Meikäläinen sai Alterstreamin väeltä kutsun Tampereella järjestettäville sarjisfestareille, nimeltä Tampere Kuplii. Harmi, että en tänä vuonna päässyt paikalle kiireiden takia, mutta onneksi Henkka ja Jusa saivat tallennettua komean videon tapahtumasta. Videolla on jopa terveiset Kaitsulle, kiitos siitä ja iso kiitos Jusalle, joka nappasi meikäpojalle mainiota lueskeltavaa, vaikka en paikalle päässytkään. On se erijannu tuo Jusa! Alta voit katsoa videon. Jos se ei jostain syystä näy, niin käy katsomassa se osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=EOKvkepebUc Videon saateteksti: Vuosittain järjestettävä hyvän fiiliksen sarjisfestari ei pettänyt tälläkään kertaa! Enkä yhtään ihmettele suosiota, sillä tänä vuonna Tampere Kupliin käyntimäärä kohosi 23 199:een, ylittäen reilusti aiemmat kävijäennätykset. Varsinkin lauantaina oli jengiä jopa enemmän ku Tokmannin ilmaisten ämpäreiden jonossa -30 asteen pakkasessa. Mahtavia asusteita, huikea Cosplay -kisailu, tiukkoja figuureita, leffoja

Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi . Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin.  Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli kilpailijaan verrattuna vain kolmasosan. Olen kerran katsonut elokuvan sen ilmestyessä, mutta en muistanut leffasta muuta, kuin trailerissakin nähtävän kohtauksen, jossa silmälasipäinen Chris Evans ampuu sormillaan vartijoita hissin luona. Paatuneena DC-fanina päätin katsoa leffan uudelleen, mut

Ajattelin välillä esitellä ianaikaisten elokuvien sijasta vähän sarjakuvaa, koska sitäkin on tullut kulutettua koko ikä. Nuorella iällä oli parasta hiipiä kirjastojen sarjakuvaosastoille ja varsinkin osastolle joka oli nimetty "aikuisten sarjakuvat" nimikkeellä. Täältä löytyi ties mitä aarteita Enki Bilalin teoksista, aina 2000AD:n Judge Dredd sarjakuviin ja Frank Millerin Sin Cityihin. Yksi teos oli sellainen, joka jätti jäljen nuoreen Kaitsuun. Kyseessä on Frank Millerin kirjoittama ja Geof Darrowin upeasti kuvittama Hard Boiled.  Hard Boiled (1990-1992) Hard Boiled kertoo verontarkastaja Nixonista, jolla on kaksi. lasta ja vaimo. Nixon pitää itseään normaalina tyyppinä. Hän elää dystooppisessa Los Angelesissa. Eräänä päivänä hommat lähtevät hieman lapasesta ja ruumita alkaa syntyä verontarkastus tehtävissä. Nixonille alkaa paljastua karu totuus hänen todellisesta olomuodosta... Hard Boiled on todellisuutta psykoottisen cyborgin silmin. Hard Boiled pohjautuu osittain Philip

  Mikä onkaan se kaikista definitiivisin Batman-elokuva, joka on elokuvateattereissa nähty. Onko se Tim Burtonin vuoden 1989 Batman, vaiko voisiko se olla Nolanin The Dark Knight, tai jopa Adam Westin näyttelemä Batman The Movie , vuodelta 1966? Ei! Se on tietenkin suurta kulttisuosiota nauttiva vuoden 1993 animaatio elokuva Batman: Mask of the Phantasm. Tätä elokuvaa pidetään fanien keskuudessa definitiivisimpänä kuvauksena Batmanista ja yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana Batman elokuvana. Vaikka se onkin animaatioelokuva, sai se aikanaan teatterikierroksen. Tämä on itsellenikin ollut yksi kovimmista Batman-elokuvista lapsesta asti, ja vaikka elokuva olikin aikanaan suunnattu lapsille ja nuorille, sisältää se yllättävän aikuismaista materiaalia ja rankkoja kohtauksia. Siinä missä Schumacherin Batman Forever lähti värikkäämmälle ja campymmälle linjalle, jatkoi Mask of Phantasm synkkää ja kolkkoa tietä Burtonin Batmanien vanavedessä. Oli jälleen aika ottaa tämä katsantoon ja tutkail

Kaitsun leffablogin oli aika lähteä välillä tutustumaan suomen ulkopuoliseen leffa- ja sarjakuvakulttuuriin. Kohteeksi valitsin    Katalonian  pääkaupungin, Barcelonan, joka sijaitsee Koillis-Espanjassa. Paikan päälle saavuttuani huomasin, että elokuva-aiheiset kaupat olivat melko vaatimattomat, joten seuraavaksi valitsin sarjakuvien ja sarjakuviin pohjautuvien elokuvien ykköspaikan, eli legendaarisen Norma Comicsin.  Norma Comics Norma Comics sijaitsee ihan Barcelonan keskustassa Sant Joanin kadulla, parhaalla liikealueella. Se on niin valtava, että se on jakaantunut useampiin liikkeisiin, joilla on oma sisäänkäyntinsä. Itse vierailin kaksikerroksisessa, pelkkiin sarjakuviin erikoistuneessa liikkeessä, sekä toisessa liikkeessä, joka on erikoistunut elokuva- ja sarjakuvafiguureihin ja patsaisiin. Ensimmäisenä vierailin sarjakuvaliikkessä. Liikkeessä oli kaikki mahdolliset sarjakuvat tarjolla, mistä olen ikinä haaveillut ja järjetön määrä lisää. Myös sarjakuviin liittyviä oheistuotteita