SOLDIER (1998)

Katselin viimeyönä ysärinlopun suosikkini, jonka olen vhs:ltä katsonut useita kertoja ja mikä on nykyinen guilty pleasure, eli Paul W. S. Andersonin ohjaaman SOLDIER vuodelta 1998.

Samaan universumiin Blade Runnerin kanssa kuuluva toiminta scifi alkaa sillä, kun Kurt Russelin esittämä sotilas koulutetaan vauvasta asti muun ryhmän kanssa tehokkaaksi sotilaaksi, jolla ei ole tunteita.

Julma koulutuskausi onkin parasta antia leffassa ja harmi, että se menee niin nopeasti ohi. Kouluttajana toimii Gary Busey, joka on tyly, mutta ei niin julma kuin kuin uudempien sotilaisen kouluttaja Jason Isaacs, joka tuo uuden tehokkaamman ryhmän korvaamaan Russelin vanhentuneet mallit.
Jason Scott Lee on uuden ryhmän paras sotilas ja ottaakin testissä matsia Russelin kanssa, joka häviää ja kuolee näennäisesti, mutta herää henkiin roskaplaneetalla, johon kuolleet sotilaat dumpataan.
Roskaplaneetalla on ihmisryhmä, jota johtaa Gotham-sarjasta tuttu Sean Pertwee. Pertween vaimona häärii Connie Nielsen ja hyvänä ystävän Kuuman piirin ja Shieldin Michael Chiklis.

Russeli otetaan hyvin vastaan kunnon ihmisten joukkoon ja hän voimistuu jälleen, mutta on hieman hämillään ihmisten lämmöstä ja ystävällisyydestä, koska kunnon sotilas ei tunne muuta kuin "PELKOA", koko ajan. No pian Isaacsin joukot hyökkäävät testimielessä roskaplaneetalle tappamaan kaikki, jotka vastaan tulee ja Russelin on jälleen kasattava itsensä ja kaikki maailman aseet ja minigunit ja sanottava "i'm gonna kill them all, sir". Mahtavaa!

Elokuva on ysärileffaksi visuaalisesti komea ja ei niin paljon vanhentunut, kuin muut aikansa elokuvat. Roskaplaneetta on postapokalyptisine maisemineen ihan komea ja lavasteisiin on panostettu. Diggaan seepian värisestä maailmasta. Pahisten tankit ovat myös siistinnäköisiä ja alusten cgi ihan jees.
Näytteleminen on perinteistä ylinäyttelemistä, niinkuin kuuluu ja leffa onkin tunnettu Russelin tahallisesta puunaamaisuudesta, koska sotilas ei näytä tunteita. Kurt ei tosiaan vaihda ilmettä koko leffan aikana. Ainoastaan henkisen tuskan keskellä vähän tirauttaa kyyneltä ja ihmettelee, että mitäs tämä nyt on.

Aiemmin mainittua Blade Runneria ei leffasta pahemmin löydä, mutta esim. leffan lentoautoja voi bongailla roskaplaneetan kasoista.

Olen aina nauttinut tästä leffasta ja sen alkupuoli onkin timanttia. Keski-osa vähän lässähtää, mutta lopussa on tiukkaa ramboilua avaruudessa.

Suosittelen katsomaan vaikka netflixistä nyt.

- Kai Kumpulainen 18.11.2018

 "i'm gonna kill them all, sir"