Tilaajat

Arachnophobia (1990)



Muksuna tuli useasti katsottua yhtä tiettyä pätkää, joka löytyi kaverilta nauhoitettuna vhs:ltä. Se oli hämähäkeistä kertova kauhukomedia, jossa oli samanlaista vetovoimaa, kuin esim. Spielbergin Tappajahaissa ja Joe Danten Gremlinsissä. Spielberg oli tässäkin rainassa tuottajana ja ohjaajan pallilla toimi mm. Gongosta (1995) tuttu Frank Marshall. Aikoinaan elokuvan nimi opetti junnulle sivistyssanan araknofobia, joka jäi syvälle muistiin tähän päivään asti. Tämän "koko perheen" kauhuleffan edellisestä näkemisestä saattaa olla kulunut jo 30 vuotta. Katsottuani sen uudelleen DVD:ltä näin vapun kunniaksi, niin täytyy todeta, että aika hyvin muistin kumminkin koko leffan ja mikä tärkeintä, nostalgia puri kuin jättihämähäkki uhriaan...

Arachnophobia (1990)

Tiedemiehet ja hyönteistutkijat tutkivat Venezuelan viidakoissa uusia hyönteislajeja, kun yksi isompi hämähäkki puree valokuvaajaa. Kuvaaja kuolee nopeasti, mutta miehistö luulee kuumeen olleen syynä tähän. Kuvaajan ruumis lähetetään rahtina kotikyläänsä Canaimaan, Californiaan. Arkkuun piiloutunut tappajahämähäkki kotiutuu pian paikallisen talon vajaan. Talon on juuri ostanut kylän uusi lääkäri, joka on muuttanut perheineen Canaimaan, isosta kaupungista. Tuppukylässä alkaa pian mystisesti kuolla paikallisia asukkeja ja uutta lääkäriä pidetään syypäänä hoitovirheisiin. Pian hän saa nimen Tohtori Kuolema. Tilanne näyttää pahalta, kunnes se pahenee entisestään uuden hämähäkki invaasion toimesta...


Arachnophobiassa on sitä mukavaa kasarin ja ysärin alun tunnelmaa. Semmoista sympaattista pikkukylän lämpöä ja pidettäviä hahmoja, kuten aikansa Spielbergin leffoissa oli tapana olla. Leffa tuokin mieleeni sellaisen sekoituksen Tappajahaita, Gremlinsiä ja Jurassic Parkia. Vaikka elokuva luokitellaan kauhuelokuvaksi, on se mielestäni lähempänä kokoperheen seikkailua kauhuelementeillä varustettuna.



Yllätyin elokuvan alussa nähtävästä kohtauksesta jossa helikopteri lentää Etelä-Amerikan vuoristojen välissä. Se toi heti sellaista isomman budjetin tuntua. Muistikuvissa oli, että kyseessä olisi todella pienen budjetin pikku kauhuleffa, mutta väärin muistin. 

Elokuvan efektit olivat kestäneet aikaa oikein mukavasti ja hämähäkit näyttivät oikein eläviltä suurimmalta osin ajasta. Kuulemma oikeita hämppyjä oli käytetty enimmäkseen, nukkejen tukiessa kohtauksia. Myöskin lähikuvat hämähäkkien silmistä näyttivät oikein hyviltä ja hämikset saivat näiden avulla luonnetta "hahmolleen".

Elokuvassa näyttelee monta tunnettua henkilöä, joista useimmat tunnetaan paremmin komedioista. 

Päähahmoa, eli Dr. Ross Jenningsiä esittää Jeff Daniels. Danielsin tunnen parhaiten Nuija ja Tosinuija elokuvasta. Tässä hän on aivan päinvastaisessa roolissaan fiksuna lääkärinä ja täytyy myöntää, että välillä oli pakko tarkistaa onko tämä sama Daniels, kuin se idiootti siinä Dumb & Dumberissa, koska niin hyvin hän näyttelee myös tällaista täysin erilaista hahmoa.

