Titans (Season 02) (2019)

Katselin Netflixistä kakkoskauden DC:n Titans -sarjaa (2020). Edellinen kausi antoi muutamia todella hienoja juttuja DC-fanille, mutta oli valitettavan epätasalaatuinen budjettiongelmien takia. Maanläheisimmät jutut toimivat loistavasti, mutta scifi-ja fantasiaelementit ontuivat pienen budjetin takia. Myös synkkyys ja k-16 tavara ei istunut kepeimpiin juttuihin täydellisesti ja välillä kiroilu ja synkistelyt tuntuivat pakotetuilta. Tällä kaudella sarja alkaa löytää tasapainon kaiken tämän kanssa ja tuntuu eheämmältä kuin koskaan, mennen lähemmäs muita DC:n sarjoja, jotka eivät ole pelkästään aikuisille suunnattuja, kuten Arrowverseä.



Sarja jatkuu siitä pisteestä, mihin se jäi ykköskaudella, mutta ensimmäisen jakson aikana päästään tilanteesta pois ja kakkosjaksosta alkaa uudet juonikuviot, joissa mm. Deathstroke alias Slade Wilson juonii Titaaneita hajoamaan ja samaan aikaan Cadmus laboratorio kehittää Lex Luthorille erilaisia superaseita, joista päällimmäisenä nähdään keneettisesti luotu Superboy. Dick Grayson on lopettanut Robinin hommat ja hän yrittää pitää päänsä kasassa henkisten ja fyysisten ongelmien kanssa ja samalla estää Titaanien hajoamisen.



Heti kauden alussa lyötiin todella kovia kortteja pöytään. Pahiksena nähtiin supersuosikkini Deathstroke, joka oli miltei vielä kovempi, kuin Arrow-sarjan vastaava, vaikka näyttelijä Esai Morales oli eri, kuin Arrow-sarjassa ja hahmo hieman erilainen.




Myös Bruce Wayne esiteltiin Ian Glenin esittämänä ja hahmo oli vanha versio Brucesta, eikä Batman pukua nähty, koska Wayne toimi ryhmän mentorina ja taustapiruna. Myös tribuuttia Adam Westin Batmanille heitettiin Ianin toimesta. Ian Glen oli loistava piruilevana Brucena.



Suberboyn oma jakso oli yllätyksekseni yksi parhaista ja harmillisesti muuten Superboy oli koko kauden vain taustalla makoilemassa.  Myös Deathstroken tytär Rose ja poika Jericho esiteltiin . Aqualad oli yhden jakson ajan mukana, mutta vaikutti aika turhalta hahmolta, samoin Wondergirl, joka ei tehnyt mitään erikoista ottaen huomioon hänen voimansa. Hawk ja Dove olivat ekalla kaudella suosikkejani ja tälläkin kaudella heistä revitään hyvää settiä esiin. Dick Graysonin näyttelijä ei ole suosikkejani, mutta matka Nightwingiksi oli ihan siisti. Jason Toddin Robin oli taas vain ärsyttävä. Petopoika Gar ei oikein päässyt tekemään mitään kovin ihmeellistä ja sarjakuvista poiketen hän pystyi muuttumaan vain tiikeriksi, jonka cgi oli vieläkin vähän kökköä. Pahiksista Trigon-demoni oli aika siisti ilmestys, vaikka hänenkin cgi:ssä oli toivomisen varaa.



Sarja oli saanut epätasalaatuisuutensa paremmile urille ja tuntui eheämmältä. Jokaisen jakson on tälläkin kertaa ohjannut eri henkilö, joten jaksojen tunnelma ja värisävyn vaihtelu johtuu siis siitä. Esim. yksi jakso oli ihan sininen koko jakson ajan. Hahmojen ollessa jo tuttuja oli sarjaa mukavampi seurata ja se rullasikin melko helposti eteenpäin. Synkistelyä ja kiroilua yms. oli vieläkin mukana, mutta se tuntui luonnollisemmalta tällä kertaa. Hahmojen puvut ja lavasteet oli saatu näyttämään melko hyviltä ottaen huomioon, että kyseessä on sarja ja budjetti pieni.



Kohokohdiksi nousi itselleni Deathstroke, Bruce Wayne ja Hawkin häkkitappaelu/kokkelisekoilu. Kaudesta jäi hyvä maku suuhun, Suosittelen DC:n faneille ja miksei muillekkin hieman synkemmän scifi/fantasiatoiminnan ystäville. Aion katsoa seuraavatkin kaudet mikäli niitä tulee.



- Kai Kumpulainen 29.1.2020