Pikkupoikana Tarzan oli tietysti kova juttu. Isän kanssa katseltiin Weissmullerin mustavalkoisia Tarzan-elokuvia, kirjastosta lainattiin Burroughsin kirjoja ja ostelin divarista 80-luvun Tarzan-sarjakuvia. Myös kasarileluja tuli haalittua. Metsissä leikittiin Tarzan-leikkejä. Ainut mikä puuttui, oli aiheeseen sopiva Tarzan-elokuva, johon perustaa leikkinsä. Sellainen mikä olisi tuore ja minun sukupolvelle suunnattu teos. Sellainen lopulta löytyikin, mutta lapsen silmin se oli kummallisen tylsä ja vakava. Sitä kumminkin katsottiin, vaikka siitä puuttui naivi seikkailu ja viihteellisyys. Kyseessä on Hugh Hudsonin (Chariots of Fire) ohjaama brittiläinen draama Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984). Pääosaa, eli John Claytonia esittää suosikkinäyttelijäni Christopher Lambert . Elokuva hakee Tarzanin legendaan realistisempaa lähestymistapaa ja itse Tarzanin nimeä ei mainitä kertaakaan. Reilu 30 vuotta siihen meni, ennen kuin palasin tämän nostalgisen elokuvan pariin,...

Elokuvaprojektori esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton 2024 Leffabunkkeri -kanavan  Ville  ja  Elokuvaprojektori -kanavan  Timo Laakso  pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin tänä vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Elokuvaprojektorin juuri julkaisemalle koosteelle. Tänä vuonna kooste julkaistiin poikkeuksellisesti Elokuvaprojektori kanavalla kun Leffabunkkerin villellä on tosielämän kiireitä niin ei olisi kerinnyt editoimaan sitä. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä. Elokuvaprojektorin saateteksti: Halloweenin huikea maratooni on jälleen takana. Elokuvia tuli katsottua kaikkiaan sen 12 kappaletta ja joukossa oli muutamia todellisia helmiäkin. Ei muuta kuin tarkastamaan mitä tuli katsot...

Ensifiilikset: Gladiator II (2024) Aluksi olin vähän kahden vaiheilla, että onko Gladiatorin jatko-osa ihan tarpeellinen, mutta kun mahdollisuus tuli Gladiator kakkosen ennakkonäytökseen, niin Ridley Scott fanina ampaisin suunnan kohti teatteria. Onhan ensimmäinen osa yksi parhaista leffoista 2000-luvun alusta.  Ensifiilikset olivat hyvät. Alkupuoliskolla nähtävät CGI-laivat hieman rikkoivat immersiota, samoin myöhemmin nähtävät CGI-apinat.  Näistä kumminkin selvittiin säikähdyksellä ja leffa näytti oikein komealta. Myös taistelukohtaukset olivat kauttaaltaan hyviä. Tässä leffassa kyllä CGI-eläimet saivat hämmentävän paljon damagea. Vähän kävi niitä jopa sääliksi.  Elokuvan habitus oli muutenkin yllättävän konservatiivinen, kun ottaa huomioon minkälaisia elokuvia Disneyn tallista on nykypäivänä tippunut. Sinisilmäinen heteromachomies pistää nippuun kaikki jotka muistuttavat vähemmistön jäseniä ja ottaa vallan takaisin itselleen. Näin kärjistäen. Ehkä tässä oli tekoajalla ...

Mikäpä elokuva puhuttelisi paremmin näin isänpäivänä, kuin Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia . Vuosia tuo suomalaisen elokuvan merkkiteos on ollut meikäläisen katsomislistalla, mutta viisituntiselle spektaakkelille ei ole meinannut löytyä aikaa. Nyt kun löysin Yle Areenasta Martin Scorsesen johtaman säätiön The Film Foundation rahoittaman, 35 mm -filmikopiolle restauroidun version, niin ajattelin että nyt olisi otollinen hetki katsella tämä ajaton teos. Oliko teos kaiken kuulemani hehkutuksen arvoinen. No vastaan heti, että oli. Alta voitte lukea, että miksi. Kahdeksan Surmanluotia (1972) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972) on suomalaisen elokuvan klassikko, joka on harvinaisen intensiivinen ja realistinen kuvaukseltaan. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin Pihtiputaalla talvella 1969 tapahtuneeseen verityöhön, jossa juovuksissa riehunut pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Elokuvassa päähahmon nimi tosin on Pasi Ojala. Elokuva s...

80-luvulla Indiana Jones-elokuvasarja oli niin iso hitti, että se sai tietenkin jäljittelijöitä ja ripoffeja vinon pinon seurakseen. Räikeimpinä näistä olivat varmaankin Cannonin Quatermain-leffat ja Vihreän timantin metsästys jatko-osineen. Cannon films varmaan ajatteli, että jos laittaa Chuck Norriksen pääosaan indy-tyyliseen seikkailuun, on kyseessä on tuplavoitto. Tiedä häntä, mutta vuonna 1986 ilmestyi ratkiriemukas köyhänmiehen Indy nimeltä Firewalker - Tulijalka. Tätä eeppistä seikkailupätkää meikäläinen lähti katselemaan sunnuntai päivän ratoksi. Firewalker (1986)  Firewalker (1986) on amerikkalainen seikkailukomedia, jossa pääosissa ovat Chuck Norris ja Louis Gossett Jr. Elokuvan ohjasi J. Lee Thompson, ja sen tyyli muistuttaa kasariklassikoita, kuten Indiana Jones -sarjaa, mutta hieman kömpelömmällä lähestymistavalla. Tarina seuraa kahta epäonnista aarteenetsijää, Max Donigania (Chuck Norris) ja Leo Porteria (Louis Gossett Jr.), jotka saavat tehtäväkseen etsiä kulta-aarre...

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Siksi ajattelin näin kauhukuun aikaan etsiä jotain halloweeniin sopivaa DC:n animaatioelokuvien laajasta skaalasta. Siihen sopivin saattaisi olla kauhu aiheinen Batman elokuva nimeltä  The Batman vs. Dracula. The Batman vs. Dracula on vuonna 2005 ilmestynyt animaatioelokuva, joka on osa The Batman -sarjan maailmaa. The Batman -piirrossarja alkoi vuonna 2004 ja sitä jatkui 5 kauden verran. Elokuva tarjoaa synkemmän ja kauhumaisemman version Batmanin maailmasta, jossa Gotham Cityyn saapuu yllättävä ja legendaarinen vastustaja: Dracula. Juoni rakentuu sen ympärille, että Draculan vampyyriarmeija uhkaa Gotham Cityä, ja Batman joutuu kohtaamaan pimeyden voimat omilla ehdoillaan. Elokuva yhdistelee elementtejä klassisista vampyyrikertomuksista ja sarjakuvamaisesta toiminnasta. Olen aina pitänyt kekseliäästi modernisoidusta The Batman - sarjasta. Va...