Kauhukuu 2023 osa.2.

Täytyy myöntää, että en ole mikään kauhuelokuvien suurkuluttaja, mutta  niitäkin on välillä mukava katsella. Katsottavien kauhuelokuvien pino onkin kasvanut melko hulppeaksi. Ajattelin, että pyhitän lokakuun katsomalla pelkästään näitä katselujonossa olevia kauhuteoksia. Onhan nyt niin sanottu kauhukuu. Koska niitä on kertynyt sen verran paljon, en aio tehdä jokaisesta omaa arvostelua, vaan teen jokaisesta lyhyehkön arvion, tai esittelyn. Tässä seuraavat kolme, jota on tullut katseltua. 

Lisää seuraa myöhemmin...

Kauhukuu 2023 osa.2.

Xtro (1982)

E.T:n suosion vanavedessä saapui samana vuonna toinenkin Extra-terrestriaali, mutta kuten elokuvan slogani sanoo, kaikki E.T:t eivät ole ystävällisiä. Samana vuonna kun synnyin minä, syntyi myös aikuinen mies naisen haarovälistä (ainakin fiktiivisesti) ja siitähän tämä elokuva lähinnä muistetaan. Tämä englantilainen scifi-kauhu on pienestä budjetistaan huolimatta hyvin tunnelmallinen ja yllättävän ällöttävä. Tehosteet ovat osittain hieman vanhentuneita, mutta ei liian pahasti, etteikö niistä voisi nauttia. Leffan kaikki rahat ovat varmasti uponneet näihin tehosteisiin ja osa niistä onkin oikein näyttäviä. Leffassa ei ole kovinkaan tunnettuja näyttelijöitä, mutta Bond tyttö Maryam d’Abo esittelee sulojaan ja näyttelijän lahjojaan. Ennimmäkseen sulojaan, enkä puhu Tankki täyteen sarjan Sulosta. Musiikit elokuvassa ovat Goblin tyylistä pimputelua, mikä on ihan ok luomaan tunnelmaa. Xtro sai kaksi jatko-osaakin, jotka eivät juurikaan liity alkuperäiseen elokuvaan. Tässä vaiheessa kauhukuuta huomasin siirtyväni mukavuusalueelleni, eli Scifikauhun puoleen. Xtro onkin yksi suosikeistani tällä saralla.

Species 2 (1998)

Nyt siirryttiinkin oikein meikäläisen mukavuusalueelle kauhurintamalla. Species ykköstä ja kakkosta tuli luukutettua videokasetilta enemmän ja vähemmän 90-luvulla. Tosin sen jälkeen en ollut ehtinyt niitä katsoa vuosikymmeniin. Ykkönen oli sen verran hyvässä muistissa, että päätin hypätä suoraan kakkosen kimppuun. Muistikuvat olivat, että kyseessä on melko halvalla toteutettu b-leffa, mutta alun Mars-kohtaus yllätti budjetillaan. Leffa toistaa melko samoja latuja kuin ykkönen, mutta gimmickinä on tällä kertaa gender swap. Siinä missä eka osa oli pioneeri laittaessaan naishenkilön pääosaan, palaa kakkonen vanhoille laduille miehen ottaessa ohjat panemisesta ja tappamisesta. Leffa ei suoranaisesti jatka edellisen osan lopussa nähtävää cliffhangeria, vaan kertoo aivan oman tarinansa Marssisa vierailevista astronauteista. Mukana on samoja hahmoja ensimmäisestä osasta, mutta suurin osa on vain nostamassa palkkashekkejä, eikä heistä oteta juuri mitään irti. Ainut josta otetaan jotain irti on Natasha Henstridgen alaston kroppa. Leffa sisältääkin pikkutuhmaa alastomuutta ja kevyttä paneskelua melko paljon. Välillä jopa unohtaa, että oli kauhuelokuvaa katsomassa. Tehosteet leffassa ovat brutaalit ja aikaisekseen melko hienot. Varsinkin praktikaalitehosteet. Verta, sisäelimiä ja lonkeroita ei säästellä.



H.R.Gigerin suunnittelemat hirviötkin ovat toteutettu melko hienosti ja näitä päästään näkemään enemmän loppuhuipennuksessa. Iso miinus tulee vanhentuneesta CGI:Stä, mitä nähdään muutamissa kohdissa. Muistan, että se oli ennen näkemätöntä ja hienoa aikanaan, mutta nyt se näyttää aivan llian irralliselta ja kuvan päälle liimatulta. Species kaksi on jo aika paljon kökömpi, kuin ensimmäinen osa, mutta silti hyvin nautittava b-kauhu, jota katselen mielelläni vahvat nostalgialasit päässä. "They come and they go. You know what I mean, they come - and they go."

Crocodile 2: Death Swamp (Aka Crocodile 2: Death Roll (2002)

Krokotiili kakkonen on kyllä semmosta kökköyttä, että oksat pois. En tiedä kuinka tosissaan tätä on vuonna 2002 katsottu, mutta aika on sen aika pahasti raiskannut. Vuonna 2023 tämä muistuttaa jo Asylum tason kökköilyjä, mutta ilmeisesti tätä on kumminkin ihan tosissaan tehty. Krokotiili itsessään on toteutettu praktikaalina ihan hyvin. Tai hyvin, jos leffa olisi tehty vuonna 1975, mutta aina kun se muuttuu cgi:ksi, niin taso laskee aivan naurettavaksi. Tämä on juuri niitä elokuvia, joka on niin huono, että se muuttu jo hyväksi. Eli erittäin nautittava kalkkuna. Välillä nähdään mm. roikkumista helikopterista vasten greenscreeniä, joka ei vakuuta edes tekijöitä.



Tätä järkyttävää pökälettä tähdittää sivuosassa Karate Kidistä tuttu John Kreese, eli legendaarinen Martin Kove! Kove onkin parasta tässä. Kaikki muut näyttelijät ovat ihan ö-luokkaa. Suositellaan katsottavaksi kaveriporukassa oluen kera.

- Kai Kumpulainen 16.10.2023

Julistegalleria: