Alita: Battle Angel (2019)

Hommasin tämän Gunnm- manga sarjaan perustuvan cyberpunk-elokuvan jo aikaa sitten, mutta kiireiden takia sen katsominen siirtyi joululomalle. Kyseessä on Robert Rodriguezin (Desperado, Sin City) ohjaama ja James Cameronin (Aliens, Terminator 2) tuottama cyborgi-leffa Alita: Battle Angel (2019).

Cyborgi-elokuvat olivat suosittuja 80-90-lukujen taitteessa ja ne olivat yksi suosikkigenreistäni, mutta niiden ilmestyminen on vähentynyt nykyaikana supersankarielokuvien tieltä. Siksi olin innoissani tästä uudesta ison luokan cyborgi-elokuvasta, jossa oli cyborgi-elokuvien mestari tuottamassa ja loistavien, mutta kyseenalaisten (lue "häiriintyneiden") toiminta-elokuvien tuottaja ja Tarantinon kamu Rodriguez puikoissa.

Elokuvassa on vuosi 2563. Tohtori Dyson Ido löytää roskakasasta cyborgin pään, jolle hän rakentaa kropan. Cyborgi paljastuu tytöksi nimeltä Alita. Alita ei muista mitään menneestä, mutta kasvaa nopeasti teinitytöstä Motorball-kisailun kautta soturiksi. Siinä välissä hän rakastuu poikaan, nimeltä Hugo, joka on ihminen. Siitä syntyy cyborgi jahtia ja muuta mäiskettä ja mättöä. Tarkoitus olisi päästä surkeista oloista taivaalla leijuvaan kaupunkiin, joka on parempi paikka, eikä vain symboolisesti.

Alitan näyttelijä Rosa Salazar teki hyvää työtä liikkeenkaappaustekiniikan peittäessä koko ihmisen, koska, vaikka silmät olivat animemaiset, niin pelkillä suun liikkeillä hän sai Alitaan eloa ja ihmismäisyyttä rutkasti ja pian ei enää ajatellut katsovansa animoitua hahmoa. Cristoph Waltz on tohtorina oma perusvarma itsensä, vaikka parempiakin roolisuorituksia on nähty. Mies on silti aina huippuluokkaa. Jennifer Conelly oli aika turha hahmo ja meni perussuorittamisella läpi unohdettavasti. Ed Skreinin kasvot on luotu siihen, että hän näyttelee jotain omahyväistä nilkkiä, ja tässä homma toimi juuri hyvin. Lempparini Jackie Earle Haley oli tehty cgi:llä tunnistamattomaksi ja en häntä heti hoksannutkaan. Keean Johnson oli perus teiniromanssi kampetta Hugona. Casper Van Dien ja Michelle Rodriguez meni täysin ohitse, Jay Courtneyn valitettavasti huomasin, ja hänelle pedattiinkin jatko-osalle paikkaa. Mahershala Ali Vectorina oli aika hajuton ja mauton tapaus.

Elokuva on hyvin cgi-pitoista ja alussa tuntee katsovansa osittain animaatiota, varsinkin isosilmäisen päähahmon takia. Tähän kaikkeen tottuu kyllä pian, mutta jos vertaa robocop aikaan, kun cyborgit olivat jäykästi liikkuvia möykkyjä, ihmisiä puvuissa ja stopmotion kamaa, niin nämä koneihmiset liikkuvat sulavammin, kuin oikeat ihmiset konsanaan ja painavinkin möykky tuntuu välillä painottomalta piirroshahmolta. Tai lähinnä anime-hahmoilta. Anime-kuvasto välittyy muutenkin lonkeroiden yms. muodossa. Myös tietokonepelimäisyys tulee elokuvasta mieleen. Mietin kokoajan miltä kaikki olisi näyttänyt praktikaali-efekteinä. Tulevaisuuden kaupunki oli hienosti tehty ja muistuttaa valoisampaa ja paremmin voivaa versiota Blade Runnerin kaupungista, Tai Ready Player Onen Slummikaupunkia.

Koska kyseessä on Rodriguezin elokuva olisin halunnut nähdä ehkä hieman nihilistisemmän ja rosoisemman version Alitasta. Sellaisen jossa kyborgit olisivat tuottaneet oikein inhonväreitä ja efektit olisivat saastaiset vanhan koulunkunnan efektit. Mutta koska tämä on James "Avatar" Cameronin lehtolapsi, niin ymmärrän miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty, varsinkin kun on lähdetty tekemään blockbusteria, eikä mitään b-luokan kauhu-scifiä. Olihan tässä aika yllättäviä raakuuksia ja ällötyksiä tämän ollessa kumminkin nuorisolle suunnattu elokuva, mutta ei tässä mitenkään päästä minkään robocopin tasolle.

Ja kyllä minä jään odottamaan jatko-osaa, koska tämä jäi niin pahasti kesken. saa nähdä tuleeko moista koskaan. Leffa ilmeisesti floppasi hieman, mutta kyllä tämä on hauskaa vaihtelua kaikille supersankarileffoille.

-1.1.2020 Kai Kumpulainen

Original Anime