Selasin tuossa eräänä päivänä katsomattomien DVD-levyjen hyllyä läpi, ja vastaan tuli yksi lätty, jota olen suunnitellut katsovani jo 13-vuotta. Aikoinaan olin kova Dexter -sarjan fani ja koska Dexterin päänäyttelijä Michael C. Hall esiintyi samoihin aikoihin myös tässä elokuvassa, niin kiinnostuin filmistä, mutta sitten sen katsominen vaan siirtyi ja siirtyi. Noh, nyt oli hyvä ilta katsoa, että onko leffan teema vielä ajankohtainen, vai onko se aikansa teos. Leffan ovat ohjanneet parivaljakko Mark Neveldine ja Brian Taylor , jotka tunnetaan parhaiten hypervauhdikkaasta Crank -leffasta ja sen jatko-osasta. Kyseessä on toiminta-satiiri nimeltä Gamer. Gamer (2009) Lähitulevaisuudessa huippupelaajat pääsevät räiskintäpelien sijaan pelaamaan oikeilla ihmisillä, joita ohjataan aivoihin syötetyillä nanosoluilla. Pelihahmot ovat kuolemaan tuomittuja vankeja, jotka saavat armahduksen, jos selviävät 30 peliä putkeen hengissä. Hengissä selviäminen on siis kiinni siitä, kuinka hyvä vankia ohjaa

  2010-luvun puolivälissä tuntui tulevan lyhyellä aikavälillä samanhenkisiä sci-fi-elokuvia, kuten Martian, Life, Arrival, Alien Covenant ja Cloverfield: Paradox , siihen tahtiin, että yksi ehdottomasti kärkeen kuuluva ehdokas jäi katsomatta kokonaan. Vaikka olenkin aika fani genrelle, jossa avaruusaluksen miehistölle sattuu tiukkoja tilanteita lennon aikana, niin silti meni näinkin kauan ennen kuin ehdin katsastaa Morten Tyldumin (Imitation Games) ohjaaman mainion Passengersin , vuodelta 2016. Syynä saattoi olla sen aikaiset arvostelut elokuvasta, joihin ei kannata koskaan täysin luottaa (toim.huom.). No parempi myöhään, kun ei milloinkaan!  Passengers (2016) Avalon-avaruusalus on viemässä 5000 ihmistä uuteen siirtokuntaan, koska maapallon elintila alkaa kuihtua. Yhtenä päivänä meteoriitti osuu alukseen ja yhden henkilön "stasis"-nukkumiskammio menee epäkuntoon. Mies herää 90-vuotta liian aikasin, yksin aluksessa, jossa kaikki vielä nukkuvat syväunessa, miehistöä myöten. Kui

Videosuositus: Alterstream median kilpailun arvonta ja Kaitsun hyödyllinen vinkki. Mitähän "muikeeta" Alterstream Median Henkka on nyt keksinyt ja miten Kaitsun Leffablogi liittyy kaikkeen?! Käy ihmeessä katsomassa uusin Alterstreamin video ja tsekkaa samalla oletko voittanut huikean lahjakortin Head Hunter Storeen! Olkaa Hyvä: Katso Video täältä!

Tällä kertaa Kaitsun leffablogissa nähdään ja kuullaan jotain ennen kuulumatonta. Alterstream Median huippu-ukot Henkka ja Jusa kutsuivat minut vierailulle unboksausvideolle. Ei siinä muu auttanut, kun matkustaa junalla pääkallopaikalle ja suorittaa ensiesiintyminen kameran edessä. Tampereella esittelykiertueen parhaissa leffa- ja sarjismestoissa tarjoili alan expertti Jusa Kyntäjä . Loppuilta kuluikin sitten superammattilaisen, eli Henri Nevalaisen studiolla videota kuvatessa. Päivän kulkuun kuului myös herrojen kokoelmien läpi käyminen.  ErikoisSuperSpeciaali: Unboksaus Alterstream Median kanssa!!   Täytyy sanoa, että huikeita kokoelmia löytyi molempien kartanoista. Jusa oli äärettömän kattavan leffakokoelman lisäksi erikoistunut sarjakuviin, jota löytyikin enempi, kuin lähikirjakaupoista ja kirjastoista yhteensä. Myös figuuripuolella mies oli kunnostautunut kunnioitettavasti. Henkan elokuvakokoelma oli myös varmasti maan kattavampia ja laajimpia, puhumattakaan figuurien ja varsink

