The Crow: Wicked Prayer (2005)

Tänä vuonna sarjakuvien gootahtava antisankari The Crow on ollut pariinkin otteeseen pinnalla, pitkästä aikaa. Ensin tuli 4k uhd julkaisu vanhasta klassikosta The Crow (1994) ja myöhemmin teattereihin uudelleen tulkinta samasta aiheesta. Olen aina pitänyt The Crow'n hahmosta todella paljon. Olen jopa pitänyt lähes kaikista elokuvista ja jopa Marc Dacascoksen näyttelemästä tv-sarjasta. Sarjakuvasta puhumattakaan.

Yksi elokuvista on aina ollut inhokkini. Se on vuoden 2005 The Crow: Wicked Prayer, jota tähdittää Edward Furlong. Kun näin elokuvan aikanaan, en voinut sietää sitä. Nyt kun aikaa on kulunut lähes 20 vuotta, ajattelin tarkastaa löytyisikö leffasta jotain hyvää, kun allekirjoittaneen jyrkimmät mielipiteetkin ovat pehmenneet vuosien varrella. Ehkä se ei ollutkaan niin huono kuin muistin. Ei muuta kuin DVD soittimeen ja tarkastamaan tilanne.

The Crow:  Wicked Prayer (2005)

James "Jimmy" Cuervo on vihdoin vapautunut vankilasta tapettuaan raiskaajan nyrkkitappelussa. Jimmy elelee vaatimatonta elämää trailerparkissa koiransa kanssa. Hän on päättänyt aloittaa uuden elämän muualla uuden tyttöystävänsä kanssa. Samaan aikaan saatanallinen mootoripyöräjengi aikoo herättää antikristuksen johtajassaan Luc "Death" Crashissä. He tarvitsevat brutaaliin rituaaliinsa Jimmyn sydämen ja tämän tyttöystävän silmät. Nuoripari kuolee saatanallisessa rituaalissa ja heidän ruumiit dumpataan kaatopaikalle. Jimmy kumminkin herää henkiin The Cow'na ja palaa kostamaan jengille...

Ensimmäisenä täytyy mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka rassaa meikäläistä. Se näyttää halvalta 2000-luvun alun tv-sarjan pilotilta ja vielä huonossa mielessä sellaiselta. Valaistukset on köyhät, lavasteet halvat, Puvustukset naurettavat ja kaikki on todella valjun näköistä. Kaiken lisäksi tässä on kokoajan käytetty kaikenmaailman halpisefektejä, mitä tuon ajan ilmaiseditointiohjelmissa oli mukana. Pahin on hidastusefekti joka ei oikeasti hidasta kuvaa, vaan tekee siitä sekavan, nykivän ja epäterävän näköisen. Kaikissa taistelukohtauksissa on käytetty tätä efektiä, joten et saa kunnolla selvää mitä näyttelijät yrittävät tehdä. Koreografioita tappeluihin ei olla suunniteltu, niin niitä on hyvä peittää efekteillä. ilme on mukamas musavideomainen, mutta oikeasti vaan amatöörimäinen.

Ehkä pahin turnoffi mekäläiselle on pääosaesittäjän ulkomuoto. Jos ekassa The Crow leffassa Brandon Lee oli kaikessa korniudessaankin cool, niin tämä kaveri on kyllä aivan muuta. Edward Furlong näyttää The Crow-maskissa surkean runotytön ja emoteinin sekoitukselta, ja vielä huonossa mielessä.



Aina kun tyyppi yrittää olla uhkaava tai psykoottisen näköinen, tulee mieleen teini-ikäinen emopoika, joka yrittää olla mahdollisimman edgy. It's not a phase, mom! Emorock oli kyllä muodissa juuri tuohon aikaan, mutta niidenkin bändien jäsenet olisivat olleet vakuutavempia. Puhumattakaan huomattavasti karismaattisemmasta ja miehekkäämmästä Brandon Leesta. Päähahmon sukunimi Cuervo on muuten Crow espanjaksi. Aika laiskaa. 

Näinkin halpaan elokuvaan on saatu kyllä yllättävän tunnettuja nimiä Furlongin lisäksi. 

Silti leffan pääpahis ei oikein vakuuta. Häntä näyttelee David Boreanaz. Kaveri on tuttu Buffy Vampyyrintappaja-sarjan Angelina. Hänestä ei oikein ole saatanan ruumiillistumaksi, vaikka kuinka pahaa jamppa yrittää esittää.

David Boreanazin oikeana kätenään toimii Tara Reid, joka herättää lähinnä myötähäpeää. Hän on juuri sellainen suosittu tyttö, joka ihailee luokan urheilijakovista ja yrittää parhaansa mukaan tehdä vaikutuksen, mutta epävarmuus paistaa lävitse. Tällaisena noitahahmona Reid ei kyllä vakuuta yhtään. Hänestä tulee lähinnä mieleen kaikki saman ajan teinikomediat ja teinikauhut.

Yhtenä pahiksista toimii Karate Kid kakkosesta ja Cobra Kai sarjasta tuttu Yuji Okumoto. Hänen kaverinaan nähdään Matrixin jatko-osista tuttu Tank, eli Marcus Chong.

Klassikkomeksikolaiskasvo Danny Trejo tekee pienen roolin ja käy keräämässä rahat pois. Trejo on aina mukava nähdä kaikissa rooleissa, mutta tästä ei paljoa käteen jää. Tuntuu, että mies on vain latinotaustansa takia mukana.

Elokuvan ainut viihdyttävä asia on aina mainio Dennis Hopper. Mies ei ota leffaa ollenkaan tosissaan ja esiintyy saatanallisena saarnamiehenä El Niñona. Hän on kuin parittaja, joka puhuu mustien räppikielellä, mikä tuo hahmoon huvittavaa ristiriitaa. Sieltä tulee "Homieta" ja muuta mustien katukielestä poimittua sanastoa. "Well, wicked-ass props to you Mr. O.G. and thanks for representing all the homeboys."

The Crow elokuvissa on aina ollut tärkeässä roolissa Soundtrack, johon on kerätty hyvällä maulla erilaisia vaihtoehtorock ja metallibiisejä. Tämän leffan soundtrackistä ei jäänyt kyllä mitään mieleen. Oliko sitä edes?

Tämän neljännen The Crown teemana oli tällä kertaa latinoamerikka, mutta se ei paljoa pelastanut. Tämä oli aikanaan yksi surkeimmista elokuvista, jota olin nähnyt ja sitä se on edelleen. Vaikka useasti löydän parjatuista leffoista jotakin positiivista tai edes yhden siistin kohtauksen, tässä ei ollut yhtäkään. Elokuvaa oli tuskallista katsoa. Kiemurtelin yrittäessäni päästä eteenpäin. Elokuvan katsominen jakaantuikin neljään eri päivään, koska en vaan jaksanut katsoa sitä yhtään pidempään yhdellä kerralla. Mielenkiinto oli nollassa kokoajan ja ajatus harhaili aivan muualla, kun tv-ruudulla. Leikkaus oli kehnoa ja laahavaa, efektit surkeaakin surkeammat, lavasteet halvat, näyttelijät hukassa.... 

Tämä neljäs The Crow elokuva tekee hallaa The Crow-hahmolle ja sen lisäksi se on todella epäkiinnostava, tylsä ja surkea. Se ei onnistu edes siinä, missä monet huonot elokuvat onnistuvat, että olisi niin huono, että katsomiskokemus muuttuisi hauskaksi. No ehkä Edward Furlongin pahisteluilmeistä saisi jotain huumoria revittyä jossain kaljoitteluillassa, mutta itsekseen katseltuna sekin herättää vain suurta myötähäpeää. Ei ole ihme, että leffan DVD:n mukana tuli myös alkuperäinen The Crow-elokuva. Levittäjätkään eivät luottaneet elokuvan tasoon ja kauppasivat sitä laatuleffan kylkiäisenä. En suosittele tätä kellekkään. Jos antaisin tähtiä, niin tälle en antaisi yhtään kappaletta.

- Kai Kumpulainen 9.10.2024