Aikana jolloin äärimmäisen realistiset supersankarileffat kuten Dark Knight (2008) olivat se kuumin juttu, yksi elokuva vei realismin äärimmilleen. Se oli Defendor. Siinä eletään karussa reaalimaailmassa, jossa supersankaruus on sitä, että vähälahjainen Woody Harrelson kuvittelee lapsenmielisesti olevansa supersankari Defendor, vaikka kaikki hänen sankaritekonsa tapahtuvat miltei vahingossa, hän uskoo tekevänsä ne supervoimillaan. Elokuvan kansi antaa kuvan hassunhauskasta komediasta, mutta itse elokuva on melko synkkä draama, jossa sympaattista Woodyä säälien kannustaa. Elokuvan loppu on ikimuistoinen. Mukana nähdään prostioitu Kat Dennings ja korruptoitunut poliisi Elias Koteas. Myöhemmin vuonna 2010 tuli hieman samanhenkinen, mutta komediallisempi Kick-ass ja 2011 James gunnin elokuva nimeltä "Super", joka oli todella paljon samanlainen kuin Defendor. Defendor on vähälle huomiolle jäänyt helmi. Se on yksi parhaista Woody Harrelsonin esittämistä rooleista. E

Katselin pitkästä aikaa Scott Pligrimin uudelleen. Ensimmäisellä kerralla se yllätti persoonallisella tyylillään ja erikoisella maailmallaan. Löysin siitä myös paljon samaistuttavaa nörtti- ja hipsterkulttuuria. Tällä toisella kierroksella huomasin tiettyjä asioita lisää. Elokuvan on ohjannut Edgar Wright, joka tunnetaan mm. suosikistani Shaun of the dead ja elokuvista Ant-man, Baby Driver ja muut osat Cornetto-trilogiasta. Scott Pilgrim vs. the World (2010) 22-vuotias Scott Pilgrim (Michael Cera) soittaa alternative bändissä nimeltä SEX Bob-omb (Bob-omb viittaa super mario peliin) bassoa. Eräänä päivänä hän bileissä ihastuu tyttöön, jonka hän on unissaan tavannut. Tyttö on nimeltään Ramona Flowers (ihana Mary Elizabeth Winstead). Scott alkaa seurustella Ramonan kanssa, mutta hän ei tiedä, että Ramonan seitsämän pahan ex-poikaystävän liiga haastaa Scottin kaksintaisteluun kuolemasta. Lisäksi hän on unohtanut kertoa Knives Chaulle (Ellen Wong), 17-vuotiaalle tyttöystävälleen, että hän s

Lueskelin Mark Millarin hienon Superman sarjakuva-albumin vuodelta 2003. Kyseessä on rekonstruktio supermanin maailmasta, jossa Superman onkin tipahtanut amerikan sijasta Neuvostoliittoon ja kuinka hän Stalinin alaisena koittaa pyrkiä hyvään keinolla millä hyvänsä. Tarina on yksi parhaista Superman tarinoista. Se on pohdiskeleva, älykäs ja aikuisille suunnattu. Vuonna 2020 tarinasta julkaistiin animaatioelokuva, jonka katsoin heti kun käsiini sain. DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle.  Superman: Red Son (2020) Elokuva alkaa 50-luvun neuvostoliitosta, johon Superman on pudonnut vauvana. Lapsena hän tap

Katselin netflixistä Will Ferrelin uusimman komedian. Tällä kertaa huumorin aiheena oli Euroviisut.  Tarina on tavallaan moneen kertaan nähty Ferrelin elokuvissa ja tuo mieleen  mm. Zoolanderin ja Blades of Gloryn. Euroviisuille on helppo nauraa, koska ne ovat tarkoituksellakin yhtä naurettavaa sirkusta. Silti elokuva nauratti paikka paikoin ja oli helppo katsoa yli kahden tunnin pituudestaan huolimatta. Pari kohtausta pääsi yllättämään, vaikka muuten mentiin ennalta arvattavissa vesissä. Islanti oli kuvattu satumaiseksi paikaksi, vaikka sillekin irvailtiin.  Aluksi kun katsoin elokuvaa, oli suomidubbaus jostain syystä päällä. Ihmettelin, että puhutaanpas tässä paljon suomea, kunnes tajusin kääntää sen pois. Onkin erikoista, että tästä löytyy suomidubbaus, vaikka kyseessä ei ole ihan kokoperheen komedia. Pierce Brosnan oli tyylikäs vanhana isänä ja Rachel McAdams hauska hieman naivina kilpakumppanina, joka ei "välttämättä ole Ferrelin sisko". Viimeinen kliimaksibiisi aiheutti

Harvemmin tulee katsottua kauhuelokuvia nykyään, mutta lähes aina, jos katson jonkun satunnaisen nykykauhun, minulle käy niin, että se on aikalailla surkea. Tällä kertaa valittu Slender Man ei ollut kuin nimeltä tuttu, mutta jälleen kerran kyseessä oli todellinen pettymys. Slender man (2018) Slender Man on vuonna 2018 ilmestynyt kauhuelokuva, joka perustuu Victor Surgen luomaan videopeli/creepypastahahmoon, Slender Maniin. Elokuvan on ohjannut Sylvain White (I'll Always Know What You Did Last Summer) ja sen pääosia esittää Joey King, Julia Goldani Telles, Jaz Sinclair, Annalise Basso, Alex Fitzalan, Taylor Richardson ja Javier Botet.   Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että olen aivan väärää ihmistyyppiä katsomaan tätä elokuvaa. Kohdeyleisöksi paras olisi teinityttöryhmä, joka pystyy samaistumaan päähenkilöihin, mutta ei ole vielä nähnyt kaikenmaailman elokuvia huomatakseen jatkuvia kliseitä. Juonesta tuli mieleen internet aikaan päivitetty The Ring, tai vaikka Candyman. Näyttelij

Huomasin yhtenä päivänä soundtrackejä levykaupassa selaillessani, että vuoden 2003 Hulk-elokuvan musiikin oli tehnyt itse Danny Elfman. Levyhän lähti tietysti mukaan ja autossa sitä kuunnellessani mietin, että millainen se elokuva itsessään olikaan. Muistikuvat olivat, että juoni oli todella monimutkainen, mutta kaiken pilasi lähes Shrek-animaatiota muistuttava CGI-animointi, eli todella feikin näköinen pääsankari. Visuaalisena kaverina olin tätä leffaa sen takia vältellyt vuosia. Aikanaan, jolloin supersankarielokuvat olivat kortilla, kaikki mahdollinen kelpasi, joten omistin tästä hienon nyrkinmuotoisen erikoisboksin dvd:nä, mutta olin myynyt sen vuosia sitten, joten uuden päivitetyn version hankinta oli edessä. Hankin siis Blu-rayn siistillä sarjiskannella. Ang Leen Hulk aikoi saada uudelleen arvioinnin. HULK (2003) Bruce Bannerin isä tutkii nuorena mahdollisuutta luoda itsestään paranevia supersotilaita, mutta koska hän ei saa lupaa ihmiskokeisiin, testaa hän seerumeitaan itseensä.

DC-animaatiouniversumin elokuvat ovat olleet lähtökohtaisesti erittäin laadukkaita ja lähestulkoon parempia, kuin osa live-action elokuvista. Ne ovat olleet myös huomattavasti syvällisempiä ja monitasoisempia, kuin esim. Marvelin animaatioelokuvat, jotka perustuvat pitkälti taistelukohtauksiin. Tähän on yleensä syynä se, että tarinan pohjana on käytetty jotain kiitettyä klassikkosarjakuvaa ja elokuva on uskollinen lähteelle.  Justice League Dark: Apokolips War on yli 7 vuotta kestäneen DC Animated Movie Universen 15 elokuva ja samalla sen viiimeinen huipentuma. Se on samalla kolmaskymmeneskahdeksas DC Universe Animated Original Movies-elokuva. Sen on ohjannut Matt Peters ja se perustuu löyhästi Geoff Johnsin Darkseid War-sarjakuvaan. Elokuvassa  Justice League, the Justice League Dark, Teen Titans ja the Suicide Squad lyöttäytyvät yhteen viimeisessä eeppisessä taistossa Darkseidia ja hänen joukkojaan vastaan. Justice League Dark: Apokolips War (2020) Kahden epäonnistuneen maailmanvalta