettajat tietenkin imevät kokkelia nokkaansa).



Ongelmajäte mönjä sytyttää Melvinin tuleen ja tämä pakenee kotiinsa. Kotona alkaa tapahtua muodonmuutos, joka muuttaa Melvinin kaksimetriseksi, epämuodostuneeksi hirviöksi, jolla on suuret voimat. Hän päättää käyttää voimiaan hävittääkseen pahuuden Tromavillesta. Hänestä tulee myrkyllinen kostaja!

Toxic Avengerin hahmo on yhdistelmä kaikkea mikä oli coolia tuohon aikaan. Tavallaan hahmo on Friday the 13th Jasonin kaltainen hahmo, jota ärsytttävät juppiteinit kiusaavat lähes kuolettavasti ja hän palaa kostamaan, heidät yksitellen raa'asti tappaen, mutta slasher-elokuvaan on lisätty hämähäkkimiehen tarinaa muistuttava supersankari teema, jossa nörtti saa voimat, mutta ei vastuuta. Mukana on myös tuon ajan mutaatio teemaa ja radioaktiivista mönjää. Parodisen Tromatwistin hahmoon tekee se, että hahmo on pukeutunut baletti tutuun ja käyttää aseenaan moppia, mikä on paperilla äärimmäisen naurettavaa, mutta toimivaa. Kyseessä onkin lähinnä parodinen camp-hahmo, eikä vakavasti otettava, kuten esikuvansa.

Roskaisuudessaan ja epäkorrektiuudessaan elokuva hivelee huippua, niin kuin Tromalla on yleensä tapana. Elokuvan ilkeät jengiläiset muistuttavat käytökseltään ja ultravakivaltaisuudeltaan Kellopeliappelsiini-elokuvan kaltaisia droogseja, mutta vielä enemmän yliampuen. Jengiläiset hakkaavat mummoja ja ajavat pienten lasten päälle autolla, siitä sairasta nautintoa saaden. Myöskään sokean naisen koiran ampuminen haulikolla, ja  päälle naisen raiskaaminen ei ole liikaa tälle leffalle. Mielestäni elokuvan äärimmäisin huononmaun ylittävä kohtaus on se, missä yksi porukan nainen menee saunaan katselemaan kuvia lapsesta, jonka aivot ovat pitkin katua ja samalla hän harrastaa omaa kivaa itsensä kanssa. Tällaisia kohtauksia ei vaan nykyään tehdä, eikä niitä varmaan edes voisi tehdä. Samassa genressä nykypäivänä lähimmäksi taitaa olla päässyt ohjaaja James Gunn, jonka taustat ovat myös troma-porukoissa, mutta eivät hänenkään tuotokset ole vielä ylittäneet Toxicin huonoa makua. 

Elokuva on visuaalisesti yllättävän hyvän näköinen Troma- ja muiden aikansa roskaleffojen  joukossa. Gore- ja splatetrefektit ovat vielä tänäkin päivänä erittäin näyttäviä ja hyvännäköisiä kuvottavuudessaan. Myöskin Toxien muodonmuutoksessa käytetyt bodyhorror-efektit ovat erittäin näyttäviä. "Näytettelijät" elokuvassa ovat taas tahattomasti, tai tarkoituksellisesti erittäin kökköjä ja yliampuvia kokoajan, mutta sehän kuuluukin elokuvan henkeen. Vilahtaa leffassa yksi "oikea" näyttelijäkin, eli Marisa Tomei.



Itse Toxie on myös yllättävän "hyvän" näköinen, vaikka pitkään elokuvassa ei hänen kasvojaan paljastetakkaan. Myöhemmissä jatko-osissa Toxie muuttui enempi kumisemman näköiseksi ja hassumman, hieman sarjakuvia muistuttavamman näköiseksi, mutta tässä ekassa hän on vielä todella yököttävä tapaus. Mikä on plussaa tietenkin.  En tiedä tarvitseeko edes mainita, että elokuvassa nähdään kaiken hölmöylyn keskellä paljon seksiä ja tissejä.

Mainita pitää, että kaiken epäkorrektiuuden ja säädyttömyyden alla piilee hieno rakkaustarina, jossa sokea nainen ei näe Toxien rumuutta, vaan tunnistaa tämän sisäisen hyvyyden ja kauneuden. Onhan se klisee, mutta hauska lisä kaiken karmeuden ja goren keskelle.



Hassua on myös se, miten Melvin on alussa todella ärsyttävä ja äärimmäisen vähälahjainen inisijä, jonka äo on nolla, mutta Toxiciksi muuttuessaan myös persoona muuttuu fiksuksi ja hän saa "sivistyneen" puheäänen.

Musiikit elokuvassa ovat hassunkurista kasarin aerobic musaa, joka ei sovi karuihin tapahtumiin ollenkaan ja täten on juuri mainiota splatterin taustalle. Melvinin muuttuessa Toxiciksi taustalla soi taas vanha Godzilla-teema.

Toxic Avenger sai kolme jatko-osaa, jotka jatkavat roskaisuudessaan, mutta eivät mielestäni yllä enää samalle tasolle, vaikka niissäkin on kaikissa omat hauskat hetkensä ja paikka sydämmessäni. Leffa sai myös oman sarjakuvan ja myöhemmin siitä tehtiin myös piirrossarja nimeltä Toxic Crusader, jolle tehtiin oma "kesympi" sarjakuva, videopeli ja leluja. Toxic Avenger itsessään jäi Troma Entertainmentin maskotiksi.

Toxic Avenger saattaa olla ehkä yksi maailman epäkorrekteimmista supersankarielokuvista, mutta samalla se on roskaelokuvien kruunaamaton kuningas. Se on mainio musta komedia ja huonon maun lähettiläs. Kultti- ja B-elokuvana se on yksi kovimmista ja mielestäni jokaisen elokuvaharrastajan pitäisi katsoa se kerran eläessään... varsinkin 8-vuotiaana. 

- Kai Kumpulainen 19.2.2022

Julistetaidetta vuodein varrelta: