Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s

Legion (series, 2017-2019) Nyt kun Ryhmä-X on kovasti pinnalla tuoreen Deadpool & Wolverine-elokuvan tuotua heidät takaisin parrasvaloihin, ajattelin katsastaa edesmenneen Foxin tuottaman X-men universumin katsomattomat teokset. Jäljelle oli jäänyt kaksi sarjaa joista toinen oli tuntematon The Gifted ja toinen pitkään hyllyssäni levännyt Legion. Jos perinteiset supersankaritarinat ovat ruvenneet pursuamaan korvista jo hyvän tovin, on Legion sinun sarjasi. Sillä ei nimittäin ole oikeastaan mitään tekemistä genren kanssa kyseessä onkin hyvin hämärä psykologinen thrilleri. Legion on Marvelin X-Men -universumiin sijoittuva televisiosarja, joka erottuu vahvasti muista supersankaritarinoista sen surrealistisen ja omaperäisen kerrontatyylin ansiosta. Sarja seuraa David Halleria (Dan Stevens), nuorta miestä, joka on vuosia elänyt diagnosoidun skitsofrenian kanssa. Hän kuitenkin saa tietää, että hänen oireensa eivät välttämättä johdukaan mielenterveyden ongelmista, vaan siitä, että hänellä

Nyt kun True Detectiven uusin kausi Night Country on ollut jo hyvän aikaa striimattavissa, on hyvä herätä siihen faktaan, että ensimmäinen kausi täyttää tänä vuonna huikeat kymmenen vuotta . En ollut ensimmäistä kautta koskaan aikaisemmin katsonut, vaikka se oli ollut katselujonossa jo tovin jos toisenkin. Tähän saattoi olla syynä alitajunnassa piilevä fakta, että inhokkinäyttelijäni Matthew McConaughey esiintyi sarjassa. Mielsin miehen lipeäväksi romanttisten komedioiden keikariksi ja jo pelkkä naama sai minussa ärsytystä aikaiseksi.  Sahara (2005) leffasta asti olin inhonnut tuota kaveria. Toki oli pari poikkeusta, kuten Reign of Fire (2002) , jossa Matthew astelee Christian Balen roolisuorituksen yli tuosta vaan ja tietenkin Interstellar , josta pidän ihan vaan siinä, missä muistakin Nolan-elokuvista. Ajattelin, että nuo olivat vain poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Voi pojat olisinpa vaan katsonut True Detectiven jo aikoinaan, niin olisin varmasti muuttanut kantaani todell

Stieg Larssonin Millennium trilogia upposi meikäläiseen siinä, missä keneen tahansa muuhun nordic noir faniin, jopa niin paljon, että tuli hommattua kirjat ja lueskeltua jopa sarjakuva-adaptaatiot (mitä suosittelen). Pidin todella paljon myös David Fincherin jenkkisovituksesta The Girl With The Dragon Tattoo. Kun huomasin, että samaan jenkkisarjaan oli tullut uusi osa, tilasin sen välittömästi sen enempiä tutkimatta aihetta. Leffa oli sen verran oudosti nimetty, että en tunnistanut sitä trilogiasta, mutta ajattelin, että se on jokin amerikkalaisille suunnattu nimi ja kyseessä olisi trilogian kakkososa. En kumminkaan pitänyt kiirettä leffan katsomisella, koska katsottavien leffojen jono on järkyttävän pitkä, joten neljä pitkää vuotta leffa odotti hyllyssä katseluvuoroaan. Nyt päätin vihdoinkin avata muovit komean steelbookin yltä ja tutkia mitä paketti pitää sisällään. Samalla kun leffan omituinen nimi selvisi, selvisi samalla, että Larssonin kirjasarjaan on tullut kaikenkaikkiaan seit