Tilaajat

The Losers (2010)



Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi. Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin. 

Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli kilpailijaan verrattuna vain kolmasosan. Olen kerran katsonut elokuvan sen ilmestyessä, mutta en muistanut leffasta muuta, kuin trailerissakin nähtävän kohtauksen, jossa silmälasipäinen Chris Evans ampuu sormillaan vartijoita hissin luona. Paatuneena DC-fanina päätin katsoa leffan uudelleen, mutta paranisiko se tällä kierroksella...

The Losers (2010)

Leffa alkaa melko rankalla aiheella, kun Luuserit niminen USA:n erikoisjoukko on suorittamassa salaista tehtävää Bolivian viidakossa. Heidän täytyisi tuhota huumekartelli, mutta se onkin lastattu 25 pienellä lapsella. Luuserit päättävät pelastaa lapset ja lähettävät lapsoset, heidän omalla kopterillaan turvaan, mutta heidät petetään toimeksiantajan johdosta ja kopteri ammutaan alas taivaalta, surmaten kaikki nuo pienet lapset. Tästä johtuen Luuserit joutuvat pakenemaan nimettöminä maanalle...

Ekaksi yllätyin siitä miten nimekkäitä näyttelijöitä elokuvaan oli saatu, koska se ei vaikuttanut a-luokan blockbusterilta, vaan enempi halpiskorin pohjasakalta. 

Luusereiden joukkoa johtaa karismaattinen Jeffrey Dean Morgan, joka tunnetaan parhaiten Walking dead-sarjasta, mutta on hän näytellyt muissakin DC:n elokuvissa, kuten Watchmenissa koomikkoa ja Batman V Supermanissa Thomas Waynea. Jeffrey on selkeästi päähahmo tässä elokuvassa.

Avatareissa ja Guardians of Galaxyissä tähdeksi noussut Zoe Saldana on Jeffreyn kumppanina rämäpäinen singoilla paukutteleva badass.

Kaikkien tuntema Idris Elba on lähiaikoina esiintynyt mm. DC:n The Suicide Squad-elokuvassa. Tässä hän näyttelee kovapäistä Luuseria, Roquea.

Chris Evans on Captain Jake Jensen. Tämä kapu ei ole suoraselkäinen Kapteeni Amerikka, vaan enempi Ryan Reinoldsin hahmoja muistuttava sekopäinen suunsoittaja, joka ei kyllä vakuuta samalla tavalla kuin Reinolds, vaan tuntuu hieman pakotetulta. Silmälaseista plussaa Evansille.

Luusereiden tiimiä viihdyttävämmäksi totesin pahisparin. Takavuosien actiontähti Jason Patric on saditinen ja överi Max ja hänen oikea kätenään imbesilli apuri Wade, jota esittää Holt McCallany (wrath of a Man).

Losers edustaa visuaalisesti tällaista letkeää ryöstöleffaa, jossa kaikki on värikästä ja aurinkoista ja hahmot esitellään piirretyllä pysäytyskuvalla, jossa nimi lukee coolisti. Sarjakuvaleffaksi tämän tekee ainoastaan alkulogojen aikana nähtävät sarjakuvaruudut. En tiedä, kuinka uskollinen tämä on alkuperäiselle DC Vertigon sarjikselle, mutta luulen, että ohjaaja on ottanut aika paljon vapauksia. Elokuvan on ohjannut Sylvain White (Slender man) ja tuottanut Akiva Goldsmith, sekä Joel Silver. Ainakin tuottajapuolella on ollut isot nimet kehissä.

Räjähdykset ovat monessa kohtaa kökösti luotu CGI:llä, mikä pilaa tunnelmaa melkoisesti. Muutenkin elokuvasta puuttuu dynamiikka ja jännite. Toimintakohtaukset on melko sekaviksi leikattu ja heiluvaa kameraakin nähdään välillä.

Musiikit elokuvassa ovat ryöstöleffoista tuttua ironisen letkeää poppia ja rokkia. Sellaista muka coolia, joka tekee raaemmastakin kohdasta hassun hauskan. Scoresta vastaa John Ottman.

The Losers on isoilla nimillä varustettu geneerinen ja unohdettava sarjakuvaleffa, joka ei edes tunnu sarjisleffalta, vaan enempi tavan toimintakomedialta. Se viihdyttää kestonsa ajan ihan mukavasti, mutta paljon siitä ei jää käteen. Henkilökohtaisesti olisin kaivannut raaempaa lähestymistapaa ja munaskuita tähän kädenlämpöiseen yritykseen. Tämä onkin ensimmäinen Dark Castlen-elokuva, ilman R-rated luokitusta. Tarina jää myös ikävästi kesken jatkoa odottaamaan, jota ei varmastikkaan koskaan tule. Suositellaan lähinnä DC-fanaatikkojen kurisioteettileffaksi, tai toiminnan janoisten sunnuntaiaamun darrapätkäksi. 

- Kai Kumpulainen 3.1.2022


Julistegalleria:










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää

Tango & Cash (1989)

Kuva
Buddy cop-elokuvia on tehty maailman sivu ja niitä löytyy yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta elokuvagenreä, mutta kaikki tietävät, että parhaat niistä tehtiin buddy cop-leffojen kulta-ajalla, eli 80-luvulla. Yksi tärkeimpiin 80-luvun kyttäkaksikko leffoihin kuuluu tietysti actiontähtinäyttelijöillä varustettu Tango & Cash. Tässä kaksi aikansa suurimpiin actiontähtiin kuuluvaa näyttelijää ottavat egoistaan mittaa ja samalla laittavat paikkoja palasiksi. Väittäisin, että tässä elokuvassa on 80-luvun kyttätoimintaa puhtaimmillaan. Tango & Cash (1989) Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) ovat kaupungin kovimmat jeparit, jotka hoitavat pidätykset keinoja kaihtamatta ja tuhoa ymparilleen luoden. Samalla he kilpailevat siitä kumpi on enemmän lehtien etusivulla. Rikollispomolla menee näihin kavereihin hermo, joten hän lavastaa ukot murhaan syylliseksi ja Tango&Cash lentävät yhdessä linnaan. Niinpä parivaljakko joutuu tekemään yhteistyötä samalla toisille j
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää