Tilaajat

Pika-arvio: Deadpool & Wolverine (2024)

Monet ovat odottaneet uutta Deadpoolia vesikielellä pitkään. Siinä missä Marvel-leffat ovat menneet yhä kehnompaan suuntaan massiivisen Endgamen jälkeen, on Deadpoolista povattu uutta pelastajaa. Nyt odostus vihdoin loppuu, mutta palkitaanko se? Kävin katsomassa Deadpool & Wolverinen päivänäytöksessä ja laitan tähän mietteet leffasta saman tien teatterista poistuessani. Spoilerit jätän toiseen kertaan.

Deadpool & Wolverine (2024)

Elokuva oli kuin joukko peräkkäisiä kohtauksia, joita Marvel-fanit ovat vuosikymmeniä odottaneet näkevänsä valkokankaalla, mutta aina pettyneet, koska niitä ei koskaan tullut. Nyt niitä tulee ja jatkuvalla syötöllä. Fanserviceä siis. Jokaisen kohokohdan Deadpool alleviivaa kertomalla yleisölle, että tässä on nyt sellainen kohtaus. Elokuva on yhtä fanservice tykitystä ja katsojan tulee olla nähnyt jok'ikinen Marvel-leffa vuodesta 1998 asti, että jokaisen viittauksen bongaa. Varsinkin vanhemmille katsojille, jotka ovat katsoneet Marvel-leffoja alusta asti, on tarjolla paljon herkkua. Harmillisesti jokaisesta kohtauksesta tehdään vitsi, joka tavallaan vesittää sen "cooliuden". Kaiken tämän fanipalveluksen alta puuttuu mielestäni, itse elokuva, eli kunnollinen tarina. Nyt tarina on mukana vain sen takia, että se jotenkin sitoo kaikki nämä vitsit ja fanimomentit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 


Vanhana sarjakuvafanina ja varsinkin sarjakuvaelokuvien fanina nautin paljon kaikesta, mitä ruudulla vilkkui ja välillä olin todella innoissani. Olisin ehkä kaivannut muutamaa vähän vakavampaa hetkeä lisää mukaan, koska aina kun sellaisia näkyi, parani meno mielestäni huomattavasti. Kaikki vitsit ja metavitsit eivät menneet maaliin, mutta sitten kun osui, nauroin kippurassa. Deadpool leffat ovat olleet aina melko pieniä elokuvia, MCU:n leffoihin verrattuna. Tämäkään elokuva ei tee poikkeusta ja mitään massiivista loppukähinää ei nähdä. Kaikenkaikkiaan hauska buddy cop-henkinen paketti, joka kannattaa ehdottomasti katsoa jos aihe kiinnostaa.

- Kai Kumpulainen 29.7.2024




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Super Force - Iskuryhmä (tv-sarja 1990-1992)

Kuva
Ritari-ässän, MacGyverin ja Katuhaukan jälkeen, vuonna 1990 maailman paras tv-sarja oli Super Force - Iskuryhmä! Sitä esitettiin MTV3 klo 21.00 kerran viikossa, pari vuotta. Siinä robottihaarniskaan pukeutunut poliisi ajoi coolilla super-moottoripyörällä ja hoiteli rosvoja vigilante-tyyliin, erilaisia laitteita hyväksykäyttäen. Kuten alkutunnari sanoi: On vuosi 2020. Maailma on kova. Mutta yksi mies on kovempi! Superforce - Iskuryhmä (tv-sarja 1990-1992) Astronautti Zachary Stone (Ken Olandt) palaa juhlittuna Marsin syvä-avaruusmatkalta huomatakseen, että hänen isänsä on kuollut ja että hänen poliisietsiväveljensä Frank (Marshall R. Teague) on kadonnut, ja oletettavasti murhattu ja lavastettu kieroksi poliisiksi (crooked cop) . Turhautuneena viranomaisten edistyksestä veljensä tapauksessa, Zach ottaa tapauksen käsiteltäväkseen, löytääkseen oikeat vastuussa olevat ja tuomita heidät oikeuden edessä. Hän liittyy Metroplexin poliisiosastolle etsiväksi, kapteeni Carla Frostin (Lisa Niemi! )
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Stay Close (Miniseries 2021)

Kuva
Kuulin luotettavasta lähteestä, että Netflixin yksi katsotuimmista sarjoista olisi todellakin katsottava sarja. Kirjailija Harlan Cobenin mysteerinovelliin perustuva Stay Close on  Red Production Companyn toimesta tuotettu Netflix sarjaksi ja kyseessä on oikein mainio brittiläinen murhamysteeri mukavalla twistillä. Pääosissa mm. Rimakauhua ja Rakkautta-sarjasta tuttu James Nesbitt ja Eastenderin vakiokasvo Jo Joyner , mutta todellisessa pääosassa on lopulta loistava Cush Jumbo . Muitakin tuttuja brittejä nähdään pitkin sarjaa. Harlan Coben's Stay Close (Miniseries 2021) Mies yrittää tyrmäystippojen avulla saada baarista napattua pari teini-ikäistä tyttöä, mutta tytöt tajuavat kuvion ja pakenevat metsään. Tästä alkaa tapahtumaketju, jossa miestä ei enää löydetä, mutta uusia ruumita alkaa nousta esille ja rikospoliisi Michael Broomen on lähdettävä tutkimaan tapausta parinsa ja samalla entisen vaimonsa kanssa. Myös Viper's baarissa ei kaikki jauhot ole pussissa. Sarja ei ollu
Lue lisää

