Silent Hill: Revelation (2012)

Vaikka en ole pelannut Silent Hill nimistä videopeliä, enkä ole tämän tyylisten kauhuleffojen suurin harrastaja, niin vuoden 2006 Silent Hill elokuvafilmatisointi oli mielestäni oikein toimiva tapaus sekä juoneltaan, että visuaaliselta tyyliltään. Videopelielokuvana se oli mielestäni jopa loistava, koska kovin montaa loistavaa sellaista ei ole oikeastaan tehty. Päällimmäisenä mieleeni jäi huippusiisti hahmo, jota kutsutaan pelaajien kesken pyramidipääksi. Kuusi vuotta myöhemmin, vuonna 2012 kuulin, että leffasta on tullut jatko-osa. Trailerin perusteella pyramidipää jatkoi seikkailuaan, joten tämä olisi nähtävä. Paljon leffasta ei jäänyt silloin mieleen, mutta jotain hyviä kohtauksia kumminkin, joten päätin verestää vanhoja muistoja ja tilata leffasta blu-rayn uusintakatselua varten. Saksasta löytyikin lätty, jossa oli sekä 3D, sekä 2D versiot leffasta. Oli aika astua uudelleen Silent hillin tuhkaiseen maailmaan..

Silent Hill: Revelation (2012)

Silent hill kakkonen jatkaa melkein samasta tilanteesta, mihin ykkönen jäi. Rose Da Silva (Radha Mitchell ) on jäänyt painajaismaisen Silent Hill-maailman syövereihin vaeltamaan ikuisesti ja hänen tyttärensä (Adelaide Clemens) elää isänsä (Sean Bean) kanssa sekavaa elämää muuttaen jatkuvasti paikasta toiseen. Tytär näkee kaameita unia, joissa esiintyy mitä karmivampia hahmoja, kunnes hahmot alkavat muuttua todellisiksi ja jopa vaarallisiksi. On aika palata Silent Hilliin selvittämään, mistä on kyse...

Heti alkuunsa huomaa, että budjetti on ollut pienempi. Siinä missä eka osa maksoi 50 miljoonaa dollaria, oli tämä jatko vain 20 miljoonaa. Vaikka ensimmäisen osan päänäyttelijöitä on mukana, korvataan heidät nopeasti nuoremmilla ja halvemmilla näyttelijöillä ja Sean Beania sun muita nähdään vain siellä täällä. 

Visuaalisesti elokuva vaihtelee karmean huononnäköisestä, ihan mukiin meneviin ja jopa hienoihin kohtauksiin. Siinä missä ensimmäinen osa piti koko kestonsa ajan yllä komean näköistä ja tasalaatuista menoa, pyrkii tämä matkimaan ensimmäisen osan kikkoja tuoden mieleen osittain fanifilmin. Ensimmäisen osan kohtauksia näytetään takaumina välillä, mikä on mielestäni aina halvan leffan merkki.



Kauhuleffapuolella ei ole ollenkaan tavatonta, että hittileffan jälkeen pusketaan suoraan videolle halpis jatko-osa. Tämä on sellainen, mutta ei huonoimmasta päästä ja mukaan on ripoteltu oikein siistejäkin kohtauksia, varsinkin praktikaaliefektien osalta. 

Koska elokuva tuli ulos aikana jollon 3D oli uusi juttu, on mukana muutamia 3D efekteille tarkoitettuja kohtauksia ja niissä mennään metsään. Ruudulle hyppii ties mitä CGI-otuksia ja kaikki nämä näyttävät todella kehnoiltam verrattuna muihin mörköihin. Onneksi tuota 3D-meininkiä on melko vähän loppupeleissä. Välillä leffa tuntuukin sellaiselta 3d-demolta, jossa hahmot siirtyvät huoneesta toiseen ja huone esittelee uuden 3d-kauhuelämyksen. 2D:nä katsottaessa tämä tuntuu vähän turhalta. Sitten kun kuvaan heitellään praktikaaliefekteillä luotuja mörköjä ja muita ruumita, näyttää kaikki melko hyvältä ja leffaa katsoo ilokseen.



Varsinkin aiemmin mainitsemani pyramidipää on luotu lähes yhtä komeasti kuin ekassa osassa.



Välillä mielessä käy vanhat hellraiserit joistakin örmänkönkäleistä. Peleihin en osaa tätä leffaa vertailla, kun en ole niitä pelannut, mutta varsin pelimäiseltä leffan rakenne tuntuu. Juoneen ei kannata takertua liikaa. Siinä on hirveästi aukkoja ja epäloogisuuksia, eikä kaikki mene yksyhteen ekan osan kanssa. Joten kannattaa van nauttia kummitusjuna-ajelusta.

Leffassa on yllättävän isoja nimiä tällaiseksi halpisleffaksi. Päähahmoa näyttelevä Adelaide Clemens ei ollut minulle niinkään tuttu ja ei hän tässä oikein vakuuta näyttelijänlahjoillaan, mutta toista päähahmoa näyttelee Game Of Thronesista tuttu Jon Snow, eli Kit Harington. Jon Snow on varsinkin tuttu.

Päänäyttelijän isää näyttelee (myöskin gotista tuttu) Sean Bean. Beania on aina mukava nähdä. Mies kuolee aina jokaisessa roolissaan, mutta en paljasta miten tässä käy.

Matrixistakin tuttu Carrie-Anne Moss on melkein tunnistamaton vaaleaverikkönä. Hän on Order of Valtielin papitar Claudia Wolf

Kellopeliappelsiinista parhaiten tunnettu kulttinäyttelijä Malcolm McDowell tekee myös lyhyen, mutta muistettavan roolin. Muitakin tuttuja naamoja näkyy pitkin leffaa.

Jos pidit ensimmäisestä Silent hill-elokuvasta ja haluat lisää tuota meininkiä, niin tätä voi varauksella suositella. Se esittelee muutamia mukavia näkyjä ja hienoja praktikaalisia creature designejä, mutta samalla mitalla se myös heittelee ruudulle aika kehnon näköisiä cgi-otuksia ja turhia 3d-efektejä. Juoni kyllä jatkaa ensimmäisen osan tarinaa, mutta ei mitenkään älyttömän tarkasti, unohtaen muutamia tapahtumia, mitä ensimmäisessä osassa tapahtui, tehden tämän elokuvan juonesta aikalailla aukollisen ja epäloogisen. Kannattaakin keskittyä vain videopelimäiseen kummitusjuna-ajeluun sen tarkempia miettimättä. Videopelielokuvan tämä on ihan ookoo, mutta kauhuleffana melko keskinkertainen ja välillä vähän halvan tuntuinen, varsinkin kun vertaa ensimmäiseen osaan. 3D-versiota en katsonut, joten en tiedä miten hauskaa tämä voisi sellaisena kokomuksen olla. Suositellaan siis varauksella ekan osan faneille. Hankkimassani Blu-rayssä oli hieno lentikulaarinen hologrammi kansi, joten jääköön se vielä hyllyyni. Taidankin palata ensimmäisen osan pariin tämän jälkeen.

- Kai Kumpulainen 19.3.2024

Julistegalleria: