Tilaajat

Silent Hill: Revelation (2012)



Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan..

Silent Hill: Revelation (2012)

Silent hill kakkonen jatkaa melkein samasta tilanteesta, mihin ykkönen jäi. Rose Da Silva (Radha Mitchell ) on jäänyt painajaismaisen Silent Hill-maailman syövereihin vaeltamaan ikuisesti ja hänen tyttärensä (Adelaide Clemens) elää isänsä (Sean Bean) kanssa sekavaa elämää muuttaen jatkuvasti paikasta toiseen. Tytär näkee kaameita unia, joissa esiintyy mitä karmivampia hahmoja, kunnes hahmot alkavat muuttua todellisiksi ja jopa vaarallisiksi. On aika palata Silent Hilliin selvittämään, mistä on kyse...

Heti alkuunsa huomaa, että budjetti on ollut pienempi. Siinä missä eka osa maksoi 50 miljoonaa dollaria, oli tämä jatko vain 20 miljoonaa. Vaikka ensimmäisen osan päänäyttelijöitä on mukana, korvataan heidät nopeasti nuoremmilla ja halvemmilla näyttelijöillä ja Sean Beania sun muita nähdään vain siellä täällä. 

Visuaalisesti elokuva vaihtelee karmean huononnäköisestä, ihan mukiin meneviin ja jopa hienoihin kohtauksiin. Siinä missä ensimmäinen osa piti koko kestonsa ajan yllä komean näköistä ja tasalaatuista menoa, pyrkii tämä matkimaan ensimmäisen osan kikkoja tuoden mieleen osittain fanifilmin. Ensimmäisen osan kohtauksia näytetään takaumina välillä, mikä on mielestäni aina halvan leffan merkki.



Kauhuleffapuolella ei ole ollenkaan tavatonta, että hittileffan jälkeen pusketaan suoraan videolle halpis jatko-osa. Tämä on sellainen, mutta ei huonoimmasta päästä ja mukaan on ripoteltu oikein siistejäkin kohtauksia, varsinkin praktikaaliefektien osalta. 

Koska elokuva tuli ulos aikana jollon 3D oli uusi juttu, on mukana muutamia 3D efekteille tarkoitettuja kohtauksia ja niissä mennään metsään. Ruudulle hyppii ties mitä CGI-otuksia ja kaikki nämä näyttävät todella kehnoiltam verrattuna muihin mörköihin. Onneksi tuota 3D-meininkiä on melko vähän loppupeleissä. Välillä leffa tuntuukin sellaiselta 3d-demolta, jossa hahmot siirtyvät huoneesta toiseen ja huone esittelee uuden 3d-kauhuelämyksen. 2D:nä katsottaessa tämä tuntuu vähän turhalta. Sitten kun kuvaan heitellään praktikaaliefekteillä luotuja mörköjä ja muita ruumita, näyttää kaikki melko hyvältä ja leffaa katsoo ilokseen.



Varsinkin aiemmin mainitsemani pyramidipää on luotu lähes yhtä komeasti kuin ekassa osassa.



Välillä mielessä käy vanhat hellraiserit joistakin örmänkönkäleistä. Peleihin en osaa tätä leffaa vertailla, kun en ole niitä pelannut, mutta varsin pelimäiseltä leffan rakenne tuntuu. Juoneen ei kannata takertua liikaa. Siinä on hirveästi aukkoja ja epäloogisuuksia, eikä kaikki mene yksyhteen ekan osan kanssa. Joten kannattaa van nauttia kummitusjuna-ajelusta.

Leffassa on yllättävän isoja nimiä tällaiseksi halpisleffaksi. Päähahmoa näyttelevä Adelaide Clemens ei ollut minulle niinkään tuttu ja ei hän tässä oikein vakuuta näyttelijänlahjoillaan, mutta toista päähahmoa näyttelee Game Of Thronesista tuttu Jon Snow, eli Kit Harington. Jon Snow on varsinkin tuttu.

Päänäyttelijän isää näyttelee (myöskin gotista tuttu) Sean Bean. Beania on aina mukava nähdä. Mies kuolee aina jokaisessa roolissaan, mutta en paljasta miten tässä käy.

