HULK (2003)

Huomasin yhtenä päivänä soundtrackejä levykaupassa selaillessani, että vuoden 2003 Hulk-elokuvan musiikin oli tehnyt itse Danny Elfman. Levyhän lähti tietysti mukaan ja autossa sitä kuunnellessani mietin, että millainen se elokuva itsessään olikaan. Muistikuvat olivat, että juoni oli todella monimutkainen, mutta kaiken pilasi lähes Shrek-animaatiota muistuttava CGI-animointi, eli todella feikin näköinen pääsankari. Visuaalisena kaverina olin tätä leffaa sen takia vältellyt vuosia. Aikanaan, jolloin supersankarielokuvat olivat kortilla, kaikki mahdollinen kelpasi, joten omistin tästä hienon nyrkinmuotoisen erikoisboksin dvd:nä, mutta olin myynyt sen vuosia sitten, joten uuden päivitetyn version hankinta oli edessä. Hankin siis Blu-rayn siistillä sarjiskannella. Ang Leen Hulk aikoi saada uudelleen arvioinnin.

HULK (2003)

Bruce Bannerin isä tutkii nuorena mahdollisuutta luoda itsestään paranevia supersotilaita, mutta koska hän ei saa lupaa ihmiskokeisiin, testaa hän seerumeitaan itseensä. Hänen vaimonsa synnyttää pojan, jonka veressä seerumit jatkavat kulkuaan, joten Isä Banner yrittää tappaa poikansa, mutta kaatuu veitsen kanssa surmaten äiti Bannerin vahingossa. Samalla Kenraali Thaddeus Ross lopettaa Bannerin kyseenalaiset toimet ja tilanne eskaloituu. Vuosikymmeniä myöhemmin Brucesta on kasvanut aikuinen ja tiedemies. Sattumalta hän tutkii samaa aihetta kun hänen kadonnut isänsä, josta hän muista mitään. Labrassa aiheutuu gamma-säteily onnettumuus, josta Banner selviää ehjin nahoin, mutta jotain muutoksia hänessä alkaa pian näkyä. Samalla hänen kadonnut isänsä palaa kuvioihin...

.

Elokuva on erikoinen sekoitus tiedejännäriä, psykologista draamaa, isäsuhteita ja lapsille suunnatun supersankarielokuvan visuaalinen ulkoasu. Hulkin taustat ovat monimutkaiset ja niitä selitetään lähes koko elokuvan ajan. Taustatarina on myös kovin synkkä. Samalla leffa näyttää samalta kuin Sam Raimin Spidermanit ja saman ajan Fantastic Fourit, eli valoisalta, värikkäältä ja lapsille sopivalta, mikä antaa kovin erikoisen kontrastin. Tavallaan tällä designillä olisi odottanut jotain kokoperheen hupailua ja pelkkää mäiskimistä. Hulkia on kritisoitu ulkomuodostaan ja paikka paikoin hahmo näyttääkin todella piirretynomaiselta. Välillä hahmo ei edes sulaudu taustaan kovinkaan hyvin. Mutta silti kun siitä näytetään lähikuvaa, niin huomaa kuin yksityiskohtaisesti hahmo on luotu ja kuinka näyttävästi lihakset, iho ja kasvot toimivat. Ehkä kyseessä on vain liian kirkkaat värit ja liian kirkas valaistus, jonka takia hulk ei sulaudu täydellisesti taustaansa ja pienellä säädöllä oltaisiin voitu päästä parempaankin lopputulokseen. Täytyy sanoa, että tämä Hulk on kyllä todella lähellä sarkakuvien hulkia ja onkin mainio yhdistelmä elävää sarjakuvaa. Yhdessä kohtaa kyllä hulk näyttää aika naurettavalta, kun hänet on vaahdotettu ja pää alkaa paisua isommaksi, heh.

Elokuva on muutenkin ehkä eniten sarjakuvan näköinen sarjakuvaelokuva. Kaikki leffan fontit ovat sitä Comic sansia muistuttavaa kirjaisinta ja leffassa nähdään paljon kuva kuvassa tekniikkaa, joka luo illuusion elävästä sarjakuvasta. Samaa kohtausta nähdään mm. monesta eri kulmasta yhtäaikaa, eri kuvalaatikoiden sisällä. Myös kuvasiitymät ovat toteutettu samalla tavalla kuin sarjakuvaa luetaan. Efekti on aluksi hauska, mutta hyvin pian se kikkailu rupesi minua häiritsemään. Silti yhtä sarjakuvamaista elokuvaa saa ahkea.

Toimintaa elokuvassa on hulk-elokuvaksi aika maltillisesti ja kohtaukset jakautuvatkin alun ensimmäiseen mutantti-koiratappeluun, keskikohdan tukikohdasta pakenemiseen joka jatkuu aavikolla armeija vastaan tappelemiseen ja ihan lopun Hulk vs Absording man kohtaukseen, joka ei ole tavallaan edes toimintaa.

Näyttelijöistä Eric Bana ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Eikä hän tässäkään pääse oikein loistamaan. Hänen vihainen murinansa ei oikein vakuuta. Jennifer Connelly on Betty Rossina oikein katseen vangitsija. Sam Elliot on loistava vihaisena Kenraali Thaddeus Rossina ja hänen näytelyään on ilo katsella. Samoin Nick Nolte vetää todella kovan roolin Isä Bannerina / Absorbing Manina. Lopussa pimeässä hallissa kuvattu Bannereiden keskustelu muistuttaa minua loistavasta teatterinäytelmästä, jossa Nolte pääsee oikein näyttämään näyttelijätaitojaan. Myös alkuperäisen Hulk-sarjan legendaarinen Lou Ferrigno nähdään Stan Leen kanssa juttelemassa pienessä cameossa.

Musiikeista vastaa tosiaan Danny Elfman ja musat ovatkin melko kieron ja synkän oloisia ja luovat tunnelmaa tieteis-thrilleristä.

Elokuva ei kuulu varsinaisesti MCU-maailmaan, mutta koska Incredible Hulkia on luonnehdittu Hulkin jatko-osaksi ja osittain uuden alkuksi (softreboot) ja alkaahan se samasta paikasta mihin tämä Hulk jäi, niin periaatteessa löyhästi se on samaa universumia MCU:n kanssa, jos niin haluaa uskoa.

Muistan kun joskus aikanaan 2002-2003 internetissä pyöri versio, joka ei ollut vielä täysin valmis. Tässä versiossa Hulkilta hävisi housut jalasta vähän väliä ja Glitchi oli huvittava.

Elokuva oli näin pitkästä aikaa uudelleen katsottuna aika yllättävän synkkä ja monimutkainen ja pidin sen musiikeista ja thrillerimäisestä otteesta. Vieläkin visuaalinen puoli häiritsi hieman juonen kuletusta ja tuntui, kun se toimisi paremmin jossain aivan toisenlaisessa Hulk-leffassa, joka ei ole niin vakava. Silti pidin tästä enemmän kuin aikaisemmin ja minusta se on ihan kelpo sarjisleffa ja oikein aikalaisensa näköinen. Tämä sopii hyvin samaan kaanoniin Raimin Spidermanien, fantastic four 2004, Janen Punisherin ja Ghost Riderin kanssa.

- Kai Kumpulainen 25.6.2020

Vanha erikoisboksi sisältöineen

Uudempi Blu-ray keräilykannella