Monster Hunter (2020)

Paul W.S.Andersonin elokuvat Mortal Kombat, Event Horizon ja varsinkin Soldier kuuluvat vahvasti nuoruuteeni ja ovatkin nousseet vuosien varrella suosikkielokuvikseni. Milla Jovovich on taas ollut suosikkinäyttelijäni loistavasta Fifth Elementistä lähtien. Kun vielä samaan soppaan heitetään toinen suosikkinäytelijäni Ron Perlman, niin uskalsin hankkia tämän Andersonin uuden videopeliin perustuvan elokuvan blu-rayna, vaikka traileri ei mitään mullistavaa luvannutkaan. Silti usko viihdyttävään "aivot narikkaan" kamaan oli kova. Kyseessä on vuoden 2020 kliseisesti nimetty Monster Hunter. Käydäänpäs läpi, mitä tästä käteen jäi...

Monster Hunter (2020)

On olemassa kaksi eri maailmaa. Meidän maailma ja sitten tällainen mystinen "New World". Sotilaallinen eliittijoukko ajaa vahingossa kummallisen portaalin läpi, joka heittää heidät hirviöiden täyttämään New Worldiin. Paikka on karu autiomaa, jossa on hengenlähtö lähellä joka mutkassa. Hirviöiden kimpusta selviytyy Artemis (Jovovich) niminen henkilö, joka joutuu pakonsaattelemana tekemään yhteistyötä paikallisen metsästäjän (Jaan) kanssa selvitytyäkseen hirviöiden täyttämästä maailmasta..

Alkuun on todettava, että elokuvan juoni on seitin ohut. En ole Monster Hunter-peleihin tutustunut, mutta veikkaan, että tämän elokuvan tarina on pelejäkin yksinkertaisempi. Toiminnasta ei ole kyllä pulaa. Ensimmäisen puolentunnin aikana tapahtuu enemmän monsteriäksöniä, kuin Aliensissa ja Starship trooperissa yhteensä. Muutenkin tarinaa kuljetetaan hirvittävällä nopeudella ja kokoajan tapahtuu asioita kuin ADHD:n painajaisessa. leikkauskin on melko sähäkkää. Peleistä vilkaisin sen verran kuvia, että tuli äkkiä selväksi kuinka irralliselta ja epäsopivalta leffaan lisätyt amerikkalaiset sotilaat tuntuvatkaan. Alun kohtaus onkin kuin vuoden 1996 Bio Hazard pelistä kopioitu. Millakin vaikuttaa yhtä irralliselta päähahmolta, kuin Resident evil-elokuvissa, peleihin verrattaessa. Alun vakavan ja isänmaallisen armeijatykityksen jälkeen, elokuvan henki muuttuu hyvin fantasiapainotteiseksi.  Mukaan tulee taikamiekkoja, merirosvoja muistuttavia metsästäjia ja 

"SPOILER!!!!"jopa animoitu kissahahmo, joka on jo aika kaukana siitä, mitä elokuvan alku antoi uskoa. Vähän sama kuin Starship troopersin keskelle heitettäisiin Shrekistä tuttu Saapasjalkakissa. Tämä ratkaisu oli aika Random, mutta ehkä tämä on tärkeä hahmo peleissä. "SPOILER END".

Näyttelijöistä 45 vuotias Milla on yhä yhtä sähäkkä tapaus, kuin 27 vuotias Milla ekassa Resident Evilissä. Ei valittamista siis millään alueella. Tony Jaa (Ong-Bak) on hauska "buddy"-kaveri Millalle, mutta martial arts-hemmo saa valitettavan vähän näyttää taitojaan leffassa. 

Aiemmin kehumani Ron Perlman on aina kova kaikessa mitä hän tekee, mutta tässä leffassa mies on niin huvittavan näköiseksi maskeerattu, että ei häntä voinut oikein ottaa tosissaan, saati fanittaa sen enempiä. Perlman esittää The Admiralia, metsästäjien johtajaa. Loput näyttelijät leffassa ovat pelkkää tykinruokaa, tai hirviöiden ruokaa oikeastaan, eikä heistä kukaan pääse sen kummemmin esille.

Millan ja Jaan yhteiset hetket tuovat etäisesti mieleen loistavan Enemy Minen (1985), mutta harmillisen vähäksi aikaa. 

Visuaalisesti W.S.Anderson osaa tehdä aina oikein hyvännäköisiä toimintaleffoja ja tälläkin kertaa elokuvaa on kiva katsella. Yksi kohtaus loppupuolella tuo mieleen vanhan Mortal Kombat leffan ulkoasultaan ja New World alkaa muistuttaa MK:n Outerworldia. Ainut miinus, joka tulee mieleen on alussa nähtävä "merirosvolaiva", joka näyttää todella keinotekoiselta videopelianimaatiolta. Hirviöt ovat ihan hyvän näköisiä. Elokuva on kuvattu Etelä Afrikassa ja Namibiassa. 

Musiikit elokuvassa olivat heittämällä parasta antia! Paul Haslingerin (Underworld, Fire, Death Race, The Three Musketeers, Resident Evil: The Final Chapter, Crank) luomat syntikoita ja sinfonia orkesteria yhdistelevä score on aivan mahtava. Heti alussa kuultava tunnari nosti ihon kananlihalle ja fiilistelin koko leffan ajan todella siistin kuuloista synamusiikkia. Toisessa elokuvassa score olisi päässyt todella oikeuksiinsa. Tämän kanssa se valitettavasti painuu unholaan.

Elokuva jää lopussa kesken ja kun sanon, kesken niin en tarkoita että se jäisi jännään cliffhangeriin, joka petaa jatko-osaa, vaan ihan kuin elokuvan viimeiset 20 minuuttia puutuisivat kokonaan ja leffa ei saa ansaitsemaansa lopetusta. Tosin juoni on niin löyhä, että katsojaa ei varmaankaan kiinnosta miten elokuva olisi loppunut. Lopputeksiten aikana nähdään vielä pätkä, jossa loppukohtaus jatkuu vielä hetken, mutta sittenkin se jää taas kesken. Jatkoa tuskin nähdään koskaan, koska leffa floppasi aika pahasti.

Elokuva on kuin ison budjetin kivannäköinen b-elokuva, jonka juoni on todella ohut ja aivan toissijainen. Tärkeintä on nähdä Milla selvitytymässä erilaisten monsterien kynsistä ja pohjustaa jatko-osaa. Elokuva on valitettavan unohdettava (tosin soundtrack jää kuuntelulistoilleni). Ei tämän katsomista vihannut ja välillä jopa nautin, mutta melko kepeältä välitapaukselta tämä vaikuttaa ja videopelileffana tämäkään tapaus ei nosta videopelileffoille tuttua mainetta vaan pitää sen täysin samassa tilassa, kuin aikaisemmin. En tiedä tarjoaako tämä elokuva pelien faneille mitään, mutta uskomukseni on, että täysin yhtä paljon, kuin ohjaajan Resident evil-elokuvat niiden pelien faneille. Suositellaan vain ja ainoastaan, jos aiemmin kirjoittamani herätti jotain innostusta katsoa.

- Kai Kumpulainen 29.10.2020