The Spine of Night (2021)

Kuva
Lapsena ja nuorena oli kiehtovaa katsoa Ralph Bakshin luomia animaatioleffoja. Nuo aikuisempaan makuun suunnatut fantasiaelokuvat tarjoilivat väkivallan lisäksi myös realistisesti liikkuvia hahmoja, jotka oli toteutettu rotoskopiikan avulla. Tällaista ei lauantaiaamujen piirretyissä  nähnyt. Bakshien lisäksi aikuisanimaatiota ja fantasiamaailmoja tarjoili episodimainen Heavy Metal animaatio elokuva vuodelta 1981. Vielä tänäkin päivänä näissä on nostalgian lisäksi jotain kiehtovaa ja animointityyli on jotain mitä muualla ei näe. Eikä tällaisia enää nykyään tehdäkkään. Tai niin luulin, kunnes ilokseni huomasin, että Shudder-palvelu oli julkaissut vuonna 2021 elokuvan joka kumartelee juuri Bakshien ja Heavy Metalin suuntaan. Love & Robots - lyhytelokuvasarjasta tunnettu Philip Gelatt on ohjannut elokuvan nimeltä The Spine Of The Night. Rotoskooppitekniikoineen, kyseinen elokuva ei voisi olla suurempi kunnianosoitus menneille ajoille. Leffa oli katselulistallani reilun pari vuotta ja v
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13
Lue lisää

Last Man Standing (1996)

Kuva
 90-luvulla ennen ensimmäisen Matrixin tuloa, toimintaelokuvat olivat hyvin pitkälti sitä, että toimintasankari syöksyy kahden pistoolin kanssa poikittain halki ilman ja samalla ampuu pahiksia niin pirusti. Yleensä aseiden tehoa on vielä liioiteltu niin, että vastustajat lentävät ilmassa taaksepäin metrikaupalla. Yksi tyylikkäimmistä tällaisista elokuvista on ysäsuosikkini Last Man Standing (1996). Se on myös yksi suosikki Bruce Willis-elokuvista herran kultakaudelta ennen, kun miehen ura lähti alamäkeen 2000 ja 2010-luvuilla. Bruce Willis teki monta loistavaa elokuvaa 80- ja 90-luvuilla ja tämä on yksi niistä, joita olen katsellut nuorena eniten. Se ei ole täydellinen elokuva, mutta se on erittäin tyylikäs, viihdyttävä ja erottuu genressään edukseen. Itseasiassa elokuvan genreä on vaikea määritellä, koska se on sekoitus montaa eri genreä. Elokuvan melko simppeli tarina pohjautuu  Akira Kurosawan Yojimbo – onnensoturi elokuvan tarinaan ja myös toisen sitä lainanneen Sergio Leonen Koura
Lue lisää

Ensifiilikset: Tenet (2020)

Kuva
  Kävin viime yönä katsomassa Christopher Nolanin uusimman elokuvan Tenetin leffateatterissa ja ajattelin kirjoittaa siitä muutaman sanan. Tenet (2020) Juoni lyhykäisyydessään: Protagonistin täytyy pelastaa maailma mielipuolisen miljonäärin suunnitelmalta tuhota se ja samalla pelastaa miljonäärin vaimo ja poika hullun kynsistä. Apuna hän pääsee käyttämään laitetta, joka kääntää ajan suunnan. Samaa laitetta käyttää myös pahis.... ... Eli aikalailla Nolanin versio perus James Bond- juonesta. Ihan ensisekunteilla olin aivan tulessa, koska kuvauspaikkana ensimmäiselle kohtaukselle oli käytetty Tallinnassa sijaitsevaa Linnahallia, jossa juuri kaksi kuukautta siten itse kävin.  Muutenkin kaikki Tallinnassa kuvatut kohtaukset näyttivät tutuilta. Oli todella piristävää nähdä tällaisia maisemia näinkin ison kaliiberin leffassa. Muutenkin elokuva näytti hyvin eurooppalaiselta ja muistutti hyvässä mielessä jotain ruotsalaista, tai norjalaista rikoselokuvaa ulkoisesti. Visuaalisesti elokuva näytt
Lue lisää

The Void (2016)

Kuva
The Void (2016) kiinnosteli minua jo melko tuoreeltaan vuonna 2017. Traileri ja kuvat elokuvasta näyttivät todella mielenkiintoisilta. Siitä asti se onkin ollut katseltavien leffojen jonossa, mutta yllättävän kauan siinä meni, ennen kuin pääsin sen lopulta katsomaan. No parempi myöhään. Tämä joukkorahoituksella toteutettu kanadalainen elokuva yhdistelee Lovecraftia 80-luvun kauhuelokuviin ja näyttää upealta ottaen huomioon sen pienen budjetin. Mutta lunastiko se vuosien odotuksen... The Void (2016) Elokuva kertoo joukosta satunnaisia ihmisiä, jotka päätyvät saarretuksi sairaalaan, mystisen huppupäisen kultin uhatessa heitä rakennuksen ulkopuolella, mutta mitä sairaalan sisukset pitävätkään sisällään... Leffa ei aikaile ja toiminta alkaa välittömästi, kun filmi pärähtää pyörimään. Mielenkiinto kiinnittyy heti alussa nähtävään melkoisen tylyyn meininkiin. Parasta on, kun katsoja ei tiedä yhtään sen enempää, kuin hahmotkaan ja voi samastua heidän "mitä helvettiä täällä tapahtuu"
Lue lisää