Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan.. Silent Hill: Revelation (2012) Silent hill kakkonen jatkaa melkein samas

Katsottuani Free Guyn, olin hieman pettynyt, että se ei ollut niin raflaava kuin luulin, vaan enempi koko perheen hupia. Tämä elokuva on sellainen, jollaiseksi sen kuvittelin. Sisältää Harry Potterin. Guns Akimbo (2019) Harry potter koittaa karistaa maineensa ultraväkivaltaisellla videopelikomedialla. Radcliffe on videopelisuunnittelija, joka trollaa vääriä ihmisiä ja saa käsiinsä pultatut pistoolit. Mies päätyy oikean elämän GTA:han, jossa on ainoastaan tarkoitus tappaa muut pelaajat. Leffa on täyttä non-stop actionia alusta loppuun, tuoden mieleen sellaisia nimiä, kuten Crank (2006), Wanted (2008),  American Ultra (2015) ja Polar (2019). Mitenkään loputtoman omaperäinen se ei siis ole. Guns Akimbo tekee satiiria videopeli ja trollauskulttuurista, muuntuen loppuakohden sitä ihailevaksi. Elokuva yrittää olla mahdollisimman raflaava, cool ja nuorisoon vetoava, siinä vain osittain onnistuen. Vaikuttaakin, että ohjaaja on ollut yhtä kamoissaan, kuin elokuvan hahmot tätä tehdessään. Leffan

Paul W.S.Andersonin elokuvat Mortal Kombat, Event Horizon ja varsinkin Soldier kuuluvat vahvasti nuoruuteeni ja ovatkin nousseet vuosien varrella suosikkielokuvikseni. Milla Jovovich on taas ollut suosikkinäyttelijäni loistavasta Fifth Elementistä lähtien. Kun vielä samaan soppaan heitetään toinen suosikkinäytelijäni Ron Perlman , niin uskalsin hankkia tämän Andersonin uuden videopeliin perustuvan elokuvan blu-rayna, vaikka traileri ei mitään mullistavaa luvannutkaan. Silti usko viihdyttävään "aivot narikkaan" kamaan oli kova. Kyseessä on vuoden 2020 kliseisesti nimetty Monster Hunter. Käydäänpäs läpi, mitä tästä käteen jäi... Monster Hunter (2020) On olemassa kaksi eri maailmaa. Meidän maailma ja sitten tällainen mystinen "New World". Sotilaallinen eliittijoukko ajaa vahingossa kummallisen portaalin läpi, joka heittää heidät hirviöiden täyttämään New Worldiin. Paikka on karu autiomaa, jossa on hengenlähtö lähellä joka mutkassa. Hirviöiden kimpusta selviytyy Art

Kun vuosia sitten näin yhden skientologia dokkarin, en pystynyt katsomaan pitkään aikaan Tom Cruisen elokuvia. Mies vaikutti suorastaan vastenmieliseltä. Kumminkin annoin mahdollisuuden yhdelle elokuvalle ja se käänsi pääni, että pystyin jälleen nauttimaan Cruise-elokuvasta. Tosin elokuvan juoni oli niin näppärä, että se olisi toiminut lähes kellä vaan Hollywoodin miesnäyttelijällä. Nyt muutama vuosi myöhemmin päätin kokeilla, että oliko leffassa vielä imua, vai olisiko sen "gimmick" yhden katselukerran ihme. Elokuva kun oli nerokas sekoitus Päiväni murmelina-elokuvaa ja videopelimäistä tieteissotaelokuvaa. Kyseessä on Doug Limanin (Bourne Identity) ohjaama Edge of Tomorrow (2014) Edge of Tomorrow (2014) Tom Cruise on niljakas ja selkärangaton  Majuri William Cage, Tiedotusupseeri, joka vastoin tahtoaan komennetaan sotatantereelle avaruusolioiden hyökkäystä vastaan. Mies kuolee samantien joukkojensa kanssa, jouduttuaan avaruusolioiden ansaan. Mutta yhtäkkiä hän herää uudell