I Am Legend (2007)

2000-luvulla oli kovassa huudossa sekä Vampyyri-elokuvat, että Zombie-elokuvat. Joka puolelta pursusi molempia genrejä valtavirta-elokuvissa, tv-sarjoissa ja kirjoissa. Yksi elokuva onnistui yhdistämään nämä kaksi kulunutta taruolentoa dystooppiseen maailmaan ja luomaan siitä persoonallisen näkemyksen aiheeseen, jopa niin, että elokuvaa muistellessa ei mielessä käy juurikaan vampyyrit, eikä zombiet, vaan sen muut lähtokohdat. Aikanaan pidin elokuvasta, mutta 15-vuotta meni katsoa se jälleen, joten nyt oli sen aika. Kyseessä on I Am Legend.

I Am Legend (2007)

Robert Neville (Smith) on luultavasti ainoa, kuolettavasta viruksesta hengissä selvinnyt ihminen maanpäällä. Hän asuu autioituneessa New Yorkissa koiransa Samin kanssa, kuunnellen päivisin Bob Marleytä ja vuokraten leffoja. Öisin hän koittaa keksiä ratkaisua virukseen ja samalla yrittää piiloutua mystisiltä otuksilta, jotka tulevat esille pimeän tullen.... 

Mielestäni elokuvassa on parasta sen alkupuolisko, jossa kuvataan Robert Nevillen yksinäistä eloa autiossa New Yorkissa. On kiehtovaa katsoa, mitä kaikkea mies on kehitellyt selviytyäkseen henkisesti ja fyysisesti. Päivittäiset rutiinit esim. videovuokraamossa ovat hauska lisä. Myös New York on autioituneena huikean näköinen.

Elokuvan suola onkin Will Smithin huikea näyttelysuoritus. On hypnoottista seurata yksinäisen Smithin toimintaa ja käyttäytymistä yksinään. Tai on hänellä mukanaan koira Sam, joka tekee leffan toiseksi parhaan näyttelytyön. Sam on ihan huikean hyvä koiranäyttelijäksi.

Ainut nillittämisen aihe mielestäni on elokuvassa nähtävät darkseeker-otukset. Ne ovat toteutettu CGI:llä, joka on mielestäni tarpeetonta, koska örkit ovat hyvin ihmisen kaltaisia. Pienellä maskeeraamisella olisi saanut näyttelijöistä todella uskottavia mörköjä. Nyt otukset näyttävät hyvin feikeiltä ja kuin suoraan vanhemmasta videopelistä, tai animaatiosta tempaistuilta. En ole myöskään koskaan ollut fani sille, että tällainen digihirviö huutaa ja samalla hänenen leuka venyy koomisiin mittoihin. Samaa efektiä nähtiin mm. Muumio elokuvassa jo 1999. Nämä digiotukset vaivasivat jo aikanaan ekalla katselukerralla ja se on tavallaan syy miksi en katsonut elokuvaa enää myöhemmin uudelleen, kuin vasta nyt. Tosin tällä kierroksella osasin jotenkin katsoa tämän seikan sormien lävitse, eikä se haitannut katselunautintoa.



5-vuotta aikaisemmin tulleessa Blade 2 elokuvassa oli saman tyylisiä vampyyreita meikattuna ja mielestäni se oli paljon onnistuneempi ratkaisu. Tavallaan olisin voinut katsoa myös elokuvan, ilman zombeja, jossa vaan seurataan miten maailman ainoan ihmisen mielenterveys kestää yksinäisyyttä.

Ohjaaja Francis Lawrence tunnetaan mm. Constantine elokuvasta, vuodelta 2005, joka mielestäni erittäin hyvä sarjakuvasovitus ja haluaisin nähdä leffalle myös jatkoa. Myös Nälkäpeli-elokuvasarja on miehen töitä ja katsoinkin sen hetki sitten kokonaisuudessaan. Olin yllättynyt miten hyvä se loppupeleissä oli, koska olin vältellyt sarjaa pitkään ennakkoluulojeni takia. Hieno dystooppinen tulevaisuuden kuva myös. Näistä kaikista leffoista I Am Legend nousee kumminkin kärkeen. Hankala sanoa, onko se paras, mutta selkeästi kärkikahinoihin se menee. Elokuvana se on toimivin ja ehyin.

I am Legend ennusti myös Batman v Supermanin tulemisen, ennen kuin elokuvasta oli mitään puhetta. Tosin ajankohta osui paljon aikaisemmin, kuin vuodelle 2016. Elokuva sijoittuu vuoteen 2012.

Elokuvasta on kaksi eri versiota, teatteriversio ja vaihtoehtoinen versio. Katsoin molemmat. Teatteriversiossa on dramaattisempi ja synkempi loppu, jonka kuvittelin olevan tietysti parempi. Nyt kun katsoin vaihtoehtoisen "onnellisen" lopun, niin pidin siitä hitusen enemmän. Se myös selventi yhtä juonikuviota darkseekereistä, jonka odotin tulevan lopussa, mutta sitä ei teatteriversiossa koskaan nähty. Lähes samanlainen juonikuvio nähtiin Zack Snyderin zombie-elokuvassa Army Of The Dead (2021).

Elokuvasta on olemassa myös kolme animoitua sarjakuvaa, jotka löytyvät mm. elokuvan blu-ray julkaisulta. Ne selventävät elokuvan maailmaa lisää.

Itselleni mielenkiintoinen fakta on se, että elokuvan kummalliset äänähtelyt ja kirkumiset on tehnyt Faith No More-yhtyeen nokkamies Mike Patton. Patton on erikoistunut kaikenlaisten äänähtelyiden tekemiseen ja niitä voi kuulla mm. miehen soololevyillä, kuten Adult Themes for Voice (1996)

Elokuva perustuu Richard Mathesonin novelliin I Am Legend, vuodelta 1954, josta on otettu vahvasti vaikutteita myös aiempiin elokuviin Last Man on Earth (1964) ja Omega Man (1971). Suosittelen myös noita elokuvia.

I Am Legend on erittäin hyvä, napakka paketti, jonka katsoo helposti, koska pituutta on vain 1h 40 min. Juoni tempaisee mukaansa alkumetreillä ja jos elokuvan kehnon näköisistä örkeistä pääsee ylitse, on se erittäin viihdyttävä ja jännittävä pläjäys, jota tukee loistava draama ja Will Smithin huikea näyttelytyö. Suositellaan katsottavaksi, vaikka zombie-leffat eivät olisikaan normaalisti juttusi.

- Kai Kumpulainen 17.5.2022