Katselin Ylen uuden rikosdraaman Transport . Sarjan alku oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Päiväkodin vauvanruuasta löytyy mikrosiru, joka on lähtöisin tunnistamattomasta lemmikkieläimestä. Asiaa lähtee tutkimaan toimittaja Johanna Vainikainen (Emmi Parviainen). Johtolangat johtavat Belgiaan asti. Parhaat roolisuoritukset tekevät mielestäni Pirkko Hämäläinen pankinjohtaja Marianne Rautiaisena ja Antti Virmavirta Kari Hammarénina. Virmavirta on aivan mahtava ahdistavana kiristäjänä. Emmi Parviainen on taas tuttu Salatuista elämistä. Mukana on myös muita Suomen tunnetuimpia nimiä kuten Maria Heiskanen, Arttu Kapulainen, Pekka Strang, Pertti Sveholm ja Ville Virtanen. Mukavaa on myös nähdä pitkästä aikaa 90-luvun suosikkinäyttelijöitä, kuten Jukka Puotila, Santeri Kinnunen sekä Puhtaista valkeista lakanoista tuttu Juhani Laitala . Ulla Raition roolihahmo Sini oli taas hieman ärsyttävä. Juoni oli alussa todella kiinnostava ja mukaansatempaava, tosin ei niin kiinnostava enää,

Bloodfather (2016) Bloodfather on Mel Gibsonin paluu toimintaelokuvien pariin (toki pari aiempaa elokuvaa jo enteili tällaista). Vaikka elokuva on tullut vuotta aiemmin kuin Marvelin Logan , ovat ne ilmeeltään ja idealtaan ja päähenkilöltään yllättävän samankaltaisia. Bloodfatherissa Mel Gibson todistaa että hänessä piisaa kuuskymppisenä vieläkin karismaa ja mies jaksaa vielä heilua toimintakohtauksissa. Hän on myös todellinen badass John Linkin roolissa. Tästä elokuvasta näkee, että vuonna 2016 Gibsonista olisi ollut vaikka vanhan Mad Maxin rooliin. Leffassa Gibson on entinen vanki, joka päätyy suojelemaan ongelmiin joutunutta tytärtään huumekauppiailta. Gibsonin tyttärenä toimii Erin Moriarty , joka erehdyttävästi muistuttaa Selena Gomezia tummassa tukassaan. Loppu puolella hän palaa vaaleaan tukkaansa, joka on näytteljättärelle tunnetunpi.  Bloodfather on oikein mainio synkkä rikoselokuva, joka toimii Gibsonin karisman takia, mutta omaa hieman lattean lopun. Tällaiset antiklimaatt

  Vaikka elokuva Bad Luck Love on yksi suurimmista suosikeistani kotimaisista leffoista, kesti yli 10-vuotta katsoa ohjaaja Olli Saarelan viimeisin elokuva Harjunpää ja Pahan papp i. Aikomukseni oli kyllä se katsoa heti ilmestymisvuonna, mutta jotenkin se vaan siirtyi ja siirtyi. Nyt filmi tuli vastaan dvd-julkaisuna kierrätyskeskuksessa ja poimittuani levyn matkaan päätin katsoa sen välittömästi, koska nyt jos koskaan oli sen aika. Ja ai perhana miten komeasta pätkästä olikaan kyse. Elokuva perustuu Matti Yrjänä Joensuun samannimiseen kirjaan ja se on kuudes Harjunpää filmatisointi. Harjunpää ja Pahan Pappi (2010) Timo Harjunpää on kaksi vuotta sitten menettänyt teini-ikäisen tyttärensä raa'assa murhassa ja hän ei meinaa päästä siitä yli, vaan tapaus riivaa häntä ja syö sisältä. Myöskin koko Harjunpään perhe kärsii. Metroissa alkaa samaan aikaan salaperäisten murhien sarja, joka alkaa vaikuttaa sarjamurhaajan työltä. Myös tyttären surmannut Jere on pääsemässä vankeudesta. Harju

Katselin Yle areenasta loistavan suomalaisen rikossarjan Kaikki Synnit (2019) . Sarjan aiheena oleva pohjanmaalainen lestadiolaisyhteisö oli mielenkiintoinen, koska sen toiminnasta ei yleensä ole paljoa ulkopuoliselle kerrottu. Varsinkaan näistä nurjista puolista. Sarja paneutuukin aiheeseen rohkeasti. Myös muita mielenkiintoisia aiheita on mukana, kuten ulkomaalaistaustaisen pizzerian pyörittämisen vaikeus ja  nuorisoa keräävä anarkistikultti. Sarja tuntuu aiheissaan hyvin realistiselta, uskottavalta ja mahdolliselta. Päänäyttelijöiden kemia toimii loistavasti ja he tekevät mainiot roolit. Myös muut sivuosien näyttelijät suoriutuvat mainiosti. Sarjan ensimmäinen kausi pitää otteessaan loppuun asti ja koukutti vahvasti. Mietiskelin päivisin sarjan tapahtumia ja odotin iltaa, että pääsisi pian katsomaan miten juoni etenee. Ensimmäinen kausi päättyikin aivan liian nopeasti ja odotan, että pääsen kakkoskauden pariin, vaikka se käsitteleekin jo uutta keissiä, uusilla päähahmoilla. En keksi

Rupesin katsomaan Netflixistä Rahapaja nimistä sarjaa. Se oli kivunnut Netflixin kolmanneksi katsotuimmaksi sarjaksi silloin ja rupesihan se kiinnostamaan, koska kyseessä oli espanjalainen televisiosarja, jenkkisarjan sijasta.  Rahapaja (La casa de papel, 2017-) Professoriksi kutsuttu mies (Álvaro Morte) on ideoinut ryöstön Madridissa sijaitsevaan Rahapajaan. Hän kutsuu erikoisryhmän tekemään iskun espanjalaiseen rahapajaan, jossa heidän on tarkoitus painaa miljardien edestä rahaa ryöstön aikana. Painamiseen osallistuvat on panttivangit, joiden avulla rahapajaa pidetään hallussa pidemmän aikaa. Jokaisella ryöstäjällä on kaupunkien nimet, Tokio (Úrsula Corberó), Moskova (Paco Tous), Berliini (Pedro Alonso), Nairobi (Alba Flores), Rio (Miguel Herrán), Denver (Jaime Lorente), Helsinki (Darco Peric) ja Oslo (Roberto Garcia Ruiz). Lisäksi ryöstäjät ja pantivangit ovat pukeutuneet Salvador Dali-naamioon, jottei poliisi erottaisi heitä panttivankien joukosta. Ryöstöä johtaa rahapajan ulkopuo