2000-luvulla oli kovassa huudossa sekä Vampyyri-elokuvat, että Zombie-elokuvat. Joka puolelta pursusi molempia genrejä valtavirta-elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa. Yksi elokuva onnistui yhdistämään nämä kaksi kulunutta taruolentoa dystooppiseen maailmaan ja luomaan siitä persoonallisen näkemyksen aiheeseen, jopa niin, että elokuvaa muistellessa ei mielessä käy juurikaan vampyyrit, eikä zombiet, vaan sen muut lähtokohdat. Aikanaan pidin elokuvasta, mutta 15-vuotta meni katsoa se jälleen, joten nyt oli sen aika. Kyseessä on I Am Legend. I Am Legend (2007) Robert Neville (Smith) on luultavasti ainoa, kuolettavasta viruksesta hengissä selvinnyt ihminen maanpäällä. Hän asuu autioituneessa New Yorkissa koiransa Samin kanssa, kuunnellen päivisin Bob Marleytä ja vuokraten leffoja. Öisin hän koittaa keksiä ratkaisua virukseen ja samalla yrittää piiloutua mystisiltä otuksilta, jotka tulevat esille pimeän tullen....  Mielestäni elokuvassa on parasta sen alkupuolisko, jossa kuvataan Robert N

  Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga (2020) Katselin Netflixistä Will Ferrelin uusimman komedian. Tällä kertaa huumorin aiheena oli Euroviisut.  Tarina on tavallaan moneen kertaan nähty Ferrelin elokuvissa ja tuo mieleen mm. Zoolanderin ja Blades of Gloryn, mutta ehkä jopa paremmin tehtynä. Euroviisuille on toki helppo nauraa, koska ne ovat tarkoituksellakin yhtä naurettavaa sirkusta. Silti elokuva nauratti paikka paikoin ja oli helppo katsoa yli kahden tunnin pituudestaan huolimatta. Pari kohtausta pääsi jopa yllättämään, vaikka muuten mentiin ennalta arvattavissa vesissä. Islanti oli kuvattu satumaiseksi paikaksi, vaikka sillekin välillä irvailtiin.  Aluksi kun katsoin elokuvaa, oli suomidubbaus jostain syystä valmiiksi päällä. Ihmettelin, että puhutaanpas tässä paljon suomea, kunnes tajusin kääntää sen pois. Onkin erikoista, että tästä löytyy suomidubbaus, vaikka kyseessä ei ole ihan kokoperheen komedia. Pierce Brosnan oli tyylikäs vanhana isänä ja Rachel McAdams haus

Minulta jäi aikanaan katsomatta Friday The 13th:in uusi tuleminen vuonna 2009 ja blu-raykin on pyörinyt kaapissa jo pitkään, joten ajattelin ottaa härkää sarvista ja katsoa elokuvan pois. Ajankohtakin sattui sopivasti, koska tänään sattui olemaan perjantain 13 päivä. Pidin ohjaajan ( Marcus Nispel)  edellisestä tulkinnasta Teksasin moottirisahamurhaajasta , vuodelta 2003, niin ajattelin, että tässäkin voisi olla potentiaalia. Elokuvaa on fanien toimesta lytätty siellä täällä, mutta koska itselläni ei ole mitään tiettyä näkemystä, millainen oikean Jasonin täytyy olla, ei se ainakaan ole taakkana tässä uudessa visiossa. Toki olen aikanaan nähnyt kaikki Perjantain 13. päivä-elokuvat, mutta en voi sanoa lukeutuvani niiden äärimmäiseksi faniksi, joten tämän katsominen tapahtuu aika puhtaalta pöydältä. Eikä minulla ole koskaan mitään sitä vastaan, että vanhasta puhkikalutusta aiheesta tehdään kokeilevampi versio. Esim. itselleni toimi oikein hyvin Rob Zombien Halloweenit, varsinkin kakkonen,