Vuoden 1978 Superman-elokuva aiheutti supersankarielokuvien uuden valtakauden. Ilmeisesti samassa vanavedessä muutama vuosi myöhemmin ilmestyi kauhuohjaaja Wes Cravenin ohjaama Swamp Thing – mies suolta (1982). Swamp thing on yksi DC-sarjakuvan suosikkihamoistani ja mielestäni Alan Mooren tekemät 80-luvun Swamp thing-sarjakuvat ovat yksiä parhaita sarjakuvia kautta aikain. Uuden HBO:n Swamp thing sarjan innoittamana oli aika katsoa vihdoin, miltä tämä alkuperäinen elokuva näytti. Aiemmin olin nähnyt tästä vain pätkiä ja muistikuvat olivat hatarat.   Swamp Thing – Mies Suolta (1982) Tiedemies Alec Holland tutkii amerikan soilla uutta geenimanipuloitua kasvia, joka poistaisi nälänhädän maapallolta. Apunaan hänellä on Linda-sisko ja uusi avustaja Alice Cable.  Mullistavaa kasviseerumia tulee varastamaan paha arkkivihollinen Anton Arcane, miehineen. Siinä rytäkässä sisko saa surmansa ja Alec syttyy tuleen seerumin kaatuessa hänen päällensä. Alec hyppää suohon ja häviää sen uumeniin. Alice

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin toimintapitoisille elokuville. Minä olen myös suuri fani yhdelle fiktion alalajille nimeltä Cyberpunk . Näiden kahden kombinaatiolle kirkkainpiin kuuluva yksilö on ryönämestari Albert Pyun (Captain america, Cyborg) ohjaama Nemesis, vuodeltä 1992. Pyun on erikoistunut suoraan videolle ilmestyviin b-luokan toimintaleffoihin ja on mm. Nemesis elokuvasarjan takana. Nemesis (1992) Lähitulevaisuudessa laittomista androideista on tullut osa arkea ja monet rikolliset parantelevat itseään kyberneettisillä osilla ollakseen enemmän kuin ihmisiä. Alex Raine (Oliver Gruner) on LAPD:n gyborgeja jahtaava palkkionmetsästäjä. Rutiini keikalla Alexin kimppuun hyökkää ryhmä cyborgi-vapaustaistelijoita nimeltä The Red Army Hammerheads. Alex melkein saa surmansa Hammerheads-johtaja Rosarian (Jennifer Gatti) kertoessa hänelle, ettei mies ole enää edes ihminen, vaan tunteeton kone. Alex kieltää tämän, väit

Rupesin katsomaan Netflixistä Rahapaja nimistä sarjaa. Se oli kivunnut Netflixin kolmanneksi katsotuimmaksi sarjaksi silloin ja rupesihan se kiinnostamaan, koska kyseessä oli espanjalainen televisiosarja, jenkkisarjan sijasta.  Rahapaja (La casa de papel, 2017-) Professoriksi kutsuttu mies (Álvaro Morte) on ideoinut ryöstön Madridissa sijaitsevaan Rahapajaan. Hän kutsuu erikoisryhmän tekemään iskun espanjalaiseen rahapajaan, jossa heidän on tarkoitus painaa miljardien edestä rahaa ryöstön aikana. Painamiseen osallistuvat on panttivangit, joiden avulla rahapajaa pidetään hallussa pidemmän aikaa. Jokaisella ryöstäjällä on kaupunkien nimet, Tokio (Úrsula Corberó), Moskova (Paco Tous), Berliini (Pedro Alonso), Nairobi (Alba Flores), Rio (Miguel Herrán), Denver (Jaime Lorente), Helsinki (Darco Peric) ja Oslo (Roberto Garcia Ruiz). Lisäksi ryöstäjät ja pantivangit ovat pukeutuneet Salvador Dali-naamioon, jottei poliisi erottaisi heitä panttivankien joukosta. Ryöstöä johtaa rahapajan ulkopuo

Stephen Kingin It - Se kirjaan perustuva minisarja vuodelta 1990 oli lapsuuteni yksi tärkeimmistä kauhuelokuvista. Sitä katseltiin ala-asteella useita kertoja. Välillä jopa useita kertoja putkeen. Nyt kun aikuisiällä sen katsoin uudelleen, se ei ollut enää niin karmiva, vanhentuneiden tehosteiden takia, mutta Tim Curryn Pennywise pelle oli pitänyt karmivuutensa yllä ja sarjan tunnelma oli vieläkin häiriintyneen epämukava. Psykologinen kauhu oli enempi läsnä, kuin mitä kuvassa näkyi. Musiikeista puhumattakaan. Vuoden 2017 remake oli ihan yllättävän hyvä kauhuilu Stranger Things-sarjan hengessä ja sisälsi yllättävän raakoja kohtia, mutta perustui enempi Jumpscareihin ja tunnelma oli tipotiessään. Bill Skarsgårdin Pennywise oli lähempänä jotain otusta, eikä aiheuttanut samanlaista häiriintynyttä vibaa, kuin se että tavallinen pelle kurkkii viemäristä, minne semmoinen ei luonnollisesti kuulu. Silti pidin jollain tavalla tästä erilaisesta näkemyksestä ja siitä, että elokuvassa retroiltiin 8

Loistavan Mandy-leffan jälkeen odotin kovasti pääseväni näkemään seuraavan kiinnostavan Nicholas Cagen elokuvan, joka vaikutti julisteiden perusteella hieman samanlaiselta menolta. Kun kuulin vielä että ohjaajana toimii parhaan kulttielokuva Hardwaren ohjaaja Richard Stanley, niin johan alkoi syyhyttää päästä näkemään tämä teos. Richard Stanley ei ole 24-vuoteen ohjannut elokuvia, mutta jätti lähtemättömän maineen luodessaan Hardwaren ja Dust devilin 90-luvulla. Tämä oli siis odotettu paluu. Kaiken kukkuraksi sain kuulla, että kyseessä olisi H.P. Lovecraft filmatisointi, joita ei liikaa ole maailmassa. Odotukset olivat siis kohtuuttoman korkealla. No nyt on katsottu elokuva ja mitä olen siitä mieltä... Color Out of Space (2020) Nicholas Cage asuu perheineen metsän keskellä lähellä Arkhamia ja kasvattaa kasviksia ja alpakoita elannokseen. Eräänä päivänä heidän talon viereen tippuu meteoriitti. Meteoriitin sisältä ilmestyy kummallinen väri, joka pikuhiljaa alkaa vallata koko tienoon. Ihm