Super Mario Bros (1993)
Katselin 2018 heinäkuussa Super Mario Bros elokuvan, vuodelta 1993. Muistan kun ekan kerran kuulin puhuttavan tästä leffasta aikaisin vuonna 93. Huhu kertoi, että se olisi tehty synkemmällä tyylillä, vähän niin kuin samoihin aikoihin tulleet Tim Burtonin Batmanit. Olin kuulemastani aika innoissani, joten lainasin kirjastosta kirja-adaptaation elokuvasta ja ahmin sen päivässä. Kun vihdoin sain käsiini oikean elokuvan Anttilasta vhs:nä, niin mikä sen hienompaa. Leffa meni juuri samoja raiteita, kun kirja joka oli elokuvan juonesta suoraan kirjoitettu. Tuohon aikaan kaikki lasten peleihin ja lelusarjoihin tehdyt elokuvat olivat jostain syystä vähän synkempiä visioita kuten esim. Masters of the universe ja niissä oli myös tyypillistä, että ne eivät kauheasti liittyneet esikuvaansa, vaan niissä oli vaan viittauksia alkuperäisiin tuotteisiin, joten tämäkin leffa oli ihan fine. Aika kaukanahan se loppupeleissä oli esikuvastaan, heh...
Super Mario Bros (1993)
Elokuvan juoni menee jotenkin niin, että dinosaurukset eivät aikoinaan kuolleetkaan meteoriitin iskuun, vaan lennähtivät toiseen ulottuvuuteen ja 65milj. vuodessa kehittyivät ihmisen kaltaisiksi otuksiksi jotka elivät elämää post-apokalyptisessä cyberpunk kaupungissa, joka toi mieleen Blade runnerin ja Judge dreddin maailmat. Kaupunkia johtaa paha Koopa, jota näyttelee mahtava Dennis Hopper. Koopa tuo vahvasti mieleen Donald Trumpin.
Maailmassa juoksentelee liskomutantteja ja pieniä dinosauruksia ja kaikki pukeutuvat nahkaan, piikkeihin ja muihin fetissipukuihin ja joka puolella valuu sieni-itiö massaa. Eli ihan perus Mario kuvastoa.
Mario veljeksiä näyttelee Bob Hoskins ja John Leguizamo jotka päätyvät toiseen ulottuvuuteen, koska jahtaavat kahta naisten kidnappaaja. Tässä rinnakkais ulottuvuudessa sitten ammutaan liekinheitimillä, käydään strippibaarissa, vankilassa ja ajellaan mad max-tyylisillä autoilla. Eli sitä samaa kuvastoa mitä Nessin pelissä... No ei ihan.
Aikanaan lapsena pidin tätä semihyvänä leffana, mutta harmitti kun koopa ei koskaan muuttunut pysyvästi peleistä tutuksi liskoksi. Yoshihan tässä nähdään todella hienona dinosaurus-robottina ja "practical effectsit" on vieläkin upeat. Yoshi on todella elävän näköinen kaveri.
Pitkän aikaa pidin tätä huonona ja typeränä leffana, mutta nostalgia alkoi taas vahvasti toimia kun katsoin omien lasten kanssa tämän läpi. Niin sanotusta "guilty pleasuresta" on kyse, vaikken suoranaisesti usko kyseiseen termiin. Suosittelen vain, jos et ole koskaan tätä nähnyt, tai kuullut tästä ja haluat nähdä "Dark and Gritty, but funny" version Super mariosta.
Elokuvaa mainostettiin aikanaan, että väisty Jurassic Park, täältä tulee Mario Bros. Ihan näin vakuuttavasta leffasta ei kuitenkaan ole kyse. Elokuvassa nähtävät hyppykengät periytyvät lopulta Face off-elokuvan vankilaan magneettikengiksi. Tarina kertoo myös, että Hopkins ja Leguizamo olisivat olleet kuvausten ajan kokoajan humalassa.
Musiikista vastaa mm. Roxette, Joe Satriani, Megadeath ja Queen.
...Ainiin tää leffa jäi cliffhangeriin, mutta jatkoa ei koskaan tullut.
By the way Lance Henriksen vilahtaa sienimaan Kuninkaana!
- Kai Kumpulainen 2018
Julistetaidetta:
Kommentit
Lähetä kommentti