Tohtorin vaimoa Molly Jenningsiä esittää Harley Jane Kozak. Kozak on tuttu mm. Slasher leffa The House on Sorority Rowsta ja When Harry met Sallystä.

Leffan ehkä muistettavin hahmo on koominen tuholaistorjuja Delbert. Delbertiä näyttelee loistavasti John Goodman ja mies onkin syypäänä kaikkiin leffan tuottamiin naururemahduksiin. Goodman tuo sitä sielua tähän pätkään.

Mm. Warlockina tunnettu näyttelijä Julian Sands on hyönteistutkija Dr. James Atherton. Atherton on toinen muistettavista henkilöistä. Tässäkään leffassa hän ei tunnu kovin luotettavalta kaverilta.

Vaikka musiikeista vastaa Trevor Jones (Labyrinth, Dark Crystal), olin varma, että kyseessä on Danny Elfman. Sen verran Elfmanimaisia fantasiasävelmiä loppupuolella kuullaan.

Kauhuelokuvana Araknofobia ei ole kovinkaan pelottava ja se soveltuu hieman nuoremmallekkin katsojakunnalla. Myöskään elokuvan tappokohtaukset eivät ole kovinkaan graafisia. Aikuisemmalle katsojalle leffa tarjoilee sympaattista ja kepeää tunnelmaa, sekä nostalgiaa. Itse henkilökohtaisesti yllätyin kuinka hyvältä leffa tuntui pitkästä aikaa ja kuinka lujaa nostalgia puri 30 vuoden tauon jälkeen. Suosittelen!

- Kai Kumpulainen 1.5.2024



Juliste:











Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Firewalker (1986)

Kuva
80-luvulla Indiana Jones-elokuvasarja oli niin iso hitti, että se sai tietenkin jäljittelijöitä ja ripoffeja vinon pinon seurakseen. Räikeimpinä näistä olivat varmaankin Cannonin Quatermain-leffat ja Vihreän timantin metsästys jatko-osineen. Cannon films varmaan ajatteli, että jos laittaa Chuck Norriksen pääosaan indy-tyyliseen seikkailuun, on kyseessä on tuplavoitto. Tiedä häntä, mutta vuonna 1986 ilmestyi ratkiriemukas köyhänmiehen Indy nimeltä Firewalker - Tulijalka. Tätä eeppistä seikkailupätkää meikäläinen lähti katselemaan sunnuntai päivän ratoksi. Firewalker (1986)  Firewalker (1986) on amerikkalainen seikkailukomedia, jossa pääosissa ovat Chuck Norris ja Louis Gossett Jr. Elokuvan ohjasi J. Lee Thompson, ja sen tyyli muistuttaa kasariklassikoita, kuten Indiana Jones -sarjaa, mutta hieman kömpelömmällä lähestymistavalla. Tarina seuraa kahta epäonnista aarteenetsijää, Max Donigania (Chuck Norris) ja Leo Porteria (Louis Gossett Jr.), jotka saavat tehtäväkseen etsiä kulta-aarretta.
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Leffabunkkeri esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton

Kuva
Leffabunkkeri -kanavan Ville  ja Elokuvaprojektori -kanavan Timo Laakso pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin viime vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Leffabunkkerin juuri julkaisemalle koosteelle. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä.   https://www.youtube.com/watch?v=3C0BF4jezb4&t=1390s Kaitsu saapuu paikalle kohdassa 7:40. Jälkimäininkeja voi tarkastella Elokuvaprojetorin kanavalta , josta löytyy mainio video seuraavalta päivältä. Meikäläinen astuu esiin kohdassa 5:57. https://www.youtube.com/watch?v=Fokf9cWJXMY Leffabunkkerin saateteksti: Se on vihdoin täällä, vain vuoden myöhässä! Uuden Halloween-maratonin kunniaksi sain editoitua viime vuoden videon finaaliin ja työnnettyä tänne katsottavaksi, kaikkien
Lue lisää

