Color Out of Space (2020)

Loistavan Mandy-leffan jälkeen odotin kovasti pääseväni näkemään seuraavan kiinnostavan Nicholas Cagen elokuvan, joka vaikutti julisteiden perusteella hieman samanlaiselta menolta. Kun kuulin vielä että ohjaajana toimii parhaan kulttielokuva Hardwaren ohjaaja Richard Stanley, niin johan alkoi syyhyttää päästä näkemään tämä teos. Richard Stanley ei ole 24-vuoteen ohjannut elokuvia, mutta jätti lähtemättömän maineen luodessaan Hardwaren ja Dust devilin 90-luvulla. Tämä oli siis odotettu paluu. Kaiken kukkuraksi sain kuulla, että kyseessä olisi H.P. Lovecraft filmatisointi, joita ei liikaa ole maailmassa. Odotukset olivat siis kohtuuttoman korkealla. No nyt on katsottu elokuva ja mitä olen siitä mieltä...

Color Out of Space (2020)

Nicholas Cage asuu perheineen metsän keskellä lähellä Arkhamia ja kasvattaa kasviksia ja alpakoita elannokseen. Eräänä päivänä heidän talon viereen tippuu meteoriitti. Meteoriitin sisältä ilmestyy kummallinen väri, joka pikuhiljaa alkaa vallata koko tienoon. Ihmiset alkavat käyttäytyä kummallisesti, eläimistä puhumattakaan ja kasveihin ilmestyy kummallinen väri. Hydrologi Elliot Knight alkaa tukia asiaa juomaveden muutosten takia.



Elokuva perustuu H.P. Lovecraftin novelliin vuodelta 1927 (Stephen King on ottanut vaikutteita tästä kirjasta Tommyknockersiin). Heti alkumetreillä tajusin, että kyseessä ei olisi Mandyn kaltainen psykedeelinen lsd-trippi, vaan hyvin perinteinen kauhuelokuva. Jopa niin perinteinen, että elokuva vahvasti muistuttaa 80-90-luvun Stephen King-filmatisointeja. Kyseessä on ilmeisesti tribuutti tämän ajan kauhuelokuville. Se oli asia periaatteessa hyva ja huono. Vanhojen kauhujen katsojat saavat pitkästä aikaa sitä tuttua ja turvallista, josta on jo pitkään todettu, että tällaista ei enää tehdä. Kun taas jotain uutta ja erikoista, ehkä hieman taiteellisempaa janoavat tulevat pettymään. Elokuvassa on kyllä hyvä tunnelma kokoajan ja olo on mukavan epämukava kokoajan. Silti se on melko suoraviivainen, eikä näytä mitään uutta, mitä ei oltaisi nähty moneen kertaan aiemmin. 

Tehosteet ovat elokuvassa paikoin hyviä ja paikoin hieman kökköjä. Praktikaalitehosteet olivat loistavia ja toivat mieleen esim. The Thing-elokuvan, mikä on tietysti hyvä. CGI taas näytti hieman vanhentuneelta ja epäuskottavalta. Toki tämä loi sitä vanhan elokuvan tunnelmaa, jos sitä haettiin. Elokuvan budjetti on ollut täysin mitätön 6 miljoona dollaria, joten siihen nähden elokuva on upean näköinen, eikä häpeä ollenkaan yli 10 kertaa kalliinpien elokuvien rinnalla. avaruudesta tulevan värin väriä kuvaillaan sanoin "väri jota en ole ennen nähnyt". Väri on kumminkin selkeä pinkki. Pinkkiväri ei mielestäni ole kovinkaan pelottava tai ällöttävä, mutta tuo jotenkin mieleen vanhemmat kauhut, joissa haamut, valot ja muut limat kuvattiin pinkkinä.

Näyttelijöistä Nicholas Cage varastaa tietenkin shown ja sekoilee tuttuun tyyliin, tosin melko hillitysti tällä kertaa. Joely Richardson on vakuuttava perheen äiti ja onkin hauska nähdä kerrankin samanikäinen kumppani tarinan miehellä. Yleensähän naisnäyttelijät ovat miehen rinnalla 10-20-vuotta nuorempia. Perheen lapset Madeleine Arthur, Brendan Meyer ja Julian Hilliard olivat ihan ok. Tarinan toisena sankarina nähdään hieman tuntemattomampi Elliot Knight. Hauskana yksityiskohtana tarinan pilveä polttelevaa hippipappaa näyttelee Tommy Chong, joka on tunnettu 70-luvun Ceech & Chong pilvileffoista. Tämä on siis pieni tribuutti myös noille elokuville. Kaikenkaikkiaan elokuvasta huokuu vanhan hyvän tavoittelu ja niiden kunnioitus.

Elokuva on varmasti vähintään neljän tähden pläjäys niille, jotka kaipaavat vanhempien 80-90-luvun taitteen kauhuelokuvien tunnelmiin takaisin. Pettymään tulevat luultavasti he jotka odottivat Mandyn kaltaista psykedeelistä trippiä ja aivan varmasti he jotka odottivat modernia jumpscarekauhua. Silti se on budjettiinsa nähden loistavasti luotu H.P.Lovecraft filmatisointi. Se on parempaa Richard Stanleytä, Hardwaren ollessa edelleen minulle se tärkein.

- Kai Kumpulainen 12.7.2020

Vaihtoehtoisia julisteita:

Kirja ja elokuvajulkaisu: