Tilaajat

Spun (2002)

Muistan kun 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa oli meilläpäin "coolia" ja "jännittävää" katsoa aikansa huume-elokuvia. Trainspottingista tämä trendi taisi lähteä ja sen jälkeen tuli useita huumemaailman kuvauksia, kuten Kids, Fear and Loathing in Las Vegas, Pusher-trilogia jne... Suurimmasta osasta näistä tuli meikäläisen suosikkipätkiä. Trendi alkoi lopulta hiipua ja viimeisimpänä elokuvana muistan katsoneeni ruotsalaisen black metal-yhtye Bathoryn rumpalin, Jonas Åkerlundin ohjaaman esikoisteoksen Spun. Varsin nimekkäillä näyttelijöillä varustettu pieni huumesekoilu oli varsin mieleenpainuva. Spun tarkoittaa sitä, että liiallisen metamfetamiini käytön takia ihminen luulee saavansa valtavasti aikaiseksi  asioita, mutta oikeasti mitään järkevää ei synny. Pyörät pyörii, mutta kulkuneuvo ei liiku. Siltä tämä elokuvakin vaikuttaa ja siitä tässä kuvauksessa on varmasti kysekkin. Löysin elokuvan vuosien jälkeen kirpparilta, nappasin mukaani ja katselinkin samoite tein. Mutta miltä leffa näyttikään nykyään n.20 vuotta myöhemmin...

Spun (2002)

Nuori kaveri nimeltä Ross on satunnainen metamfetamiinin viihdekäyttäjä. Hän päättää hankkia pienen satsin spiidiä tutulta diileriltä Spider Mikeltä. Spider Mike (John Leguizamo) on hukannut piripussukkansa jonnekkin, joten Ross jää tämän kämpille odottamaan, seuranaan kaksi narkkaria Nikki (Murphy) ja Cookie (Suvari). Nikkille soittaa hänen "poikaystävänsä" The Cook (Rourke), joka tarvitsee autokyytiä. Nikki kertoo uuden ystävänsä Rossin olevan hyvä kuski, koska hänellä on Volvo merkkinen auto. Tilanne eskaloituu siihen, että Rossista tulee metamfetamiini keittäjän, Cookin hovikuski ja pian hän ajelee jatkuvassa huumepöllyssä ympäri kyliä. Samaan aikaan hänen asunnollaan viruu sänkyyn köytetty alaston strippari päiväkausia, jonka hän unohti huumepäissään...

Spun tuo mieleen hyperaktiivisen version Guy Ritchien alkupään rikosleffoista, joissa hahmot ovat "hahmoja", eli koomisia karikatyyrejä oikean elämän luusereista. Myös leikkaustyyli muistuttaa Ritchien Snatchiä, jossa nopeat välähdysmäiset leikkaukset ja erikoiset kuvakulmat kuvastavat spiidin käyttäjien mielenmaisemaa. Pupillien laajenemiset tuovat mieleen Aronofskyn Unelmien sielunmessun, joka tuli pari vuotta aikaisemmin. Spunissaki on karuja aiheita Sielunmessun tyyliin, mutta ne kuvataan paljon koomisemmin. Välillä trippailuja kuvaillaan härskeillä piirrosanimaatioilla, Natural born killersin tapaan. Ohjaajan musavideotaustat näkyvät selvästi. Spunin tapauksessa voisi puhua mustasta komediasta. Vaikka leffa on täynnä Hollywoodin isoja nimiä, on siinä esim. alastomuutta ja genitaalien esittelyä ihan eri tavalla, kuin hollywood leffoissa on totuttu näkemään.



Sen lisäksi näemme John Leguizamon tumputtamassa sukkaan ja Mena Suvarin paskalla.

Elokuvassa onkin paljon aikansa tunnettuja näyttelijöitä. Vaikka Mickey Rourke ei ole päähahmona, varastaa hän shown kokkina (The Cook), eli amfetamiinia keittelevänä Cowboynä. Miehestä löytyy eniten syvällisyyttä, iän tuomaa viisautta ja traagista taustaa, kuin muista hahmoista yhteensä. Vaikkakin kaveria ei ole edes leffan julisteeseen laitettu.

Jason Schwartzman on päähahmo Ross. Ross on hahmo, jonka kautta katsoja pääsee kokemaan tätä huumemaailman hulluutta. Muuten Ross jää aika taustalle.

Brittany Murphy esittää Nikkiä, joka on rakastunut The Cookiin, mutta huumeiden valvottaessa mieltä vuorokausikaupalla, alkaa päässä sekottamaan. Sen lisäksi Nikkiä alkaa Ross kiinnostaa ihmisenä, The Cookin keskittyessä vain kokkailemaan. 

Ironisesti ja traagisesti Brittany Murphy kuoli lääkkeiden yliannostukseen muutama vuosi myöhemmin.

Takavuosien suosikkisekoilijani John Leguizamo (The Pest, Spawn) sekoilee tässäkin leffassa tuttuun tapaan. Leguizamo esittää Spider Mikeä, joka on olevinaan kovakin diileri, mutta on oikeastaan erittäin koominen tapaus. Vaikka Leguizamo ei ole leffan päähahmoja, hänestä aina muistan tämän elokuvan. Kohokohtana nähdään kohtaus, jossa Leguizamo on pukeutunut pelkkään sukkaan, kuin Red Hot Chili Peppers konsanaan ja hän puhuu seksipuhelimeen, jossa toisessa päässä on Blondien laulaja Debbie Harry Cameo roolissaan.

Cameoita onkin runsaasti. Judas Priestin keulamies Rob Halford nähdään lukemassa homopornolehteä seksikaupan myyjänä, Smashing Pumpkinsin Billy Gorgan on lääkäri, Ron Jeremy on baarimikko jne...

Unohtamatta toista takavuosien suosikkinäyttelijääni Peter Stormarea. Stormare on aina mukana näissä sekoiluleffoissa, kuten Big Lebowskissa, eikä tee poikkeusta nytkään. Hyvä Stormare! Mies on tällä kertaa poliisi, joka luulee olevansa kova 70-luvun kyttä ja partnerinsa kanssa he kiskovat nokkaansa samoja määriä vauhtia, mitä heidän etsimänsä rikolliset. Samalla he osallistuvat televisiossa pyörivään Cops-ohjelmaan. Copsia kuvatessa miehet tekevät yllätyshyökkäyksiä täysin vääriin asuntoihin.

Elokuvan ohjaaja on tosiaan ruotsalaisesta Black metal yhtyeestä, Bathorystä tuttu rumpali Jonas Åkerlund. Tämän takia leffassakin kuullaan black metallia Frisbee nimisen hahmon katsellessa aiheeseen sopivia musiikkivideoita. Åkerlund on ohjannut useita musiikkivideoita, kuten Madonnan Ray of Light. Elokuvia häneltä on Spunin jälkeen syntynyt mm. Lord of Chaos (2018) ja Polar (2019), muutamia mainitakseni. Sarjakuvaleffa Polarin olenkin katsonut pariin otteeseen.

Musiikit elokuvassa ovat mainiot. Leffa alkaa rauhallisella Iron Maiden coverilla Number of the beast, jonka esittää Billy Gorganin supergrouppi Zwan. Muitakin mainioita pop/rock-kappaleita kuullaan pitkin leffaa. Billy Gorgan vastaa elokuvan kappalevalinnoista ja scoresta.

Nimensä mukaisesti elokuva kohkaa joka suuntaan menemättä oikeastaan mihinkään suuntaan. Sitä on ihan viihdyttävää seurata, varsinkin jos diggailee yleisestikin vastaavista huumeleffoista, tai rikoskomedioista, niin kuin allekirjoittanut. Se on pala narkkarien sekavaa arkea, jossa ei ole mitään tulevaisuutta. Mickey Rourke on leffan parasta antia ja nostaakin elokuvan laatua pari pykälää, John Leguizamon ollessa se hauskin sivuhahmo. Brittany Murphy taas tuntuu liiankin uskottavalta, että selkäpiitä karmii. Luultavasti tuollaista näyttelijän elo paikoin ollutkin. Varmuutta asiaan ei ole. Suositellaan Trainspottingin, Guy Ritchien alkupään tuotannon ja muiden huume/rikosleffojen ystäville, jotka eivät säikähdä musavideomaista ohjaustyyliä.

- Kai Kumpulainen 3.2.2024


























Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Jouluelokuva: Silent Night (2023)

Kuva
Legendaarisen John Woon paluuleffa Hollywoodiin jäi viime jouluna näkemättä varmaankin sen takia, että se ei tullut Suomen kamaralla teattereihin ollenkaan. Korjasin virheen tilaamalla blu-rayn kotiin täksi jouluksi. Kuinka jouluisesta jouluelokuvasta olikaan kyse, se selviää tätä kirjoitusta eteenpäin lukemalla. Silent Night (2023) Elokuvan pääosassa nähdään Joel Kinnaman, isä, joka menettää poikansa väkivaltaisessa välikohtauksessa. Juostessaan kiinni harhaluodin amupuneita syyllisiä, saa mies itse luodin kurkkuunsa. Mies selviää tilanteesta hengissä, vaikkakin puhekykynsä menettäneenä. Hän ei kumminkaan pääse yli tapahtuneesta ja hän aikoo kostaa jengille, jonka ansiosta hänen aino poikansa menetti henkensä. Elokuvan juoni on käytännössä sama kuin Kevin Baconin tähdittämässä Death Sentencessä, tai The Crowssa, tai Punisher-leffoissa, tai vaikka O.G. Death wishissä.... Tai Max Payne-pelissä. Tällä kertaa tosin "gimmickinä" on se että päähahmo ei puhu mitään. Vaikka Suomalai...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Kuva
Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Vesa-Matti Loiri 1945-2022

Kuva
Näyttelijä-muusikko Vesa-Matti Loiri on kuollut tänään 10.8.2022, keskiviikkona pitkäaikaisen sairauden lannistamana Helsingin sairaalassa. Niin kuin monelle muullekkin suomalaiselle, Vesa-Matti Loiri on ollut elämässäni mukana aina. Jo pikkupojasta lähtien äitini soitti minulle LP-levyltä Loirin laulamia tulkintoja Eino Leinon runoista. Heti kun opin käyttämään videonauhuria, katselin itsekseni Uuno Turhapuro-elokuvia, yhä uudelleen ja uudelleen. Siihen aikaan meillä lapsuuden kodissa ei juuri ollutkaan nauhalla muuta, kuin Uunoja, Speden tuotantoa ja Ohukaisia ja Paksukaisia. Koulun jälkeen tuli useasti laitettua jokin Uuno-leffa pyörimään, välttääkseeni yksin olon tunnetta ja tuomaan leppoisaa tunnelmaa. Väitänkin, että olen nähnyt jokaisen Uuno Turhapuro-elokuvan vähintään 40 kertaa. Myös 80-luvun Spede Showta tuli katsottua ja sen yhdestä sketsistä tehtyä Pikku pojat-elokuvaa. Spede Showssa Loirilla oli lukemattomia mahtavia ja ikimuistettavia roolihahmoja. Jopa 90-luvun kehnohko ...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää