Tilaajat

The Batman vs Dracula (2005)


DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Siksi ajattelin näin kauhukuun aikaan etsiä jotain halloweeniin sopivaa DC:n animaatioelokuvien laajasta skaalasta. Siihen sopivin saattaisi olla kauhu aiheinen Batman elokuva nimeltä  The Batman vs. Dracula.

The Batman vs. Dracula on vuonna 2005 ilmestynyt animaatioelokuva, joka on osa The Batman -sarjan maailmaa. The Batman -piirrossarja alkoi vuonna 2004 ja sitä jatkui 5 kauden verran. Elokuva tarjoaa synkemmän ja kauhumaisemman version Batmanin maailmasta, jossa Gotham Cityyn saapuu yllättävä ja legendaarinen vastustaja: Dracula. Juoni rakentuu sen ympärille, että Draculan vampyyriarmeija uhkaa Gotham Cityä, ja Batman joutuu kohtaamaan pimeyden voimat omilla ehdoillaan. Elokuva yhdistelee elementtejä klassisista vampyyrikertomuksista ja sarjakuvamaisesta toiminnasta. Olen aina pitänyt kekseliäästi modernisoidusta The Batman - sarjasta. Vaikka Batman vs. Dracula perustuu sarjan maailmaan on se oma elokuvansa, eikä vain pidennetty sarjan jakso.


The Batman vs Dracula (2005)

The Batman vs. Dracula -elokuvan vahvuus on sen goottilaisessa, pimeässä tunnelmassa, joka antaa Gotham Citylle synkän ja uhkaavan ilmapiirin. Toisin kuin monet muut Batman-animaatiot, tämä elokuva sukeltaa syvälle kauhugenreen, mikä on piristävä valinta. Draculan ja Batmanin välinen vastakkainasettelu on toteutettu hyvin ja tuo esille mielenkiintoisia kontrasteja, sillä molemmat hahmot edustavat yön olentoja mutta hyvin erilaisista syistä.


Animaatiotyyliltään elokuva on tyypillinen The Batman -sarjalle, jossa on omaperäinen mutta tunnistettava visuaalinen tyyli. Goottilaiset elementit ja upeat varjotyöskentelyt tukevat elokuvan synkkää tunnelmaa hyvin, ja Draculan hahmo on muotoiltu uhkaavaksi ja vangitsevaksi. Draculan hahmosta voi löytää viittauksia useisiin vanhoihin Dracula elokuviin vuoteen 2005 asti.

Ääninäyttelijöiden suoritukset ovat vakuuttavia, etenkin Draculan äänenä toimiva Peter Stormare onnistuu luomaan hahmoon karismaa ja kauhua. Olen aina pitänyt Per Stormaresta näyttelijänä.  Batmanin ääni tuo hyvin esille hahmon vakavuuden ja päättäväisyyden, vaikka se ei ole yhtä tummasävyinen kuin esimerkiksi Kevin Conroyn legendaarinen tulkinta.


The Batman vs. Dracula on kiinnostava lisäys Batman-animaatioiden joukkoon, etenkin niille, jotka pitävät synkemmistä ja kauhuelementtejä sisältävistä tarinoista. Sen vahvuuksiin kuuluu Synkkä ja kiehtova tunnelma, mielenkiintoinen asetelma Batmanin ja Draculan välillä, tehokas animaatiotyyli. Heikkouksina voisi pitää sitä, että jotkut kohtaukset saattavat tuntua hieman suoraviivaisilta, ja elokuvan pituus voisi olla pidempi paremman syvyyden antamiseksi juonelle.Vaikka se ei välttämättä tarjoa kaikkein syvällisintä Batman-tarinaa, sen tunnelma ja Dracula-teema tekevät siitä omaleimaisen katselukokemuksen.

- Kai Kumpulainen 31.10.2024


Promokuvia ja GIFfejä:

















Musiikki:




Elokuvassa on mainio kauhutunnelmainen musiikki, josta lisäpisteitä. 


Julkaisut:



Elokuvan DVD-julkaisu keräilypainoksena, jossa mukana kaksi figuuria. Olen aina ihmetellyt elokuvan kannen värikkyyttä, joka ei kulje samassa kädessa sisällön kanssa. Ehkä sillä kosiskeltiin nuorempaa fanikuntaa, tai heidän vanhempia. Elokuva julkaistiin samaan aikaan Batman Beginsin DVD-julkaisun kanssa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Firewalker (1986)

