Doom (2005)

Kun Doom pc-peli saapui markkinoille 1993, oli se kovinta shittiä ikinä. Vanhemmat olivat kauhuissaan, kun me nuoret pojat pelasimme sitä porukalla huoneissamme. Jotkin vanhemmat jopa kielsivät kavereitani pelaamasta peliä, koska se oli niin väkivaltainen. Se tietysti johti siihen, että jouduimme pelaamaan salaa, mikä lisäsi kielletyn hedelmän houkuttavuutta. Koska elimme aikaa ennen internettiä, kiersi koulussamme huhu, että Doomista olisi tulossa elokuva. Epätoivoisesti tätä huhuttua leffaa odoteltiinkin sitten 12 vuotta, joka tuntui tuon ikäisenä ikuisuudelta, kunnes hämmästykseksi Doom elokuva sitten ilmestyikin vuonna 2005. Ilmeisesti Doom 3 pelin ja Resident Evil-elokuvien suosion johdattelemana oli vihdoinkin aika saada Doomillekkin elokuva adaptaatio. Odotuksen olivat nousseet noina vuosina jo niin korkeaksi, että löyhästi peliin perustuva elokuva oli tietysti täysi pettymys. Nyt 17 vuotta myöhemmin elokuva julkaistiin 4k formaatissa ja itselleni tuli vastustamaton himo nähdä se uudelleen, jospa siitä jotain hyvää löytäisi näin pitkän ajan kuluttua. Pakko siinä jotain oli olla, koska se näin hienon uudelleenpainoksen oli saanut.

Doom (2005)

Tulevaisuudessa, Mars-planeetalta, eräältä tutkimusasemalta lähetetään hätäkutsu, koska jotain on mennyt pahasti vikaan. Paikalle lähetetään Sargen (The Rock) ja Reaperin John Grimmin (Karl Urban) johtama sotilasjoukko pelastamaan, ketä pelastettavissa on. Paikanpäälle päästyään he huomaavat laitoksen olevan jonkinlaisen toisen elämänmuodon vallassa. Tästä alkaakin taistelu oman hengen ylläpitämiseksi.

*Teksti sisältää lieviä spoilereita elokuvasta.

Doom on selkeä Aliens kopio, jossa alienit ovat korvattu "zombeilla". Ilmeisesti Resident evil-elokuvat olivat olleet sen verta hitti, että Doomista piti tehdä vähän samankaltainen zombeilla varustettu selviytymiskauhu-toiminta-pläjäys. Jos peleihin vertaa, niin aika vähän elokuva muistuttaa niitä alkuperäisiä. Lähimpänä ehkä tuo uudempi Doom 3, jota en itse pelannut lopulta kovinkaan paljoa. Montakaan samaa pelimonsteria ei nähdä lukuunottamatta Imppejä ja Pinkyä. Pelistä tuttua helvettiä ja demoneja ei ole ollenkaan. 

Elokuvan on ohjannut Andrzej Bartkowiak, joka tunnetaan lähinnä kuvaajana. Ohjaustöihin kuuluu sellaisia "elokuvahelmiä" kuten Romeo Must Die (2000), Exit Wounds (2001), Cradle 2 the Grave (2003), eli mistään Scorcecesta ei voi puhua, mutta toiminta puolelta löytyy tuttuja nimiä.

Elokuvan paras ja muistettavin kohtaus on Hardcore Henry-elokuvaa muistuttava FPS-kohtaus, joka on videopelin tyyliin kuvattu hahmon silmistä. Tässä on sitä videopelin tuntua ja parhaat elokuvan monsteritkin kehissä. Sekä legendaarinen moottorisaha käytössä. Pelkästään tämän kohtauksen takia elokuva kannattaa katsoa. Voi scenen tietysti katsoa erikseen, vaikka Youtubesta, mutta parhaat fiilikset saa, kun sen näkee elokuvan huipentumana.

Toinen klassikkokohtaus on se, jossa The Rock löytää klassisen BFG-aseen ja lausuu pelistä tutun lainin "Big Fucking Gun". Mahtavaa.

Elokuvassa on yllättävän isoja nimiä näyttelijöinä, b-leffaksi. Toki kaikki heistä olivat vielä vuonna 2005 hieman pienemmässä asemassa elokuvamaailmassa. 

