High Lifea on kuvailtu kauhuscifiksi, joka on yksi lempigenreistäni elokuvien saralla. Sen pääosassa on tuore Batman, eli Robert Pattinson, joka on soittautunut Twilightien jälkeen tekemään pelkkää kultaa, joten mielenkiintoni elokuvaa kohtaan heräsivät, kuin tuhat volttia. Elokuvan hankin käsiini mahdollisimman nopeasti blu-ray julkaisuna, mutta sen voi nyt myös katsoa rajoitetun ajan Yle Areenasta ja löytyypä se myös Hbo maxin tarjonnasta. Tästä näkee jo kauas, että se ei ole tarkoitettu kaikille, mutta kuinka omituisesta teoksesta olikaan kyse... High Life (2018) Ryhmä kuolemaan tuomittuja rikollisia on lähetetty aluksella avaruuteen tieteelliseen kokeeseen, jossa tutkitaan mustan aukon energiaa. Hullu naislääkäri Dibs (Binoche) käyttää vankeja omiin kokeisiinsa, jossa hän yrittää luoda elämää, koska ei itse voi synnytää lasta. Dibs on tuomittu, koska hän on aiemmin tappanut oman miehensä ja lapsensa. Monte (Pattinson) on ainut, joka ei vangeista suostu luovuttamaan siementään Dibsi

80-luvun ripoff-leffoissa on kyllä sitä jotain vuokravideokasetti-ajan hohtoa. Vuonna 1986 ilmestyi vuokralle selkeä Robocop-ripoffi, mutta mitä ihmettä Robocophan ilmestyi vasta vuonna 1987. Kyseessä onkin ikiaikaiseen frankensteinin hirviöön pohjautuva modernisoitu cyborg-tarina, josta myös Robocop on löyhästi ottanut vaikutteita, joten yhtäläisyydet juontavat juurensa mm. sieltä. Elokuvan olikin alun perin nimellä Frankenstein 88 ja sen jälkeen mm. Brasiliassa Roboman, mutta parhaiten se tunnetaan nimellä The Vindicator! Oli aika ottaa selvää millaisesta roboryönästä Jean-Claude Lordin (vau mikä nimi) ohjaamassa leffassa olikaan kyse. The Vindicator (1986) Carl Lehman (David McIlwraith) on tiedemies, joka työskentelee uuden sukupolven avaruuspuvun parissa pahaenteisen Alex Whyten (Richard Cox) johtamalle ARC-yhtiölle, jossa tehdään kaikenlaista korkean teknologian tutkimusta. Yksi näistä projekteista on kehittää "rage program"-ohjelmistoa, joka voi havaita, kun käyttäjä on

Minulla on tietty paikka sydämessä 90-luvun cyborg-leffoille. Varsinkin niille vähän pienemmän budjetin suoraan videolle julkaistuille elokuville. Edellinen Van Dammen esittämän Cyborgin (1989) jatko-osa Cyborg 2: Glass Shadow oli vielä suht laadukas tapaus, joka sisälsi ihan tunnettuja näyttelijöitäkin, mutta nyt ajattelin  sukeltaa ihan syvään päätyyn tämän tapauksen kanssa. "Hienot" tulevaisuuden kaupunkimaisemat ja cyberpunk-estetiikka ovat vaihtuneet hiekkamonttuun ja mukana ei ole kuin yksi "oikea" näyttelijä, mutta hänkin vain pyörähtää kuvassa. Päätin ottaa selvää, kuinka roskaisesta kalkkunasta on kyse. Ohjaajana toimi yllättäen sama mies kuin kakkosessa, eli Michael Schroeder. Cyborg 3: The Recycler (1994) Tulevaisuudessa, 2100-luvulla ihmiset ja cyborgit elävät yhdessä dystooppisessa autiomaassa. Ihmismäiset robotit elävät ihmisten keskuudessa, palvellen ihmisiä ja tehden töitä mm. bordelleissa. Eräs ihmisryhmä nimellä "kierrättäjät" metsästävä

Nicholas Cagen uudehko elokuva "Pig" kertoo kovasta kaverista, jonka possu-kaveri kidnapataan. Hän lähtee pyssyt paukkuen kostoretkella, John Wick-tyyliin. Ainoastaan koira on korvattu possulla ja tyylilaji on hieman taiteellisempi, kuin Wickissä, muuten samaa kauraa. Vai onko... Pig (2021) Nicholas Cage on metsässä asuva hilainen erakko, joka elelee tryffelipossunsa kanssa, keräillen tryffelisieniä ja myyden niitä asiakkaalleen Amirille (Wolff). Eräänä yönä hänen possunsa varastetaan ja hän lähtee kaupunkiin hakemaan possuaan takaisin, apunaan vastahakoinen Amir... Pig onnistuu yllättämään useita kertoja elokuvan aikana. Normaalisti olen kokeneena katsojana oppinut elokuvaa katsoessani  arvailemaan juonia pitkälle etukäteen. Pig on siitä loistava, että se väistää jokaisen ennakkoarvauksen tekemällä asiat aivan toisin. Joka kerta kun luulin tietäväni mitä seuraavaksi käy, leffa veti maton jalkojen alta ja löi tiskiin jotain paljon mielenkiintoisempaa ja tavanomaisesta poikke