Backwood Madness (2025)

Reilu kymmenen vuotta tuli eri somealustoilta seurattua sivusta Arin "Peikkoleffan" tekoa. Välillä ei malttanut odottaa sen valmistumista ja välillä toivo alkoi hiipua, että tokko se valmistuu ikinä. Toivonkipinää pidettiin kumminkin yllä. Ylämäistä ja alamäistä huolimatta nyt se on vihdoinkin täällä ja meikäläinen hilpaisi heti ensi-ilta näytökseen, kun tilaisuus tuli. Lunastiko elokuva vuosien odotuksen? Se selviää pian.

Backwood Madness (2025)

Elokuvassa Ulkopuolinen (Outsider), joka on puoliksi peikko ja puoliksi ihminen koittaa saada ihmisten ja peikkojen ikiaikaisen sodan päätokseen, koska kostonkierre on kestänyt liian pitkään. Samalla hän haaveilee muuttavansa itsensä kokonaan ihmiseksi. Metsässä piilee tuohonkin mahdollisuus. Vastassa on hulluja peikkoja ja vielä hullumpia ihmisiä.

Vaikka elokuvaa on tehtailtu niinkin pitkällä aikavälillä kuin 11 vuotta, ei sitä siitä helposti huomaa ja kohtaukset sopivat toisiinsa melko saumattomasti. Itse päättelin päissäni, että komean näköiset ja lähempänä vakavampaa kauhuelokuvaa olevat otokset olisi tätä uudempaa satoa ja enempi kieliposkessa tehdyt splatterkohtaukset olisi sitä nuoruuden hupailua. Elokuvan alkupuolisko onkin hienosti kuvattua ja valaistua, tyylikästä kauhua, jossa tunnelma on pääosassa, kun taas viimeinen kolmas painaa kaasun pohjaan kuin Panos Cosmatoksen leffassa konsanaan ja laittaa splatter-kekkerit kunnolla tiskiin. Suolenpätkista ja veresta ei ole pulaa. 

Elokuvasta huokuu Arin rakkaus Peter Jacksonin elokuviin, niin Lord of The Ringseihin, kuin Bad tasteen. Sen lisäksi siitä voi havaita pitkäaikainen kiintymys Toxic Avengereihin, Mortiis-artistiin ja jopa Rölli-elokuviin. Erityisesti Rölli ja Hirmuisia kertomuksia-elokuvaan. Näistä aineksista on syntynyt epäpyhä sekoitus, johon on heitetty ripaus Tuntematonta sotilasta.

Peikkoja ja muita metsänotuksia on elokuvassa enemmän kuin riittämiin ja niitä nähdään melkein jokaisessa kohtauksessa. Efektimies Savonen on pistänyt parastaan praktikaalitehosteiden puolella. Parhaimmillaan ne eivät kalpene Jacksonin Lord of the Ringsin örkeille, Muutamia vähän kotikutoisempiakin möllejä on havaittavissa, mutta se kuuluu tavallaan asiaan. Örkkikatras kun on niin laaja, että ihasteltavaa on koko rahan edestä. Komeaa Suomen luontoakin voi ihastella pitkin elokuvaa. Elokuva on mielestäni ensisijaisesti tehosteleffa ja varsinkin vanhanliiton tehosteleffa. Oikea rakkauskirje menneiden aikojen kauhulle, jossa käytännöntehosteet olivat se juttu. 

Siitä päästäänkin juoneen, tai lähinnä juonenkuljetukseen. Juoni elokuvassa on sopivan simppeli, mutta ei liiaksi. Itse kerronta oli taas haastavaa, lähinnä alkupuoliskolla. Lopulta tajusin, että ajankuva pomppii kohtauksista toiseen edestakaisin. Lomittain kerrotaan vanhempaa ja uudempaa aikakautta, kuin Tarantinon pätkissä konsanaan. Tuon hoksattuani elokuvan seuraaminen ei ollut enää vaikeaa. Tulevilla katseluilla se onkin sitten huomattavasti helpompaa.

Hahmoja elokuvassa oli paljon ja niistä monta oli aivan mainioita. Myöskin elokuvamaailman cameoita pystyi bongailemaan loputtomiin. Ja olihan siellä muuan peikkoartisti Mortiiskin mukana. Muitakin musiikki- ja sarjakuvapuolen tunnettuja henkilöitä oli lupa huomata.

Musiikit elokuvassa ovat komeat ja luovat hienon tunnelman koko leffan keston ajan. Ääniraita on pullollaan eräänlaista folksävytteistä-musiikkia, josta vastaa Jussi Huhtala. Soundtrack cd olisikin hyllykamaa, jos sellainen joskus julkaistaisiin.

Oli upeaa päästä todistamaan, että Savosen Arin pitkäaikainen työ pääsee vihdoinkin päätökseensä ja vielä näin komealla tavalla. Viihdyin koko leffan keston mainiosti ja aion katsoa elokuvan vielä uudestaan monesti. On piristävää nähdä isossa finnkinon kokoisessa teatterissa tällaisia Suomessa harvinaisempia genreleffoja. Enpä olisi reilu parikymmentä vuotta sitten arvannut, että jonain päivänä katselen isolta kankaalta Arin tekemää kokopitkää suomalaista peikko-elokuvaa nauttien. Hattu pois päästä ja iso kumarrus Arille ja muulle työvaelle tästä saavutuksesta. Menkää ihmeessä katsomaan kun sen nyt näkee teattereissa ympäri maan.

- Kai Kumpulainen 23.8.2025