Matrixistakin tuttu Carrie-Anne Moss on melkein tunnistamaton vaaleaverikkönä. Hän on Order of Valtielin papitar Claudia Wolf

Kellopeliappelsiinista parhaiten tunnettu kulttinäyttelijä Malcolm McDowell tekee myös lyhyen, mutta muistettavan roolin. Muitakin tuttuja naamoja näkyy pitkin leffaa.

Jos pidit ensimmäisestä Silent hill-elokuvasta ja haluat lisää tuota meininkiä, niin tätä voi varauksella suositella. Se esittelee muutamia mukavia näkyjä ja hienoja praktikaalisia creature designejä, mutta samalla mitalla se myös heittelee ruudulle aika kehnon näköisiä cgi-otuksia ja turhia 3d-efektejä. Juoni kyllä jatkaa ensimmäisen osan tarinaa, mutta ei mitenkään älyttömän tarkasti, unohtaen muutamia tapahtumia, mitä ensimmäisessä osassa tapahtui, tehden tämän elokuvan juonesta aikalailla aukollisen ja epäloogisen. Kannattaakin keskittyä vain videopelimäiseen kummitusjuna-ajeluun sen tarkempia miettimättä. Videopelielokuvan tämä on ihan ookoo, mutta kauhuleffana melko keskinkertainen ja välillä vähän halvan tuntuinen, varsinkin kun vertaa ensimmäiseen osaan. 3D-versiota en katsonut, joten en tiedä miten hauskaa tämä voisi sellaisena kokomuksen olla. Suositellaan siis varauksella ekan osan faneille. Hankkimassani Blu-rayssä oli hieno lentikulaarinen hologrammi kansi, joten jääköön se vielä hyllyyni. Taidankin palata ensimmäisen osan pariin tämän jälkeen.

- Kai Kumpulainen 19.3.2024


Julistegalleria:

















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024

Kuva
Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsottua ja seuraamaan kuinka
Lue lisää

Pika-arvio: Gladiator II (2024)

Kuva
Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla laskelmoitu Tr
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Jäniksen Vuosi (Le Lièvre de Vatanen, 2006)

Kuva
Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Risto Jarvan elokuva Jäniksen vuosi (1977) on yksi suosikkielokuviani suomalaisesta tarjonnasta. Sen lisäksi olen aina pitänyt todella paljon ranskalais-amerikkalaisesta näyttelijästä Christopher Lambertista . Se mikä on mielestäni todella mielenkiintoista on se, että Ranskassa on tehty vuonna 2006 elokuva Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta ja siinä Litjan tilalla Vatasta näyttelee itse Christopher Lambert. Kun vastaan tuli sattumalta jokin vuosi sitten tieto tästä, oli elokuva pakko hankkia käsiin, nähdäkseni, että minkälaisesta teoksesta on kyse. Nyt vihdoinkin pääsin sen näkemään. Elokuvan on ohjannut Marc Rivière. Jäniksen Vuosi  (Ransk. Le Lièvre de Vatanen, 2006) Tom Vatanen (Lambert) on oravanpyörään kyllästynyt toimittaja. Eräänä päivänä hän työkaverinsa kanssa törmää autolla jänikseen, joka lentää metsään. Huolestunut Vatanen lähtee katsomaan, kuinka jänölle kävi. Jäniksen löytäessään hän tulee siihen tulokseen, että ei enää halua palata au
Lue lisää

Virtaset ja Lahtiset (1959)

Kuva
Katselin pitkästä aikaa Jack Witikan ohjaaman Virtaset ja Lahtiset vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla) Plot: Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen "sic transit gloria mundi!- Niin katoavainen kunnia" Pääosissa nähdään Heimo Lepistö, Ritva Valkama, Pertti Palo, Helge Herala, Olavi Ahonen ja Elina Salo, joten aika kova kattaus parhaimmistoa tässä tarjoillaan.
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Inferno (aka. Desert Heat, 1999)

