The Vindicator (1986)

80-luvun ripoff-leffoissa on kyllä sitä jotain vuokravideokasetti-ajan hohtoa. Vuonna 1986 ilmestyi vuokralle selkeä Robocop-ripoffi, mutta mitä ihmettä Robocophan ilmestyi vasta vuonna 1987. Kyseessä onkin ikiaikaiseen frankensteinin hirviöön pohjautuva modernisoitu cyborg-tarina, josta myös Robocop on löyhästi ottanut vaikutteita, joten yhtäläisyydet juontavat juurensa mm. sieltä. Elokuvan olikin alun perin nimellä Frankenstein 88 ja sen jälkeen mm. Brasiliassa Roboman, mutta parhaiten se tunnetaan nimellä The Vindicator! Oli aika ottaa selvää millaisesta roboryönästä Jean-Claude Lordin (vau mikä nimi) ohjaamassa leffassa olikaan kyse.

The Vindicator (1986)

Carl Lehman (David McIlwraith) on tiedemies, joka työskentelee uuden sukupolven avaruuspuvun parissa pahaenteisen Alex Whyten (Richard Cox) johtamalle ARC-yhtiölle, jossa tehdään kaikenlaista korkean teknologian tutkimusta. Yksi näistä projekteista on kehittää "rage program"-ohjelmistoa, joka voi havaita, kun käyttäjä on uhattuna, ja ottaa hänen aivot käyttöönsä tuhotakseen tehokkaasti hyökkääjän ja palata sen jälkeen normaalitilaan, kun uhka on poistettu. Ohjelmistoa on testattu apinoilla vasta apinoilla.

Kun Carl saa Whyten kiinni epäilyttävistä rahoitusleikkauksista, Whyte lähettää työntekijänsä Masseyn järjestämään räjähdyksen Carlin laboratorioon tappaakseen hänet ja naamioidakseen kuoleman laboratorio-onnettomuudeksi.

ARC ilmoittaa Carlin raskaana olevalle vaimolle Laurenille (Teri Austin) ja tyttärelle Catherinelle (Catherine Disher), että Carl on kuollut. Todellisuudessa Whyte pitää Carlin hiiltynyttä ruumista hapettavan nesteen suspensiossa, joka pitää hänen aivonsa toiminnassa. Carlin avaruuspuvun ja ARC:n huippuluokan proteesiteknologian avulla he rakentavat Carlille kyborgin ruumiin ja kutsuvat tätä "Frankenstein-projektiksi". Rage-ohjelma on myös asennettu carliin, jossa kaukosäädin toimii suojana.



Reanimaatio epäonnistuu aluksi, joten tutkija Gail Vernon (Lynda Mason Green) purkaa puvun. Kun kauko-ohjain on poistettu, oikosulku saa Carlin yhtäkkiä heräämään. Kun hän yrittää asentaa Carlin ohjausyksikön takaisin, hän työntää Gailin pois. Hän putoaa ohjauspaneeliin, joka vapauttaa kaikki laboratorioapinat. He hyökkäävät Gailin kimppuun raivoissaan ja tappavat hänet.

Carl livahtaa ulos rakennuksesta ja pakenee roska-autoon, joka pudottaa hänet polttouuniin. Hänen päällimmäinen avaruuspukunsa palaa pois ja paljastaa alla olevat kyberneettiset proteesit. Kuitenkin valtavan voimansa ansiosta hän pystyy murtautumaan ulos ja suuntaamaan kohti kotia. Matkalla joukko katuroistoja seuraavat häntä kujalle. Kun he hyökkäävät hänen kimppuunsa, hänen pukunsa aktivoituu ja saa hänet raivoon, jolloin hän tappaa roistot raa'asti. Ymmärrettyään, että raivo-ohjelma kieltää lähikontaktin ihmisiin, hän puhuu vaimolleen heidän talonsa ulkopuolelta heidän olohuoneen syntetisaattorin viallisen maajohdon kautta, jonka he olivat aiemmin havainneet vastaanottavan radiosignaaleja.

Myöhemmin roistojen ruumiit löydetään. Whyte, pelätessään Frankenstein-projektin poliisitutkintaa, palkkaa eliittimurhaajan Hunterin (Pam Grier) jäljittämään ja eliminoimaan Carlin...

Elokuvasta huomaa, että se on pienen budjetin tuotos, verrattuna esim. Robocopiin, mutta rahoja on käytetty hyvin. Esim. Carlin cyborgi puku on näyttävä ja sitä onkin jälleenkäytetty Predator kakkosessa Borg-Predatorilla. Myöskin Carlin kypärän alta paljastuva kauhukuva on hienosti maskeerattu. Näistä efekteistä vastaa Stan Winston Studios. Visuaalisesti elokuva on hieman heikosti valaistu ja pimeissä kohdissa ei meinaa saada aina selvää. Välillä elokuva on tavallaan hieman kuvottavakin, sen lisäksi että se on tahattoman huvittavakin.

Elokuva tuo vahvasti mieleen myös sellaisia teoksia, kuin Samp Thing ja Darkman. Näistä kahdesta Swamppari ilmestyi ensin, mutta Darkman vasta vuosia myöhemmin.

Kanadalaisista näyttelijöistä mukana ei ole kovinkaan tunnettuja nimiä. David McIlwraith on itse Carl, Teri Austin on Lauren ja Richard Cox on Whyte. Selkeästi tunnetuin nimi on Pam Grier Hunterina. Pam Grier on tietysti tuttu lukuisista 70-luvun blaxploitaatio-elokuvista, kuten Foxy Brownista ja Quentin Tarantinon nimikkoroolista Jackie Brownissa.

Musiikit leffassa ovat mahtavaa 80-luvun toiminta-synamusaa, mikä itselle toimii tällaisissa leffoissa loistavasti. Syntikkamusasta vastaa kanadalainen Paul Zaza, joka on tehnyt musiikit yli 100 elokuvaan.

Frankenstainista juonta ammentanut ja Robocopia vahvasti muistuttava Vindicator on loistavaa b-toimintaa kauhuelementeillä, niille jotka ovat tällaisten teosten kanssa lapsuuden ja nuoruuden 80-90-luvulla viettäneet. Eli tälle videovuokraus-sukupolvelle. Nuoremmille katsojille se tuskin tarjoaa mitään kovinkaan mielenkiintoista. En tiedä ylittääkö elokuva vielä roska-arvoa, mutta selkeä b-elokuva se on hyvässä ja pahassa. Suositellaan mm. cyborgitoiminnan ystäville!

“I don’t know who I am. I’m a machine. I… I can’t feel, I can’t touch. I’m not human!”

- Kai Kumpulainen 3.8.2022

Julistetaidetta: