80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla

Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi . Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin.  Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli kilpailijaan verrattuna vain kolmasosan. Olen kerran katsonut elokuvan sen ilmestyessä, mutta en muistanut leffasta muuta, kuin trailerissakin nähtävän kohtauksen, jossa silmälasipäinen Chris Evans ampuu sormillaan vartijoita hissin luona. Paatuneena DC-fanina päätin katsoa leffan uudelleen, mut

Krampuksesta on tehty lyhyehköllä aikavälillä jopa kahdeksen erilaista elokuvaa, joissa kaikissa on aiheena pahapukki, tai oikeastaan Pyhän Nikolauksen varjo. Myös suomalaisessa Rare exportsissa oli samasta sarvekkaasta taruhahmosta kyse. Itse valitsin näistä ehkä sen tunnetuimman version, eli Michael Doughertyn ohjaaman vuoden 2015 Krampuksen. Michael Dougherty tunnetaan elokuvista  Trick 'r Treat (2007) ja  Godzilla: King of the Monsters (2019) . Ensimmaiseksi mainittu on mainio halloweenin ajan episodielokuva, jonka sukulaiseksi tunnistin Krampuksenkin heti, vaikka vielä siinä vaiheessa tiennyt, että kyseessä on saman ohjaajan tekele. Genreltään Krampus on kauhukomedia vanhan Gremlinsin tyyliin, jossa on myös vahvoja fantasiaelementtejä. Jo vuosia elokuva on ollut katsomislitallani ja vihdoinkin sain itseäni sarvista kiinni ja katsottua sen pois. Krampus (2015) Elokuva alkaa erillisellä alkuteksti-introlla, joka esittelee meille kaupoissa käyvää joulunajan kaaosta. Materia on

  Jos miettii sanaa "jouluelokuva", niin mieleen tulee varmasti ensimmäisenä Wesley Snipesin ja Woody Harrelsonin tähdittämä Junakytät, vuodelta 1995. Wesley Snipes oli 90-luvun kovimpia action tähtiä, kunnes hävisi valokeilasta ja lopulta puuhaili vain "straight-to-video" kamaa. Woody Harrelsonin kanssa he tekivät mainion korisleffan Mustat Donkkaa Tykimmin (1992). Tämä leffa näytti että herrojen kemiat toimivat mainiosti yhteen, joten pari vuotta myöhemmin he päätyivät näyttelemään veljeksiä piparintuoksuiseen jouluelokuvaan Money Train, joka tunnetaan suomessa paremmin nimellä Junakytät.  Mikä virittäisikään paremmin joulutunnelmaan, kuin katsomalla tämä ennen aattoa... Money Train - Junakytät (1995) On Jouluaatto. Wesley Snipes ja Woody Harrelson ovat veljeksiä (vaikka toinen onkin musta ja toinen valkoinen). Wesley on heistä paremmin toimeen tuleva rehti kaveri, joka nappaa naiset ja hakkaa pahikset. Woody on taas peliongelmainen tunari, joka on aina pulassa