The Boondock Saints (1999)

Lukuisten suosituksien jälkeen, tämä minulle kuulemma räätälöity elokuva, The Boondock Saints (1999) tuli sitten vihdoinkin katsottua director's cut versiona.

Aikaisemmin olin jättänyt leffan huomioimatta, koska sekoitin sen johonkin mexicolaisista jengeistä kertovaan tusinaleffaan, jossa olisi sivuosassa voinut olla vaikka Danny Trejo, mutta ehei, kyseessä olikin Troy Duffin ohjaama elokuva, joka tuo mieleen Tarantinon jalanjäljissä tulleet Guy Ritchie-elokuvat ja Dogman... ja tietenkin Tarantinon omat elokuvat, varsinkin Reservois dogsin ja Pulp Fictionin Vincentin ja Juleksen. Eli nyt ymmärrän, miksi tätä leffaa sanottiin juuri minulle sopivaksi. Jos olisin nähnyt tämän vuonna 1999, olisi se varmasti noussut yhdeksi suosikkileffoistani kautta aikain.

Nyt sitä on vähän ajan hammas syönyt ja se näyttää juuri aikansa leffalta kaikkine cooleine kuvakikkoineen, hahmoineen, musiikeineen ja takaumineen. Myös kaikkea raflaavaa on mukana, kuten fuck-sanan hokemista, homostelua ja pornotähti Ron Jeremy, koska leffa on niin kovin raffia shittiä.

Elokuvassa kaksi irlantilaisveljestä Sean Patrick Flanery ja Norman Reedus kokevat valaistuksen baaritappelun jälkeen, kun he joutuvat surmaamaan pari venäjän gangsteria ja he aikovat puhdistaa koko kaupungin saastasta vigilante-tyyliin ja ovat varmoja siitä, että se on jumalan tahto. Miehet ovat hyvällä asialla. Lahtaamiseen mukaan tarttuu kolmaspyörä "funnyguy" Rocco (David Della Rocco). Heitä rupeää jäljestämään Willem Dafoe, ehkä parhaassa roolissaan mitä olen koskaan nähnyt. Dafoe on itsevarma macho-homo etsivä Paul Smecker ja hän pääsee revittelemään hahmollaan täysillä. Mukana oli myös Bob Marley, mutta ei se legenda.

Sean Patrick Flanery ja Norman Reedus näyttävät leffassa juuri siltä, miltä vuonna 1999 coolit irkkutyypit näyttivät pitkissä villakangastakeissa ja pörröisissä hiuksissa, tatskoissa (dogmassa Damon ja Affleck olivat yllättävän saman tyylisiä tyyppejä). He kyllä harmillisesti jäävät taustalle, muiden yhä kummalisempien hahmojen varastaessa shown ja kaksikon parhaat palat nähdäänkin heti alussa. Muut hahmot ovat persoonallisia paskiasia guy ritchie -leffojen tyyliin. Musa on samanlaista kuin puuta, heinää ja muutama vesiperä-leffassa. Ja väkivältä on tyyliteltyä ja sitä ihannoivaa.

Elokuvassa pohditaan, että ovatko vigilante-kaksikko enkeleitä, tai sankareita Batmanin tapaan, vaiko rikollisia jolle pitäisi myös laittaa kuolemantuomio. Itse en ollut varma kummalle puolelle menisin. Jäbät olivat tosissaan jumalan asialla ja rikkoivat huolella viidettä käskyä kokoajan.

Viihdyin leffan parissa hyvin, mutta silti Snatch, Big lebowski ja tarantinot ovat mulle niitä tärkeimpiä ja nappaan hyllystä ehkä jopa True Romancen tai Natural Born killersin ennen tätä.

Elokuvalle on jatko-osa, jota en ole vielä nähnyt.

- Kai Kumpulainen 18.4.2019