Eniten ruutuaikaa saa tietenkin nouseva actiontähti ja vapaapainija Dwayne "The Rock" Johnson, joka oli tuohon aikaan tuttu lähinnä Scorpion King-elokuvasta. Tuohon aikaan kaveri tunnettiin nimellä The Rock. Rockin hahmosta ei oikein ota selvää, onko hän pääosahahmo, vai tarinan antagonisti, ennen loppusuoraa. Rock itse kertoi, että ei halunnut Karl Urbanin Reaperin roolia, koska piti Sargen roolia mielenkiintoisempana.

Tarinan "oikeaa" päähahmoa ja protagonistia Reaperia esittääkin Karl Urban (Dredd), joka jää kumminkin kaikkien egojen taustalle melko persoonattomalla roolillaan. Minua on aina häirinnyt se, että elokuvassa ei ole selkeää päähahmoa, jota seurata, ennen kuin leffa alkaa olla loppusuoralla.

Mukana on yksi aivan "oikeakin" näyttelijä, eli Rosamund Pike (Gone Girl), jonka mukana oleminen yllätti. Olen tottunut, että Pike on mukana enempi "laatuelokuvissa".

Elokuvassa on mukana myös Ben Danielsin näyttelemä GOAT-hahmo. Goat on selkeästi tribuutti vanhojen Doom-pelien Doom Guy-hahmolle, koska yhdennäköisyys on ilmiselvä. Goat hoidetaan kuvioista pois tietenkin ensimmäisenä, että Urban ja The Rock saavat enemmän ruutuaikaa. Olen aina ihmetellyt miksei pääosaan vaan otettu jotain pelihahmon näköistä kaveria joka olisi loppuun asti se päähahmo. Tässä on vähän sama homma, kuin Resident evil-leffoissa, joissa Milla Jovovich on pääosassa, vaikkei Millan hahmo ole edes se pelien päähahmo. Alunperin Doom guyta piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Hän olisi ollut täydellinen castaus, jos leffa olisi ilmestynyt vaikka 90-luvun alussa.

Omasta mielestäni viihdyttävin hahmo on Richard Braken (Batman Begins) esittämä niljakas ja selkärangaton Dean Portman. Tässä kaverissa on eniten persoonallisuutta, eikä hän ole muiden tapaan geneerinen badass-hahmo.

Soundtrackin elokuvaan on luonut Clint Mansell, joka tunnetaan rockyhtyeestä Pop Will Eat Itself. Musat ovat mukarankkaa kitararymistelyä, joka sopii hyvin tällaiseen elokuvaan. Lopputeksteissä kuullaan Nine Inch Nailsin kappale You Know What You Are? (Clint Mansell Remix). Tämä lämmittää vanhan NIN-fanin mieltä ja sytyttää fiilikset lopputekstien aikana. Nin teki musiikit aikanaan myös Quake videopeliin, joka on selkeä Doomin perillinen.

Elokuvasta on tehty pienen budjetin jatko-osa Doom: Annihilation, vuonna 2019. Elokuva on jäänyt lähes huomiotta lähes jokapuolella. Se on kaikessa kökköydessään varsin viihdyttävä pätkä, vaikka muistuttaakin paikoin jotain fanielokuvaa. Kyseessä on oikeastaan rebootti, ennemmin kuin jatko-osa. Tämäkään elokuva ei muistuta vanhoja Doom-pelejä kovinkaan paljoa, mutta ehkä hieman enemmän kuin 2005 vuoden tapaus.

Vuoden 2005 Doom-elokuva on varsin viihdyttävä toiminta/scifi/kauhu Aliensin hengessä, jos sitä ei vertaa liikaa peleihin. Se on hieman geneerinen ja aikansa näköinen tuotos, mutta aika sen parissa kuluu nopeasti ja sotilaiden äijäilyä on hauska katsoa. Parasta on, että se ei esitä olevansa muuta, kuin ison budjetin b-elokuva. Tätä ei kannata siis katsoa kovinkaan kurttuotsaisesti, vaan enempi poppariviihteenä, jolloin se toimii kuin junan häkäpöntto. 

Big Fucking Gun - The Rock

- Kai Kumpulainen 24.12.2022

Julistegalleria:

Uusin 4k julkaisu