Kun Doom pc-peli saapui markkinoille 1993, oli se kovinta shittiä ikinä. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kun me nuoret pojat pelasimme sitä porukalla huoneissamme. Jotkin vanhemmat jopa kielsivät kavereitani pelaamasta peliä, koska se oli niin väkivaltainen. Se tietysti johti siihen, että jouduimme pelaamaan salaa, mikä lisäsi kielletyn hedelmän houkuttavuutta. Koska elimme aikaa ennen internettiä, kiersi koulussamme huhu, että Doomista olisi tulossa elokuva. Epätoivoisesti tätä huhuttua leffaa odoteltiinkin sitten 12 vuotta, joka tuntui tuon ikäisenä ikuisuudelta, kunnes hämmästykseksi Doom elokuva sitten ilmestyikin vuonna 2005. Ilmeisesti Doom 3 pelin ja Resident Evil-elokuvien suosion johdattelemana oli vihdoinkin aika saada Doomillekkin elokuva adaptaatio. Odotuksen olivat nousseet noina vuosina jo niin korkeaksi, että löyhästi peliin perustuva elokuva oli tietysti täysi pettymys. Nyt 17 vuotta myöhemmin elokuva julkaistiin 4k formaatissa ja itselleni tuli vastustamaton himo nähdä s

Selasin tuossa eräänä päivänä katsomattomien DVD-levyjen hyllyä läpi, ja vastaan tuli yksi lätty, jota olen suunnitellut katsovani jo 13-vuotta. Aikoinaan olin kova Dexter -sarjan fani ja koska Dexterin päänäyttelijä Michael C. Hall esiintyi samoihin aikoihin myös tässä elokuvassa, niin kiinnostuin filmistä, mutta sitten sen katsominen vaan siirtyi ja siirtyi. Noh, nyt oli hyvä ilta katsoa, että onko leffan teema vielä ajankohtainen, vai onko se aikansa teos. Leffan ovat ohjanneet parivaljakko Mark Neveldine ja Brian Taylor , jotka tunnetaan parhaiten hypervauhdikkaasta Crank -leffasta ja sen jatko-osasta. Kyseessä on toiminta-satiiri nimeltä Gamer. Gamer (2009) Lähitulevaisuudessa huippupelaajat pääsevät räiskintäpelien sijaan pelaamaan oikeilla ihmisillä, joita ohjataan aivoihin syötetyillä nanosoluilla. Pelihahmot ovat kuolemaan tuomittuja vankeja, jotka saavat armahduksen, jos selviävät 30 peliä putkeen hengissä. Hengissä selviäminen on siis kiinni siitä, kuinka hyvä vankia ohjaa

Kaksi ensimmäistä Mortal Kombat peliä kuuluu vahvasti lapsuuteeni. Niiden "realistinen" grafiikka oli aivan mieletöntä kasibittisen Supermarion jälkeen. Kun vuonna 1995 videovuokraamoon ilmestyi aiheesta live-action elokuva, oli se ekalla katsomiskerralla niin tajunnanräjäyttävä, että kutsuin kaverin kylään ja katsoin leffan heti putkeen uudelleen. Nykypäivänä elokuva on melko juustoista settiä, mutta nostalgialaseilla oikein viihdyttävää ja tunnusmusiikki saa edelleen ihon kananlihalle. Jatko-osa olikin jo aika karmea, eikä se toiminut edes ilmestyessään. Vuosikymmeniä odottelin rauhallisesti uutta Mortal Kombat elokuvaa ja viime vuonna ilmestynyt animaatioelokuva Scorpion's revenge olikin vallan mainio pätkä aiheesta. Kun vihdoinkin julkistettiin, että uusi liveaction elokuva olisi tulossa, otin tiedon vastaan rauhallisesti, mutta samalla odotukset alkoivat nousta pilviin. Oliko elokuva kaikkien 26-vuoden odotusten arvoinen... Mortal Kombat (2021) On taas Mortal Kombat-

Katselin 2018 heinäkuussa Super Mario Bros elokuvan, vuodelta 1993. Muistan kun ekan kerran kuulin puhuttavan tästä leffasta aikaisin vuonna 93. Huhu kertoi, että se olisi tehty synkemmällä tyylillä, vähän niin kuin samoihin aikoihin tulleet Tim Burtonin Batmanit . Olin kuulemastani aika innoissani, joten lainasin kirjastosta kirja-adaptaation elokuvasta ja ahmin sen päivässä. Kun vihdoin sain käsiini oikean elokuvan Anttilasta vhs:nä, niin mikä sen hienompaa. Leffa meni juuri samoja raiteita, kun kirja joka oli elokuvan juonesta suoraan kirjoitettu. Tuohon aikaan kaikki lasten peleihin ja lelusarjoihin tehdyt elokuvat olivat jostain syystä vähän synkempiä visioita kuten esim. Masters of the universe ja niissä oli myös tyypillistä, että ne eivät kauheasti liittyneet esikuvaansa, vaan niissä oli vaan viittauksia alkuperäisiin tuotteisiin, joten tämäkin leffa oli ihan fine. Aika kaukanahan se loppupeleissä oli esikuvastaan, heh... Super Mario Bros (1993) Elokuvan juoni menee jotenkin