M. Night Shyamalanin filmografian alkupäähän sijoittuu monia loistavia leffoja, kuten Kuudes Aisti, Särkymätön, Signs ja Kylä. Voittokulku katkesi ja alkoi tulla huteja, hittien väliin. Kokeili hän jopa omaa supersankari-leffauniversumia. Silti lähes jokainen leffa on ollut vähintään viihdyttävä ja jonkinlainen tapaus. Tähän on yleensä ollut syynä elokuvan lopussa nähtävä twisti, joka kääntää kaiken päälaelleen. Nyt oli vihdoinkin aika katsastaa herran uusin tuotos Old, vuodelta 2021. Leffaa on pidetty yleisesti enemmän hutina, kuin hittinä, mutta ajattelin katsoa sen avoimin mielin. Old (2021) Cappan perhe päättää lähteä trooppiseen kohteeseen lomailemaan ja puimaan vanhempien rakoilevaa suhdetta. Paikan päällä opas kertoo heille salaisesta rannasta, jonne hän opastaa vain "hyviä tyyppejä". Rantaa ympäröi korkeat kalliot. Rannalta löytyy muutama muukin ihminen. Pian ihmiset huomaavat, että alueelta ei niin vaan palata ihmisten pariin ja muutakin omituista alkaa tapahtua. Ko

Punisher hahmolle ei ole mielestäni vielä tehty sellaista oikein nappielokuvaa, joka tulkitsisi hahmoa täydellisesti. Netflixin sarja tosin on loistava, realistinen näkemys aiheesta, mutta sitäkin pidän vain yhtenä tulkinta, enempi kuin magnum opuksena. Jokainen Punisher-elokuva ja näyttelijä löytää kyllä paikan sydämmessäni, mutta vain yksi näyttelijä on noussut lempparikseni ulkoisen habituksen takia. Se on tietenkin könsikäs nimeltä Ray Stevenson . Hän on mielestäni täydellinen Tuomari, koska näyttää aivan siltä, kuin olisi repäisty suoraan sarjakuvan kannesta. Tämä on yksi syy miksi olen katsonut Punisher Warzonea enemmän, kuin muita Punisher-leffoja yhteensä (sarjaa en laske tähän). Toinen syy on se, että leffa on kaikessa juustoisuudessaan aivan älyttömän viihdyttävä paketti, ollessaan samalla äärimäisen brutaali, mutta sarjakuvamaisen kieliposkella tehty. Ekaa kertaa päätin tutkiskella tätä leffaa vähän syvemmältä. Punisher: War Zone (2008) Kun mafiaperhe pitää kemuja onnistune

Tällä kertaa meillä onkin erikoistapaus, sillä Kaitsun Leffablogissa on vieraana arvostelemassa Alterstream median youtube-kanavalta tuttu Jusa Kyntäjä ! Huippupositiivinen Jusa on kunnostautunut ammattitason elokuva- ja sarjakuvakeräilijänä. Elokuvia Jusan arkistoista löytyy useita tuhansia, eikä vain mitä tahansa julkaisuja, vaan niitä parhaimpia, halutuimpia ja harvinaisimpia yksilöitä. Voikin sanoa, että Jusa on Tampereen alueen, ellei koko Suomen, kovimpia elokuvaharrastajia ja keräilijöitä. Keräilyn lisäksi Jusa myös katselee huikeita määriä leffoja. Elokuvia Jusa kuluttaa n. 300-500:n vuodessa. Noissa lukemissa meikäläinenkin on ihan harrastelija, parin sadan vuosikulutuksen kanssa. Siihen vielä lukuisat tv-sarjat päälle. Vaikka Jusa katselee elokuvia laidasta laitaa, hän kertoo suosikkigenrekseen sci-fin ja sci-fi-kauhun. Myös H.P. Lovecraftin monsterit ovat lähellä sydäntä, sekä ihmissusi-elokuvat. Kauimmaksi omasta mukavuusalueesta menevät kuulemma komediat, parodiat ja var

Ensireaktiot: Obi-Wan Kenobi (Sarja, 2022) Ensireaktiot kahden ensimmäisen jakson perusteella ovat positiiviset, mutta hieman ristiritaiset. Sarja alkaa takaumilla heikoimmista Star Wars-elokuvista (e1-3), joita en haluisi edes muistella, mutta tekee siitä eteenpäin kaiken paljon paremmin ja jopa hieman parantaa prequelien asemaa.  Ewan McGregor on karismaattinen vanhempana Obi-wanina. Flea oli iloinen yllätys. Leian hahmo on hieman ärsyttävä, mutta niin kai sen kuuluukin. Blade Runnermainen kaupunki planeetta Daiyulla on aika komea. Pahishahmot ovat myös aika mielenkiintoisia. Muistaakseni ne ovat esiintyneet enempi peleissä aiemmin. Praktikaali-efekteistä ja nukke-olennoista plussaa. Tosin tyttäreni kysyi, että miksi sarja näyttää niin vanhalta. Itse en tähän kiinnittänyt huomiota, mutta ehkä juuri nuo oldschool-efektit tekevät sen vaikutuksen.  Alku oli vallan mainio, ja sarja veteli oikeista naruista. Tämä toimi itselleni jopa paremmin kuin Mandalorianin ensimmäinen jakso (joka esi