Muistan kun 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa oli meilläpäin "coolia" ja "jännittävää" katsoa aikansa huume-elokuvia. Trainspottingista tämä trendi taisi lähteä ja sen jälkeen tuli useita huumemaailman kuvauksia, kuten Kids , Fear and Loathing in Las Vegas , Pusher -trilogia jne... Suurimmasta osasta näistä tuli meikäläisen suosikkipätkiä. Trendi alkoi lopulta hiipua ja viimeisimpänä elokuvana muistan katsoneeni ruotsalaisen black metal-yhtye Bathoryn rumpalin, Jonas Åkerlundin ohjaaman esikoisteoksen Spun . Varsin nimekkäillä näyttelijöillä varustettu pieni huumesekoilu oli varsin mieleenpainuva. Spun tarkoittaa sitä, että liiallisen metamfetamiini käytön takia ihminen luulee saavansa valtavasti aikaiseksi  asioita, mutta oikeasti mitään järkevää ei synny. Pyörät pyörii, mutta kulkuneuvo ei liiku. Siltä tämä elokuvakin vaikuttaa ja siitä tässä kuvauksessa on varmasti kysekkin. Löysin elokuvan vuosien jälkeen kirpparilta, nappasin mukaani ja katselinkin samoite

Kun olin ala-asteikäinen, isot pojat kertoivat legendaa mystisestä elokuvasta nimeltä Idän lohikäärme ja sen ihmeellisistä hahmoista, kuten Bruce Leeroysta ja Sho'nuffista. Kun kaverini vihdoinkin sai tuon kasetin käsiinsä ja pääsimme sitä katselemaan, oli siinä jotain maagista. Tätä kovisten pätkää eivät tietäneet kuin tietäjistä kovimmat. Toki Bruce Leen klassisia taisteluelokuvia oli tullut nähtyä jo paljon tuossa vaiheessa, mutta tässä elokuvassa oli jotain speciaalia. Näin elokuvan vain kerran, mutta sen mystinen hienous syöpyi aivolohkoon vuosikymmeniksi. Nyt yli 30-vuotta myöhemmin pääsin katsomaan elokuvan uudelleen. Ainakin nostalgialasit päässä se onnistui räjäyttämään tajunnan, mutta oliko se muuten kestänyt aikaa kuinka hyvin... The Last Dragon - Idän Lohikäärme (1985) Harlemissa asuva nuori Leroy Green on saavuttanut Kung Fun viimeisen asteen. Hänen Mestarillaan ei ole enää mitään annettavaa. Saavuttaakseen ylimmän tason, jossa koko keho alkaa hohtamaan kultaista hohto

Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini

Meinasin ensiksi kirjoittaa leffateatterissa katsomastani uudesta Mission Impossiblesta , mutta koska illalla vielä katselin kotiteatterissa sen verran mehukkaan elokuvan, niin päädyinkin kertomaan äijäfantasian ilosanomaa. Olin bongannut elokuvan aiemmin Episodin suosituksesta, jonka otsikko meni näin: Tänään tv:ssä: ”Uskomattoman rasistinen ja naisvihamielinen toimintaelokuva” – Tälle vuoden 2010 äijäfantasialle riittää yksi tähti. Aiemmin en ollut antanut leffalle mitään huomiota, mutta kun sitä noin radikaalisti mainostetaan, niin kyllähän siinä uteliaisuus kasvaa. Varsinkin, kun leffa tuli sopivasti vastaan Jyväskylän videodivarissa, niin nappasin sen pinon päälle. Elokuvan on ohjannut loistavan Taken (2008) elokuvan ohjaaja Pierre Morel ja kirjoittanut itse Luc Besson . Pääosassa machoilee John Travolta . Oli aika todistaa tätä toksisen maskuliinisuuden ylitse pursuavaa riemuvoittoa.  From Paris With Love (2010) James Reese on Pariisissa asuva C.I.A:n märkäkorva-agentti, joka