Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ, Nausicaä of the Valley of the Wind, 1984)
En ole mikään animen suurkuluttaja. Animen katseluhistoriakin sijoittuu lähinnä 90-luvulle, milloin se oli melko uutta Suomessa. Suosikkeihini kuuluu klassikoita kuten Ghost in the shell ja Akira, sekä tietenkin Studio Ghiblin alkupään tuotokset, joita Hayao Miyazaki ohjasi. Silti en ollut nähnyt yhtä Miyazakin teosta, josta kaikki oikeastaan lähti liikkeelle. Kyseessä on post-apokalyptinen fantasia seikkailu Nausicaä of the Valley of the Wind, joka tunnetaan meillä nimellä Tuulen laakson Nausicaä. Vasta Tuulen laakson Nausicaän saavuttaman suosion myötä Miyazaki ja Isao Takahata perustivat Studio Ghiblin. Elokuva on Maailman luonnonsäätiön suosittelema, mutta oliko se mistään kotoisin...
Tuulen laakson Nausicaä (風の谷のナウシカ, Nausicaä of the Valley of the Wind, 1984)
On kulunut tuhat vuotta siitä, kun jumalsoturit tuhosivat teollisen maapallon. Maailma on peittynyt sieni-itiöiden ja valtavien hyönteisten täyttämään saastemereen. 16-vuotias prinsessa Nausicaä yrittää oppia ymmärtämään tätä uutta luontoa ja sen saloja, mutta Tolmekian kuningaskunnan ilma-alus törmää laaksoon sisällään jumalsoturin alkio. Pian alkaa sota Tolmekialaisten, Tuulen laakson väen ja valtavien hyönteisten, ohmujen kesken.
Animaatioelokuva perustuu Hayao Miyazakin luomaan mangaan, joka jatkui vuodelle 1994 asti. Siksi juonta piti typistää rankasti, että se mahtui pariin tuntiin. Tästä tulee mieleen David Lynchin Dyyni, jossa massiivinen kirjasarja piti puristaa kahteen tuntiin. Nausicaässa on muistakin yhtymäkohtia Dyyni-kirjaan, kuten valtavat hiekkamaassa kulkevat otukset, sota kansojen välillä ja Paul Atreidesta muistuttava prinsessa.
Elokuva olikin aikalaisekseen edistyksellinen sankarihahmon olessa nuori tyttö, joka johtaa sotajoukkoja, toisin kun saman ajan Disneyn animaatioelokuvissa, jossa prinsessat tyytyivät olemaan tavan prinsessoja.
Ensimmäisenä pitää mainita elokuvan mestarillinen animointi, joka on aikalaisekseen huippuluokkaa. Maailma näyttää upean kiehtovalta yksityiskohtineen. Kaikenmaailman ötökät näyttävät hyvällä tavalla ällöttäviltä. Hahmot liikkuvat sulavasti ja välillä unohtaa katsovansa piirrettyä. Täytyy myös muistaa, että tuohon aikaan ei tavan elokuvan keinoin olisi saatu luotua yhtä eeppisiä ja näyttäviä kohtauksia, mutta animaation keinoin pystyttiin näyttämään asioita, joita vasta viime vuosina on nähty tavan elokuvissa CGI:n voimin.
Loppukohtauksen jumalsoturin on animoinut Hideaki Anno, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi kehittämästään sarjasta Neon Genesis Evangelion. Tuota sarjaa tuli katseltua tv:stä joskus 2004 paikkeilla. Se oli mainio myös.
Hayao Miyazaki olisi halunnut luoda jakson Muumilaakson tarinoihin, mutta Tove Jansson ei olisi hyväksynyt tankkeja muumilaaksossa. Tässä elokuvassa näitä sotatankkeja nähdäänkin laaksossa sitten sitäkin enemmän. Miyazakilla ilmeisesti joku fiksaatio näihin tankkeihin ja sotaan yleensäkkin.
Elokuva ei myöskään ole suunnattu kovin nuorille, vaikka päähahmo nuori onkin. Tässä tapetaan surutta porukkaa. Jopa Nuori prinsessa laittaa miehiä lihoiksi. Verta lentää ja meno on välillä jopa häiriintyneen kuvottavaa. Varsinkin sykkivä lihasäkki jota Jumalsoturiksikin kutsutaan, saattaa jättää traumoja perheen pienimmille.
Animesta tutut söpöt elukat ovat korvattu ällöttävillä, valtavilla torakan ja ravun yhdistelmillä, joita kutsutaan ohmuiksi.
Yhdysvalloissa elokuva julkaistiin 1985 nimellä Warriors of the Wind. Se esitettiin HBO-kanavalla ja julkaistiin VHS-kasettina. Versio oli englanniksi dubattu ja noin neljäsosa kohtauksista oli leikattu pois. Nausicaän nimi vaihdettiin Zandraksi. Myös ekologinen teema jätettiin kokonaan huomioimatta. Julkaisu levisi aina Eurooppaan saakka. Version seurauksena Studio Ghiblin ensimmäisten elokuvien julkaisuoikeuksia ei annettu ulkomaille.
Musiikeista vastaa säveltäjä Joe Hisaishi. Musiikit ovat lähinnä kasarin syntikkamusaa, mikä oli mielestäni oikein miellyttävää kuultavaa. Myös perinteisempää sinfoniaorkesterin säveltämistä oli tarjolla.
Katselin elokuvan Blu-ray-levyltä, jossa oli vain Japanin- ja suomenkielinen dubbaus. Katsoin elokuvan siis suomenkielisellä dubbauksella ja suomiteksteillä. Dubbauksessa huomasi puutteita ja se ei selkeästi aina vastannut sitä, mitä kuvassa näkyi. En tiedä miten se on luotu, mutta välillä käännös oli ala-arvoista ja tarinaa oli tämän takia vaikea seurata. Niinkuin käännöstä ei olisi tarkistettu ollenkaan. Tekstitkään eivät auttaneet, koska välillä niistä puuttui lauseen osia ja tekstissä saattoi lukea: " k auttaa poh", tai vastaavaa. Nämä puutteet hieman laskivat katselukokemusta.
Tuulen laakson Nausicaä oli mielestäni oikein mainio animaatioelokuva, vaikka suomidubbaus aiheutti harmitusta. Sen upeasti luotu maailma sai ihailemaan animaation jälkeä. Nostalginen kasarityyli vielä korosti tätä kokemusta. Post-apokalyptiset elokuvat ovat muutenkin meikäläisen suosikkeja, niin siitä aiheesta ropisi myös plussaa. Eikä elokuvan yhtymäkohdat Frank herbertin Dyynin kanssa vähentäneet viehätystä. Tämä nousi nopeasti top kolmoseen Miyazakin ohjaamista anime-elokuvista, Totoron ollessa edelleen kärjessä. Suosittelen, jos et ole vielä nähnyt. Elokuva on Maailman luonnonsäätiön suosittelema, eikä syyttä.
- Kai Kumpulainen 17.7.2024
Elokuvan upeita taustamaalauksia:
Kommentit
Lähetä kommentti