The Dungeonmaster (aka Ragewar, suom. Saatanan Lunnaat, 1984)

Kasarin alussa ilmestyi teos, joka sisälsi kaikkea, mitä tuon ajan nuori saattoi toivoa elokuvalta. Oli taikuutta, tietokoneita, hieman Mad Maxia ja He-mania, eläviä kuolleita, kivijättiläisiä, kääpiöitä, örkkejä, lasereita, tissejä ja jopa saatanan oma yhtye nimeltä W.A.S.P. Tämä lähes unholaan painunut elokuva tunnetaan monilla nimillä, kuten The Dungeonmaster, Ragewar: The Challenges of Excalibrate, Digital Knights ja Suomi-VHS kantaa nimeä Saatanan Lunnaat. Koska soppa on sitäkin maukkaampi, mitä enemmän on hämmentäjiä, on elokuvalla seitsemän eri ohjaajaa. Elokuva jakaantuukin seitsemään eri osioon, tai "saatanan antamaan seitsemään haasteeseen". Tätä mahtavaa kasaritykitystä on harmillisen vaikea löytää katsottavaksi. Ainoat vaihtoehdot saattavat olla suomi-vhs, tai espanjalainen blu-ray. Joitakin Screamfactoryn DVD:tä on ollut, mutta ne ovat loppuunmyytyjä painoksia. Elokuvaa markkinoidaan kauhuelokuvana, mutta itse sanoisin, että se on enempi fantasiaseikkailu. On aika tutkia, mitä tuo moniulotteinen teos todella pitää sisällään.

The Dungeonmaster (aka Ragewar, suom. Saatanan Lunnaat, 1984)

Paul Bradford (Jeffrey Byron) on kunnostaan huolta pitävä tietokone-ohjelmoija, joka omistaa tietokoneen, nimeltä X-CaliBR8. Tietokoneessa on "tekoäly", joka kommunikoi Paulin kanssa aktiivisesti. Paul kosii tyttöystäväänsä Gweniä, mutta Gwen on mustasukkainen tietokoneelle, joka vie Paulin kaiken ajan. Eräänä yönä, nukkuessaan Paul ja Gwen teleportaantuvat helvettiä muistuttavaan todellisuuteen, jota johtaa demoninen Mestema (Richard Moll). Mestema antaa Paulille seitsämän haastetta, joista hänen pitää suoriutua, nähdäkseen tyttöystävänsä vielä uudelleen...

Koska kasarin alussa Disneyn Tron-elokuva (1982)  ja Dungeons & Dragons-roolipeli olivat niin suuressa suosiossa, otti The Dungeonmaster näistä vahvasti vaikutteita. Leffa vaikuttaa muutenkin "videopelimäiseltä", vaikka vastaavat videopelit olivat vasta tulossa vuonna 1985.

Elokuvasta on versio, joka alkaa poistetulla kohtauksella. Kohtauksessa Paul näkee unta täysin alastomasta vieraasta naisesta, jota hän alkaa intohimoisesti suutelemaan, mutta ovesta tulevat örkit vievät naisen pois. Tämä "synti" johtaa siihen, että Paul päättää tehdä Gwenistä kunniallisen naisen,. Tämän version katsoin itse.

Elokuvassa on seitsemän eri episodia, joissa Paul joutuu seikkailemaan. Kaikilla on oma ohjaajansa, vaikka ne soljuvat läpi elokuvan lähes saumattomasti. 

Ensimmäinen episodi on nimeltään "Ice Gallery" (Rosemarie Turko). Tässä Paul ja Gwen saavat vastaansa jäästä herääviä sarjamurhaajia eri historian aikakausilta. Mukana on myös ihmissusi ja Albert Einstein(!).

Seuraava on "Demons of the Dead" (John Carl Buechler). Tässä Paul ottaa matsia elävien kuolleiden soturien kanssa, joita johtaa demoni Ratspit. Ratspit on aika hellyyttävä nukke.

Kolmannessa "Heavy Metal" (Charles Band) episodissa Paul joutuu saatanan oman yhtyeen W.A.S.P.in keikalle, jossa Blackie Lawless uhkaa Gwenia viidakkoveitsellä ja esittää samalla kappaleen "Tormentor". W.a.s.p. käytti samaa klippiä vuosia myöhemmin Terrorvisionissa, joka näytettiin MTV:llä. Kasarin alku oli pahiinta "satanic panic" aikaa, jolloin evankeliset kristityt ja konservatiiviset poliitikot yhditivät voimansa, taistellessaan näitä "saatanallisia" yhtyeitä vastaan. Tämä elokuva ei ainakaan vähentänyt tätä paniikkia, kun itse saatana otti kunnian Waspin Tormentor-biisistä, heh.

Neljännessä osiossa, nimeltä "Stone Canyon Giant" (David Allen) Paul taistelee kanjonissa sijaitsevaa jättimäistä kivipatsasta vastaan, sekä kääpiöitä. Tässä nähdään mainiota Stop-motion-tekniikkaa.

Viidennessä osiossa "Slasher" (Steven Ford), nimensä mukaisesti Paul saa vastaansa sekä poliisit, että Slasher-sarjamurhaajan.

Kuudennessa "Cave Beast" (Peter Manoogian) on taas sitten luolassa lymyävä hirviö vastassa. 

Ja viimeisessä osiossa, nimeltä "Desert Pursuit" (Ted Nicolaou) ajellaan aavikolla avaruusautoilla kuolonrallia Mad Maxin tyyliin.

Apunaan Paulilla on hänen tietokoneensa, joka on muuntautunut kädessä kulkevaksi ja lasereita ampuvaksi ranneversioksi. Tästä tulee mieleen Nintendon Powerglove. Paulin "ritaripuku" näyttäisi taas olevan oikeasti suojapuku koirien koulutukseen.

Paulin näyttelijä Jeffrey Byron ei ole oikeastaan mistään muusta elokuvasta tuttu. Samoin Leslie Wing Gweninä on tuntematon näyttelijä. Mestemaa esittää Richard Moll, joka meikeissään muistuttaa hieman Christopher Lambertia. Tämä huvitti meikäläistä. Mestema on muuten yksi nimitys saatanalle.

Elokuva ei ole myöskään pituudella pilattu, sillä se kestää vain 1h18min.

The Dungeonmaster, (tai Ragewar, niin kuin elokuvan alussa lukee) on oikein hauskaa ja sympaattista kasarin alkua. Ei se kauhuelokuvana ole kovinkaan pelottava. Enempi hupsu ja naivi. Fantasiaseikkailuna se on huvittavan kökkö ja tahattoman koominen, mutta siinä se viehätys onkin. 80-luvulla lapsuuden ja nuoruuden viettäneille pojille ja tytöillekkin se antaa varmasti eniten muisteltavaa. Niin paljon se sisältää kaikkea, mikä oli tuolloin kovinta shittiä. Suosittelen kaikille, jotka kiinnostuivat edellämainituista asioista, vaikkakin elokuvaa on haastava löytää katsottavaksi. Itse katselin espanjalaiselta Blu-rayltä. Oikein harmittaa, että en ole nähnyt tätä jo lapsena ekaa kertaa. Silloin tämä olisi varmasti nostalgiasuosikki.

- Kai Kumpulainen 8.1.2022

Julistagalleria:

Espanjalainen blu-ray

Screamfactoryn blu-ray, jossa mukana myös Eliminators.