The Spine of Night (2021)

huhtikuuta 27, 2024

Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja vihdoinkin pääsin listassa siihen pisteeseen, että oli aika laittaa filmi pyörimään.

The Spine of Night (2021)

Soiden noitakuningatar Tzod nousee lumiselle vuorelle tapaamaan hahmoa, joka suojelee mystistä taianomaista sinistä kukkaa. Tzod kertoo vartijalle huimia tarinoita siitä, kuinka kukka on levynnyt maan päälle ja kuinka paha Ghal-Sur on ottanut kukinnon voimat haltuunsa ja nyt orjuuttaa koko kansaa jumalankaltaisena hahmona. Myös vartijalla on tarinansa kerrottavana kukan historiasta...

Visuaalisesti elokuva on kiehtovan näköinen. Aluksi pistää kyllä silmään, että hahmot ovat varmasti luotu jollain vektoriohjelmalla digitaalisesti, eikä käsin piirtäen, niinkuin Bakshit aikoinaan. Viivat ovat sen verta symmetrisiä. Silti tyyli on tarpeeksi lähellä vanhaa retroa menoa, että autenttinen fiilis alkaa hiipiä katsojalle. Tekniikkansa takia elokuvan teossa meni huimat seitsemän vuotta.

Hahmojen liikkeet ovat myös hyvin lähellä oikeiden näyttelijöiden liikkeitä, jolloin lopulta en enää miettinyt katsovani "piirrettyä" vaan tavan fantasiaelokuvaa.

Aikuisanimaationa tämä todellakin on suunnattu aikuisille. Se nimittäin sisältää erittäin brutaalia väkivaltaa ja suolestamista. Välillä toiminta yltyy hyvällä tavalla kuvottavaksi. Tämän lisäksi on paljon kiroilua, alastomuutta, seksiä ja muuta epäkorrektia toimintaa.

Lopulta mennään jo kevyen trippailun puolelle. Nostalgian nälkäisille se tarjoaa juuri oikeaa kuvastoa, joka tuo mieleen sekä Frank Frazetta klassiset fantasiamaalaukset, sekä Heavy Metallin raa'at tarinat. Visuaalisesti se on ehkä lähimpänä Bakshin Fire & Ice-animaatioelokuvaa.

Vaikka hahmot ovatkin piirrettyjä, tunsin omituista ahdistusta siitä, että päähahmo Tzod on kokoajan alasti.

Jopa lumessa kahlatessaan hän on takapuoli paljaana. Olisin toivonut hahmolle helpotusta jonkin lämpimän viltin muodossa. Hahmoa esittää Xenana tunnettu Lucy Lawless.

Pääpahiksen nähdään Ghal-Sur, jota esittää Jordan Douglas Smith.

Kovan kohtalon kokee ilkeä Lordi Pyrant, jolle äänensä lainaa Patton Oswalt.

Joe Manganiello on taas lihaskimppu Mongrel.

Peter Scartabello on säveltänyt elokuvaan musiikit joissa kuullaan mm. vanhoja syntikoita.

Shudder palvelu on julkaissut lähivuosina todella mielenkiintoista kulttimatskua, joka poikkeaa vahvasti valtavirrasta, kuten Phill Tibbettin Mad God (2021). The Spine of The Night menee vahvasti tähän samaan karsinaan tarjoten hieman taiteellista, mutta sitäkin brutaalimpaa tavaraa, joka flirttailee kauhuelementeillä. Alkupuoliskolla se tyytyy olemaan pidättyväisempi, kunnes loppuakohden se kasvaa eeppisiin sfääreihin. Myös tiettyä episodimaisuutta on havaittavissa takaumissa, vaikka tarina onkin lopulta yhtenäinen. Suosittelen ehdottomasti Bakshin animaatioiden, kasarin fantasia-elokuvien ja Heavy Metalin faneille. Tai jos haluat katsoa jotain mikä poikkeaa vahvasti valtavirtatarjonnasta. Itse pidin kovasti.

- Kai Kumpulainen 27.4.2024

Julistegalleria: