Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v

Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja

Meikäläiselle Star Trek on jäänyt vähän etäiseksi franchiseksi. Lapsena tuli katseltua mtv3:lta satunnaisia alkuperäissarjan jaksoja ja varhaisteininä sitten sitä Next Generationia sieltä täältä, muutamia jaksoja sen verran, että tiedän suurinpiirtein mistä on kyse. Perusasiat ja hahmot on siis tiedossa. Teini-iässä, ainakaan meidän kylällä eivät "kovat jätkät" katsoneet tällaisia "nörttisarjoja", vaan Ramboja ja Van Dammen potkuleffoja, joten valitsin mieluummin sen tien silloin. Kahdenkympin hujakoilla taas kiinnosti enempi tytöt, eikä niiden läheisyyten olisi silloin Dataksi tai Klingoniksi pukeutuneena ollut mitään asiaa, joten silloinkin jäi Star Trekit katsomatta (nykyaikana tuokin asia taitaa olla toisin). Kaikki klassiset Star Trek elokuvatkin taitaa olla jääneet katsomatta. Sarjan referenssit olen lähinnä oppinut suomalaisesta Star Wreck elokuvasta ja meemeistä. Aikuisena olen aina miettinyt, että jos nyt vihdoinkin kahlaisi kaikki elokuvat ja sarjat läpi,