Kuva
80-luvulla Indiana Jones-elokuvasarja oli niin iso hitti, että se sai tietenkin jäljittelijöitä ja ripoffeja vinon pinon seurakseen. Räikeimpinä näistä olivat varmaankin Cannonin Quatermain-leffat ja Vihreän timantin metsästys jatko-osineen. Cannon films varmaan ajatteli, että jos laittaa Chuck Norriksen pääosaan indy-tyyliseen seikkailuun, on kyseessä on tuplavoitto. Tiedä häntä, mutta vuonna 1986 ilmestyi ratkiriemukas köyhänmiehen Indy nimeltä Firewalker - Tulijalka. Tätä eeppistä seikkailupätkää meikäläinen lähti katselemaan sunnuntai päivän ratoksi. Firewalker (1986)  Firewalker (1986) on amerikkalainen seikkailukomedia, jossa pääosissa ovat Chuck Norris ja Louis Gossett Jr. Elokuvan ohjasi J. Lee Thompson, ja sen tyyli muistuttaa kasariklassikoita, kuten Indiana Jones -sarjaa, mutta hieman kömpelömmällä lähestymistavalla. Tarina seuraa kahta epäonnista aarteenetsijää, Max Donigania (Chuck Norris) ja Leo Porteria (Louis Gossett Jr.), jotka saavat tehtäväkseen etsiä kulta-aarretta.
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo
Lue lisää

Leffabunkkeri esittää: 24h kauhua! - Halloween maraton

Kuva
Leffabunkkeri -kanavan Ville  ja Elokuvaprojektori -kanavan Timo Laakso pitävät Halloweenin aikaan perinteisen kauhumaratonin, jossa he katsovat kauhuelokuvia 24 tuntia yhteen putkeen. Teatterina toiminnalle toimii Timo Laakson Kino Laakso. Elokuvien välissä he arvioivat näkemiään elokuvia kanavilleen. Kävin viime vuonna pyörähtämässä miesten maratonissa kolmen elokuvan verran ja kauhunsekaiset hetket taltioituvat Leffabunkkerin juuri julkaisemalle koosteelle. Videon voi katsoa tästä alta tai tästä linkistä.   https://www.youtube.com/watch?v=3C0BF4jezb4&t=1390s Kaitsu saapuu paikalle kohdassa 7:40. Jälkimäininkeja voi tarkastella Elokuvaprojetorin kanavalta , josta löytyy mainio video seuraavalta päivältä. Meikäläinen astuu esiin kohdassa 5:57. https://www.youtube.com/watch?v=Fokf9cWJXMY Leffabunkkerin saateteksti: Se on vihdoin täällä, vain vuoden myöhässä! Uuden Halloween-maratonin kunniaksi sain editoitua viime vuoden videon finaaliin ja työnnettyä tänne katsottavaksi, kaikkien
Lue lisää

Prospect (2018)

Kuva
  Zeek Earl ja Chris Caldwell julkaisivat vuonna 2014 lyhytelokuvan nimeltä Prospect. Koska lyhäri oli sen verran toimiva tapaus, päättivät he tehdä siitä kokopitkän elokuvan. Elokuvaa on kehuttu kovasti kaikilta osapuolilta, jotka ovat sen nähneet. Olihan se itsekkin vihdoinkin todistettava, millaisesta mestariteoksesta on kyse. Nappasin blu-rayn Pienestä Leffakaupasta ja pistin sen pyörimään. Tässä fiilikset... Prospect (2018) Elokuva kertoo työläisluokan isästä (Jay Duplass), sekä tyttärestä (Sophie Thatcher), jotka matkustavat syrjäiselle muukalaiskuulle tavoitteena rikastua. Kuun ilmakehä on myrkyllistä, mutta isä on tehnyt diilin kuuhun piilotetuista jalokivistä. Kuun erämaassa kiertelee muitakin hahmoja, omat tarpeet mielessään. Työkeikka muuttuu pian selviytymistaisteluksi isän törmätessä mieheen nimeltä Ezra (Pedro Pascal) ja tämän apuriin "Numero kakkoseen"(Luke Pitzrick). Ensiksi pitää mainita elokuvan visuaalinen ilme, joka on hyvin persoonallinen. Avaruusalukset
Lue lisää

Legend (1985)

Kuva
Mielestäni fantasia- ja satuelokuvat sopivat hyvin joulun odotteluun. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että lapsena joulunaikaan tuli televisiosta näitä fantasiaelokuvia tavanomaista enemmän. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lyhentää katsomattomien Ridley Scott-leffojen listaani yhdellä teoksella, samalla kun katselen joulun odotukseen sopivaa materiaalia. Toki olin tästä nähnyt pätkiä sen verran, että tiesin mistä on kyse ja onhan Tim Curryn rooli tässä kovassa kulttiasemassa. Vuosikausia on ollut aikomukseni katsoa tämä elokuva jossain vaiheessa ja nyt sille siunaantui mainio rako. Kyseessä on kulttisuosiota nauttiva synkkä fantasiaseikkailu nimeltä Legend, vuodelta 1985. Legend (1985) Legenda kertoo kahdesta yksisarvisesta jotka ovat maailman valon vartijoina ja prinsessa Lilistä joka rikkoo metsän kirjoittamattomia lakeja ja aiheuttaa yksisarvisen kuoleman. Legenda kertoo kuinka Yön valtias Darkness joukkoineen aikoo alistaa maailman ikuiseen pimeyteen ja pahuuteen ja
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel
Lue lisää