Kuva
  Aina kun luulee nähneensä nuoruuden suosikkinäyttelijän kaikki elokuvat moneen kertaan, niin löytyy yksi mitä ei ole vielä nähnyt. Leffahyllyjä kaivellessani vastaan tuli Jean Claude Van Dammen tähdittämä teos Inferno, vuodelta 1999. Leffa sijoittuu siihen aikaan, kun en enää aktiivisesti katsonut Van Dammen leffoja ja onkin jäänyt siksi näkemättä. No parempi myöhään kuin... Kannen perusteella elokuva vaikuttaa todella halvalta ja geneeriseltä toiminta pätkältä, mutta huomattuani ohjaajan nimen lähti leffa heti katseluun.  Elokuvan on ohjannut legendaarinen John G. Avildsen , joka vastaa yksistä 80-luvun kovimmista klassikoista, kuten Rocky (1976), Rocky 5, Karate kid 1&2 jne . Viimeisenä ohjauksenaan hän on lähtenyt tekemään omaa visiotaan Kurosawan Yojimbo – Onnensoturista . Ihan Kurosawan tasoista ei elokuvasta tullut, mutta sitäkin viihdyttävämpi machoilun ilosanoma. Tässä on itseasiassa niin macho meininki, että luultavasti se canceloidaan jonkin tahon toimesta pian ja hävit
Lue lisää

Kahdeksan Surmanluotia (1972)

Kuva
Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s
Lue lisää

U Turn - U-käännös helvettiin (1997)

Kuva
Teininä 90-luvulla diggailin paljon hieman vinksahtaneista elokuvista, kuten Puuta Heinää Ja Muutama Vesiperä, Natural Born Killers , Pelkoa Ja Inhoa Las Vegasissa ja Rodriguezin leffat yms. (tiedätte varmaan). Yksi näistä suosikeistani oli Oliver Stonen vuonna 1997 ohjaama loistava U Turn - U-käännös helvettiin. Tätä leffaa katselin useasti sen häiriintyneen, mutta hauskan tunnelman takia. Tähän kieroon maailmaan oli jotenkin jännittävää, mutta viihdyttävää uppoutua. Viime katselukerrasta on aikaa kohta 10-vuotta, mutta koska elokuvan huippuhetket ovat hyvin muistissa, niin uusi katselukerta hieman venähti. No nyt otin härkää taas sarvista ja tein rohkean uukkarin suoraan kuumimpaan helvettiin... U Turn - U-käännös helvettiin (1997) Bobby Cooper on ajelehtija, joka on menossa maksamaan velkojaan vaarallisille gangstereille Las Vegasiin. Tehdessään U-käännöksen pois määränpäästä, hänen autonsa hajoaa Arisonan pieneen kylään Superioriin. Kummallisella autopajalla selviää, että auton ko
Lue lisää

Tango & Cash (1989)

Kuva
Buddy cop-elokuvia on tehty maailman sivu ja niitä löytyy yhtä paljon kuin mitä tahansa muuta elokuvagenreä, mutta kaikki tietävät, että parhaat niistä tehtiin buddy cop-leffojen kulta-ajalla, eli 80-luvulla. Yksi tärkeimpiin 80-luvun kyttäkaksikko leffoihin kuuluu tietysti actiontähtinäyttelijöillä varustettu Tango & Cash. Tässä kaksi aikansa suurimpiin actiontähtiin kuuluvaa näyttelijää ottavat egoistaan mittaa ja samalla laittavat paikkoja palasiksi. Väittäisin, että tässä elokuvassa on 80-luvun kyttätoimintaa puhtaimmillaan. Tango & Cash (1989) Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) ovat kaupungin kovimmat jeparit, jotka hoitavat pidätykset keinoja kaihtamatta ja tuhoa ymparilleen luoden. Samalla he kilpailevat siitä kumpi on enemmän lehtien etusivulla. Rikollispomolla menee näihin kavereihin hermo, joten hän lavastaa ukot murhaan syylliseksi ja Tango&Cash lentävät yhdessä linnaan. Niinpä parivaljakko joutuu tekemään yhteistyötä samalla toisille j
Lue lisää