Tänä vuonna sarjakuvien gootahtava antisankari The Crow on ollut pariinkin otteeseen pinnalla, pitkästä aikaa. Ensin tuli 4k uhd julkaisu vanhasta klassikosta The Crow (1994) ja myöhemmin teattereihin uudelleen tulkinta samasta aiheesta. Olen aina pitänyt The Crow'n hahmosta todella paljon. Olen jopa pitänyt lähes kaikista elokuvista ja jopa Marc Dacascoksen näyttelemästä tv-sarjasta. Sarjakuvasta puhumattakaan. Yksi elokuvista on aina ollut inhokkini. Se on vuoden 2005 The Crow: Wicked Prayer, jota tähdittää Edward Furlong. Kun näin elokuvan aikanaan, en voinut sietää sitä. Nyt kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta, ajattelin tarkastaa löytyisikö leffasta jotain hyvää, kun allekirjoittaneen jyrkimmät mielipiteetkin ovat pehmenneet vuosien varrella. Ehkä se ei ollutkaan niin huono kuin muistin. Ei muuta kuin DVD soittimeen ja tarkastamaan tilanne. The Crow:  Wicked Prayer (2005) James "Jimmy" Cuervo on vihdoin vapautunut vankilasta tapettuaan raiskaajan nyrkkitappelussa. J

Monet ovat odottaneet uutta Deadpoolia vesikielellä pitkään. Siinä missä Marvel-leffat ovat menneet yhä kehnompaan suuntaan massiivisen Endgamen jälkeen, on Deadpoolista povattu uutta pelastajaa. Nyt odostus vihdoin loppuu, mutta palkitaanko se? Kävin katsomassa Deadpool & Wolverinen päivänäytöksessä ja laitan tähän mietteet leffasta saman tien teatterista poistuessani. Spoilerit jätän toiseen kertaan. Deadpool & Wolverine (2024) Elokuva oli kuin joukko peräkkäisiä kohtauksia, joita Marvel-fanit ovat vuosikymmeniä odottaneet näkevänsä valkokankaalla, mutta aina pettyneet, koska niitä ei koskaan tullut. Nyt niitä tulee ja jatkuvalla syötöllä. Fanserviceä siis. Jokaisen kohokohdan Deadpool alleviivaa kertomalla yleisölle, että tässä on nyt sellainen kohtaus. Elokuva on yhtä fanservice tykitystä ja katsojan tulee olla nähnyt jok'ikinen Marvel-leffa vuodesta 1998 asti, että jokaisen viittauksen bongaa. Varsinkin vanhemmille katsojille, jotka ovat katsoneet Marvel-leffoja alusta

Minulla on vuosia ollut haaveena joskus mennä Kaliforniaan, San Diegoon Sarjistapahtuma Comic Coniin. Tietenkään tuollaiseen reissuun ei ihan joka päivä lähdetä, mutta kun kuulin, että Comic con saapuisi tänne meille Suomen kamaralle ensimmäistä kertaa, hankin liput saman tien koko viikonlopulle. Mukaan seuraksi lähti yksi Helsingin kovimmmista leffaharrastajista, eli luottomies Kalle Repo. Ei muuta kuin suunta kohti Tamperetta. Comic con osoittautui huikean hauskaksi tapahtumaksi, jossa törmäsin useisiin tuttuihin kasvoihin. Tässä lyhyt reportaasi viikonlopusta. Comic Con Finland 10.-12.5.2024 Comic con järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheulukeskuksessa, jonne keskustasta pääsi kätevästi Messubussilla, joten otimme Kallen kanssa Nyssen alle ja suuntasimme pääkallopaikalle. Heti sisään tultaessa oli uusi Mad Max-elokuva massiivisesti edustettuna. Se onkin yksi vuoden odotetuimmista pätkistä. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisimpiin ohjelmanumeroihin kuului Sarjismiesten paneelikeskust