The City of Lost Children (1995)

Kuva
Ranskalainen ohjaaja Jean-Pierre Jeunet tunnetaan ehkä parhaiten elokuvistaan Amélie (2001) ja Delicatessen (1991) . Kuulun luultavasti niihin harvoihin, jotka 90-luvun lopulla tykästyivät Alien resurrectioniin sen visuaalisen ulkoasun takia. Jean-Pierre Jeunetin luoma likaisen vihreä ja hieman taiteellinen visio iski nuoreen Kaitsuun, kuin nyrkki silmään. Se olikin ensikosketukseni Jeunetin elokuviin. Vaikka Alien nelonen on ajan saatossa menettänyt hohtoaan muilta osa-alueilta, ei se johdu elokuvan visuaalisesta puolesta. Terry Gilliamin 12 apinaa ja Brazil kuuluvat suurimpiin suosikkeihini edelleen. Näillä eväillä lähdin katsomaan Jeunetin The City of Lost Childreniä (1995), jonka olin viimeksi nähnyt 27 vuotta sitten, mutta mielikuvissa oli sitä samaa visuaalista herkkua, mitä Gilliamin leffat edustavat. Oli aika syöksyä tuohon kummaliseen satuun, joka yhdistelee erilaisia genrejä sekalaiseksi sopaksi ja maustaa keitoksen nyrkillisellä Steampunkia. Jeunetin lisäksi elokuvan toi
Lue lisää

The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001)

Kuva
Vaikka olenkin ollut kova fani Guillermo Del Toron elokuville jo siitä asti, kun näin Mimicin vuonna 1997, en jostain syystä ollut katsonut hänen filmografiansa seuraavaa elokuvaa Devil's Backbone (2001) koskaan aiemmin. Tämä saattoi johtua kahdesta syystä. Kyseessä oli kauhuelokuva ja sen lisäksi vielä espanjankielinen sellainen. Jostain syystä kauhuleffat jäävät useasti paitsioon, kun valitsen hyllystä seuraavaa leffaa katsomattomien osastolta. Vaikka olenkin oppinut vuosien varrella, että espanjasta tulee todella kovia pätkiä, niin espanjankielinen elokuva on aina hieman etäännyttänyt leffavalinnassa ja joku tutumpi kieli on kiilannut eteen. Vuosi sitten laitoin kumminkin dvd-boksin odottamaan seuraavan vuoden kauhukuuta, jolloin katson yleensä pelkästään omistamiani kauhuleffoja. Nyt oli siis aika ottaa härkää sarvista ja katsoa tämä pätkä pois, joka tunnetaan myös alkuperäisellä nimellään El espinazo del diablo. The Devil's Backbone ( El espinazo del diablo, 2001) Carlos o
Lue lisää

American Ninja (1985)

Kuva
  Ala-aste ikäisenä ninjat oli yksi kovimmista jutuista. Kasarin lopussa ja ysärin alussa oli käynnissä jonkinasteinen ninjabuumi, eikä vähiten Ninja Turtleseiden ansiosta. Kovimmilla jätkillä oli vhs:llä aitona tai kopion kopiona "aikuisten" ninjaleffojakin. Itsekkin olin saanut niitä muutamia hankittua. Jotkut niistä olivat oikeasti aivan kelvottomia, mutta paremman puutteessa niitäkin katseltiin. Yksi kaikista ninjaleffoista oli kumminkin se kovin. Se minkä toimintakohtauksia katseltiin uudelleen ja uudelleen ja matkittiin lähimetsissä. Se legendaarisin meidän kylällä oli tietenkin American Ninja! Ja Michael Dudikoff oli meidän sankari siinä missä Syltti, tai Arska. American Ninja olikin ninjaleffojen Rambo ja Commando . Elokuva innoitti minut myös nuoruusvuosina harrastamaan erilaisia itsepuolustuslajeja ja muutenkin tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin. Ja tehtiinhän ala-asteen puukäsityöluokassa jos jonkinnäköistä ninja-asetta ja heittotähteä salaa. Jopa aito perhos
Lue lisää