MANDY (2018)
Ostin Prismasta huokeaan hintaan Panos Cosmatoksen MANDY (2018). Kyseessä on psykedeelinen avantgarde trippailu 70-luvun tyyliin 80-luvun gorefesteillä maustettuna, vähän muuta.
Nicholas Cage elää vittumaista elämää metsurina ja leppoisaa eloa rakkaansa Mandyn kanssa kasarin alkuun sijoittuvassa happoilussa. Children of the New Dawn - kulttiliike päättää polttaa hänen rakkaansa Cagen silmien edessä ja siitä alkaa brutaali kostoretki mm. jalkajousta, f-kirvestä ja moottorisahaa käyttäen.
Alkupuolen psykedeelinen ja hidastempoinen kuvasto sai mut heti mukaan, että tässä on jotain jännää, mitä ei olla nähty vuosikymmeniin. Kuvan punainen filttteri ja linssiheijastukset toivat painajaisunen omaisen fiiliksen. Mandyn kuoleman jälkeen leffa muuttuu hieman nopeatempoisemmaksi ja hurjemmaksi tuoden mukaan vanhat gore ja splatter vaikutteet. Nicholas Cage pistää parhaimpia sekoiluilmeitään kehiin ja tuska ja trauma, jonka hän kokee heti Mandyn tuhkaantumisen jälkeen on käsin kosketeltavaa. Demoninen Black Skulls-ryhmä muistuttaa kovasti Hobo With the shotgunin Palugue-duoa Rip and Grinderiä, kaikessa yliampuvuudessaan.
Leffassa nähdään mm. pornoa (joka tulee tv:stä), kulttijohtajan kikkeli, demonin "kikkeli" ja muuta häiriintynyttä ja epäkorrektia kamaa, which is nice. Eräänlaisia metalli ja progerock-viittauksia on pitkin leffaa musan lisäksi, esim. Mandyn logo on kuin bläkkisbändin vastaava, f-kirves tuo mieleen Celtic Frostin logon äffän, tiikeri viittaa ilmeisesti holy diver-biisiin ja It's better to burn out than to fade away - viittaa Neil youngin biisiin ja Kurt Cobainin itsemurhaviestiin. Näitä itse bongailin.
Diggailin enempi ehkä alun tunnelmasta, mutta kyllä loppuosakin oli ihan hauskaa mässäilyä ja yliampuvuutta. Animaatio-osiot oli minusta jotenkin liian käytetty ja ilmiselvä kikka ja ne ei ollut piirretty edes kovin hyvin, ellei nekin viitanneet johonkin levynkansiin 70-luvulta.
Poistetut kohtaukset olisi minusta voineet jättää leffaan, koska ne selvensi Mandyn ja Redin suhdetta ja avasivat juonta hieman enemmän. Ehkä tästä tulee joku directoräs cut joskus.
Oikein maniota happoilua vanhaan malliin, kaiken tämän nykyaikaisen hektisen cgi-maailman keskellä. Suosittelen varauksella. Nautitaan Lsd:n kera.
- Kai Kumpulainen 8.3.2019
Kommentit
Lähetä kommentti