  Meikäläinen sai Alterstreamin väeltä kutsun Tampereella järjestettäville sarjisfestareille, nimeltä Tampere Kuplii. Harmi, että en tänä vuonna päässyt paikalle kiireiden takia, mutta onneksi Henkka ja Jusa saivat tallennettua komean videon tapahtumasta. Videolla on jopa terveiset Kaitsulle, kiitos siitä ja iso kiitos Jusalle, joka nappasi meikäpojalle mainiota lueskeltavaa, vaikka en paikalle päässytkään. On se erijannu tuo Jusa! Alta voit katsoa videon. Jos se ei jostain syystä näy, niin käy katsomassa se osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=EOKvkepebUc Videon saateteksti: Vuosittain järjestettävä hyvän fiiliksen sarjisfestari ei pettänyt tälläkään kertaa! Enkä yhtään ihmettele suosiota, sillä tänä vuonna Tampere Kupliin käyntimäärä kohosi 23 199:een, ylittäen reilusti aiemmat kävijäennätykset. Varsinkin lauantaina oli jengiä jopa enemmän ku Tokmannin ilmaisten ämpäreiden jonossa -30 asteen pakkasessa. Mahtavia asusteita, huikea Cosplay -kisailu, tiukkoja figuureita, leffoja

Moni ei varmastikkaan tiedä, että The Losers on DC:n sarjakuvafilmatisointi . Sen hengenheimolaisia ovat sellaiset elokuvat, kuten Jonah Hex, Red, Red 2, A History of Violence ja Road to Perdition. Harva näitäkään pitää DC:n sarjisleffoina, vaikka ne sellaisia ovatkin. Losers on näistä se unohdetuin.  Kun The Losers ilmestyi vuonna 2010, moni sekoitti sen samaan aikaan ilmestyneeseen A-Team elokuvaan, joka perustuu samannimiseen tv-sarjaan. Eikä ihme, molemmissa leffoissa on samanhenkinen erikoisjoukko tekemässä samanhenkisiä juttuja ja molemmissa elokuvissa päädytään lopussa laivakonttien täyttämään satamaan. A-teamin tapaan The Losersissa on yllättävän isot näyttelijät, vaikka budjetti oli kilpailijaan verrattuna vain kolmasosan. Olen kerran katsonut elokuvan sen ilmestyessä, mutta en muistanut leffasta muuta, kuin trailerissakin nähtävän kohtauksen, jossa silmälasipäinen Chris Evans ampuu sormillaan vartijoita hissin luona. Paatuneena DC-fanina päätin katsoa leffan uudelleen, mut

Ajattelin välillä esitellä ianaikaisten elokuvien sijasta vähän sarjakuvaa, koska sitäkin on tullut kulutettua koko ikä. Nuorella iällä oli parasta hiipiä kirjastojen sarjakuvaosastoille ja varsinkin osastolle joka oli nimetty "aikuisten sarjakuvat" nimikkeellä. Täältä löytyi ties mitä aarteita Enki Bilalin teoksista, aina 2000AD:n Judge Dredd sarjakuviin ja Frank Millerin Sin Cityihin. Yksi teos oli sellainen, joka jätti jäljen nuoreen Kaitsuun. Kyseessä on Frank Millerin kirjoittama ja Geof Darrowin upeasti kuvittama Hard Boiled.  Hard Boiled (1990-1992) Hard Boiled kertoo verontarkastaja Nixonista, jolla on kaksi. lasta ja vaimo. Nixon pitää itseään normaalina tyyppinä. Hän elää dystooppisessa Los Angelesissa. Eräänä päivänä hommat lähtevät hieman lapasesta ja ruumita alkaa syntyä verontarkastus tehtävissä. Nixonille alkaa paljastua karu totuus hänen todellisesta olomuodosta... Hard Boiled on todellisuutta psykoottisen cyborgin silmin. Hard Boiled pohjautuu osittain Philip