The Batman vs Dracula (2005)

Kuva
DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Siksi ajattelin näin kauhukuun aikaan etsiä jotain halloweeniin sopivaa DC:n animaatioelokuvien laajasta skaalasta. Siihen sopivin saattaisi olla kauhu aiheinen Batman elokuva nimeltä  The Batman vs. Dracula. The Batman vs. Dracula on vuonna 2005 ilmestynyt animaatioelokuva, joka on osa The Batman -sarjan maailmaa. The Batman -piirrossarja alkoi vuonna 2004 ja sitä jatkui 5 kauden verran. Elokuva tarjoaa synkemmän ja kauhumaisemman version Batmanin maailmasta, jossa Gotham Cityyn saapuu yllättävä ja legendaarinen vastustaja: Dracula. Juoni rakentuu sen ympärille, että Draculan vampyyriarmeija uhkaa Gotham Cityä, ja Batman joutuu kohtaamaan pimeyden voimat omilla ehdoillaan. Elokuva yhdistelee elementtejä klassisista vampyyrikertomuksista ja sarjakuvamaisesta toiminnasta. Olen aina pitänyt kekseliäästi modernisoidusta The Batman - sarjasta. Vaikka
Lue lisää

Legend (1985)

Kuva
Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel
Lue lisää

The City of Lost Children (1995)

Kuva
Ranskalainen ohjaaja Jean-Pierre Jeunet tunnetaan ehkä parhaiten elokuvistaan Amélie (2001) ja Delicatessen (1991) . Kuulun luultavasti niihin harvoihin, jotka 90-luvun lopulla tykästyivät Alien resurrectioniin sen visuaalisen ulkoasun takia. Jean-Pierre Jeunetin luoma likaisen vihreä ja hieman taiteellinen visio iski nuoreen Kaitsuun, kuin nyrkki silmään. Se olikin ensikosketukseni Jeunetin elokuviin. Vaikka Alien nelonen on ajan saatossa menettänyt hohtoaan muilta osa-alueilta, ei se johdu elokuvan visuaalisesta puolesta. Terry Gilliamin 12 apinaa ja Brazil kuuluvat suurimpiin suosikkeihini edelleen. Näillä eväillä lähdin katsomaan Jeunetin The City of Lost Childreniä (1995), jonka olin viimeksi nähnyt 27 vuotta sitten, mutta mielikuvissa oli sitä samaa visuaalista herkkua, mitä Gilliamin leffat edustavat. Oli aika syöksyä tuohon kummaliseen satuun, joka yhdistelee erilaisia genrejä sekalaiseksi sopaksi ja maustaa keitoksen nyrkillisellä Steampunkia. Jeunetin lisäksi elokuvan toi
Lue lisää

The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001)

Kuva
Vaikka olenkin ollut kova fani Guillermo Del Toron elokuville jo siitä asti, kun näin Mimicin vuonna 1997, en jostain syystä ollut katsonut hänen filmografiansa seuraavaa elokuvaa Devil's Backbone (2001) koskaan aiemmin. Tämä saattoi johtua kahdesta syystä. Kyseessä oli kauhuelokuva ja sen lisäksi vielä espanjankielinen sellainen. Jostain syystä kauhuleffat jäävät useasti paitsioon, kun valitsen hyllystä seuraavaa leffaa katsomattomien osastolta. Vaikka olenkin oppinut vuosien varrella, että espanjasta tulee todella kovia pätkiä, niin espanjankielinen elokuva on aina hieman etäännyttänyt leffavalinnassa ja joku tutumpi kieli on kiilannut eteen. Vuosi sitten laitoin kumminkin dvd-boksin odottamaan seuraavan vuoden kauhukuuta, jolloin katson yleensä pelkästään omistamiani kauhuleffoja. Nyt oli siis aika ottaa härkää sarvista ja katsoa tämä pätkä pois, joka tunnetaan myös alkuperäisellä nimellään El espinazo del diablo. The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001) Carlos o
Lue lisää