Ensin ajattelin, että en kirjoita tästä uudesta He-man-leffasta sen enempiä, koska niin monet muut kollegat ovat tätä ehtineet jo useassa mediassa suitsuttamaan, mutta kun ensimmäinen viikko ei tuottanut lipputuloja elokuvalle mitenkään järin paljoa, niin ajattelin kantaa korteni kekoon. Onhan tämä sentään kaiken kehun ansainnut. Kuten monelle muullekin samanikäiselle, myös minulle Masters Of The Universe ja He-man olivat ensimmäinen kova juttu lapsena. En ollut varmaan edes viittä vuotta, kun ensimmäinen He-man ukkeli piti saada. Kun kolmoskanava alkoi näkyä Suomen televisioissa oli He-man-piirrossarja kovin kaikista piirretyistä. Syntymäpäivillä lahjaksi saatu MotU-ukkeli oli tärkeämpi kuin yksikään muu lahja tai edes synttärivieras. Vasta He-manin jälkeen tulivat muut sankarit lapsuuteeni. Vuosien varrella olen kerännyt takaisin menetettyjä figuureja, sarjakuvia ja tv-sarjan jaksoja. Olen lukenut useita kirjoja aiheesta ja katsellut kaikki dokumenttielokuvat. Tältä pohjalta jopa Net...

Reilu kymmenen vuotta tuli eri somealustoilta seurattua sivusta Arin "Peikkoleffan" tekoa. Välillä ei malttanut odottaa sen valmistumista ja välillä toivo alkoi hiipua, että tokko se valmistuu ikinä. Toivonkipinää pidettiin kumminkin yllä. Ylämäistä ja alamäistä huolimatta nyt se on vihdoinkin täällä ja meikäläinen hilpaisi heti ensi-ilta näytökseen, kun tilaisuus tuli. Lunastiko elokuva vuosien odotuksen? Se selviää pian. Backwood Madness (2025) Elokuvassa Ulkopuolinen (Outsider), joka on puoliksi peikko ja puoliksi ihminen koittaa saada ihmisten ja peikkojen ikiaikaisen sodan päätokseen, koska kostonkierre on kestänyt liian pitkään. Samalla hän haaveilee muuttavansa itsensä kokonaan ihmiseksi. Metsässä piilee tuohonkin mahdollisuus. Vastassa on hulluja peikkoja ja vielä hullumpia ihmisiä. Vaikka elokuvaa on tehtailtu niinkin pitkällä aikavälillä kuin 11 vuotta, ei sitä siitä helposti huomaa ja kohtaukset sopivat toisiinsa melko saumattomasti. Itse päättelin päissäni, että k...

En ole mikään animen suurkuluttaja. Animen katseluhistoriakin sijoittuu lähinnä 90-luvulle, milloin se oli melko uutta Suomessa. Suosikkeihini kuuluu klassikoita kuten Ghost in the shell ja Akira , sekä tietenkin Studio Ghiblin alkupään tuotokset, joita Hayao Miyazaki ohjasi. Silti en ollut nähnyt yhtä Miyazakin teosta, josta kaikki oikeastaan lähti liikkeelle. Kyseessä on post-apokalyptinen fantasia seikkailu Nausicaä of the Valley of the Wind , joka tunnetaan meillä nimellä Tuulen laakson Nausicaä. Vasta Tuulen laakson Nausicaän saavuttaman suosion myötä Miyazaki ja Isao Takahata perustivat Studio Ghiblin. Elokuva on Maailman luonnonsäätiön suosittelema, mutta oliko se mistään kotoisin... Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ, Nausicaä of the Valley of the Wind, 1984)  On kulunut tuhat vuotta siitä, kun jumalsoturit tuhosivat teollisen maapallon. Maailma on peittynyt sieni-itiöiden ja valtavien hyönteisten täyttämään saastemereen. 16-vuotias prinsessa Nausicaä yrittää oppia ymmärtämä...

Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ...