Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua.  Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista ei voi puhua, koska päänäyttelijät ovat lennätetty Suomen ulkopuolelta. Silti tämä herätti mielenkiintoni ja pitihän se katsoa saman tien Yle Areenasta, kun se sinne ilmestyi. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Rakuten TV-striimauspalvelusta ilmaiseksi. The Last Border  – Viimeisellä Rajalla (1993) O

Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini

Katselin Ylen uuden rikosdraaman Transport . Sarjan alku oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Päiväkodin vauvanruuasta löytyy mikrosiru, joka on lähtöisin tunnistamattomasta lemmikkieläimestä. Asiaa lähtee tutkimaan toimittaja Johanna Vainikainen (Emmi Parviainen). Johtolangat johtavat Belgiaan asti. Parhaat roolisuoritukset tekevät mielestäni Pirkko Hämäläinen pankinjohtaja Marianne Rautiaisena ja Antti Virmavirta Kari Hammarénina. Virmavirta on aivan mahtava ahdistavana kiristäjänä. Emmi Parviainen on taas tuttu Salatuista elämistä. Mukana on myös muita Suomen tunnetuimpia nimiä kuten Maria Heiskanen, Arttu Kapulainen, Pekka Strang, Pertti Sveholm ja Ville Virtanen. Mukavaa on myös nähdä pitkästä aikaa 90-luvun suosikkinäyttelijöitä, kuten Jukka Puotila, Santeri Kinnunen sekä Puhtaista valkeista lakanoista tuttu Juhani Laitala . Ulla Raition roolihahmo Sini oli taas hieman ärsyttävä. Juoni oli alussa todella kiinnostava ja mukaansatempaava, tosin ei niin kiinnostava enää,

Missä elokuvassa Rare Exportsin päänäyttelijät yrittävät järjestää joulua "Varekselle" 7kk myöhässä, Lohtander saarnaa vessanpöntön kautta kerrostalon väelle, Salkkareiden Ullaa pannaan menemään vähän väliä ja M.A. Numminen tekee cameon. Saunominen tapahtuu komerossa vohveliraudan avulla. Se on tietenkin Jari Halosen kulttisuosiota nauttiva Joulubileet, vuodelta 1996. Olen ollut pitkään Halosen elokuvien fani ja varsinkin Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma iskee kovaa. Tokihan miehen elokuvat eivät sovellu kaikelle kansalle ja varsinkin kun Jumalan Teatterin tapaus on vieläkin ihmisten mielissä. Silti hänen kapinahenkisessä ja rajoja rikkovassa tyylissään on jotain kovin kiehtovaa. Siksi kruunasin vuoden 2021 Joulupäivän katsomalla tämän elokuvan viimeisenä, ennen vuorokauden vaihtumista. Joulubileet (1996) Elokuva perustuu tositarinaan (jota on vaikea uskoa). Jorma Tommilan esittämä rikollinen  järjestää Joulubileet, juuri vankilasta päässeelle veljelleen. Mik

Toto ei kerro kuuluisasta amerikkalaisesta yhtyeestä vaan vedonlyönnistä, tai oikeastaan ravipelissä voittamisen jälkiseuraamuksista. Toto (1982) Metsolasta tuttu Kaukovaaran Kari, eli Juha Hyppönen voittaa kahden kaverinsa kanssa raveissa siemoisen summan rahaa. Siinä jää vaimot ja vasta syntyneet lapset taka-alalle, kun kaverukset päättävät pistää haisemaan. Suunnitelmissa on hävitä hetkeksi olemasta ja painua Thaimaaseen. Tauoton viinan kittaaminen tekee suunnitelmiin jatkuvasti muutoksia ja matkan aikana myydään jopa Japanilaisille japanilaisia autoja. Toisena kaverina nähdään Mikko Hänninen (Kivenpyörittäjän kylä) ja toisena Paavo Piskonen . Kaikenmaailman Luokkakokoukset ja Hangoverit jää kyllä ihan taka-alalle tämän kohkauksen kanssa. Sen verran holtittomasta toiminnasta on kyse. Elokuvan ohjasi Anssi Mänttäri salanimellä Suvi-Marja Korvenheimo ja käsinkirjoituksen teki  Tuovi Mäkipää-Hakola, jonka takana oli oikeasti Matti Ijäs. Se tehtiin velkarahalla, ilman Elokuvasäätiön

  Vaikka elokuva Bad Luck Love on yksi suurimmista suosikeistani kotimaisista leffoista, kesti yli 10-vuotta katsoa ohjaaja Olli Saarelan viimeisin elokuva Harjunpää ja Pahan papp i. Aikomukseni oli kyllä se katsoa heti ilmestymisvuonna, mutta jotenkin se vaan siirtyi ja siirtyi. Nyt filmi tuli vastaan dvd-julkaisuna kierrätyskeskuksessa ja poimittuani levyn matkaan päätin katsoa sen välittömästi, koska nyt jos koskaan oli sen aika. Ja ai perhana miten komeasta pätkästä olikaan kyse. Elokuva perustuu Matti Yrjänä Joensuun samannimiseen kirjaan ja se on kuudes Harjunpää filmatisointi. Harjunpää ja Pahan Pappi (2010) Timo Harjunpää on kaksi vuotta sitten menettänyt teini-ikäisen tyttärensä raa'assa murhassa ja hän ei meinaa päästä siitä yli, vaan tapaus riivaa häntä ja syö sisältä. Myöskin koko Harjunpään perhe kärsii. Metroissa alkaa samaan aikaan salaperäisten murhien sarja, joka alkaa vaikuttaa sarjamurhaajan työltä. Myös tyttären surmannut Jere on pääsemässä vankeudesta. Harju