Katselukerrat

Pika-arvio: Cube (1997)


Kattelin äsken Cuben (1997, ohj. Vincenzo Natali) netflixistä pitkästä aikaa. Ihan nerokas leffa! Pitää otteessaan koko leffan ajan, vaikka näyttelijät on aika kökköjä ja ärsyttäviä. Koko homma on kuvattu yhdessä huoneessa, tai lavasteessa, mutta se on saatu tuntumaan, kuin cubeja olisi loputtomasti. Gore tehosteet ovat loistavia. Erittäin kova ja loppu toimii edelleen. Jatko-osista ei voi sanoa samaa ja kolmonen paljastaa cubesta jo liikaa. Tälle annan 4/5

- Kai Kumpulainen 11.11.2019
Mondo-juliste

Cube boxini.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Dinosaurs (tv-series, 1991-1995)

Kuva
80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa olin innoissani kaikista praktikaaliefekteillä luoduista hahmoista, joita nähtiin mm. Teenage mutant ninja turtles (1990), E.T., Star Wars ja Gremlins-elokuvissa. Jim Henson oli mestari näissä hommissa. Oli kuin piirroshahmot olisivat muuttuneet eläviksi olennoiksi. Pikku-Kaitsun silmään nämä nukeilla, kumipuvuilla ja animatroniikalla luodut olennot olivat jotain aivan uskomatonta. Elettiin kumminkin aikaa ennen näyttäviä tietokone-efektejä. Siksi olinkin aika pähkinöinä, kun suomen televisiossa alkoi pyöriä Jim Henson's productionin tuottama Dinosaurs tv-sarja. Sarja oli aika perinteinen sitcom, joka käsitteli ydinperheen arkea. Kun samankaltaisessa uudessa 90-luvun alun sarjassa, Simpsoneissa oli jujuna, että perhekomediaa käsitellään piirroshahmojen kautta, niin Dinosaurs-ohjelmassa hahmot olivat piirroshahmomaisia Dinosauruksia, jotka elivät normiperhe elämää. Mikä hienointa hahmot olivat upeasti luotu puvuilla ja ilmeikkäillä animatronisilla...
Lue lisää

The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974)

Kuva
Kaikkien katastrofielokuvien amerikan eno Liekehtivä torni jätti jälkensä, kun sen muksuna näin ensimmäisen kerran. Varsinkin kohtaus, jossa sankariksi heittäytyvä mies laittaa märän pyyhkeen päälle ja lähtee uhmaamaan liekkimerta, pelastaakseen daaminsa, mutta liekit vievätkin voiton ja sankari palaa poroksi yrityksestä huolimatta. Tämä kohtaus toi elokuvaan sellaista vaaran tunnetta, että koko loppu leffa meni niin sanotusti "kusi sukassa". Vuosikymmeniä halusin nähdä elokuvan uudelleen.  Käytyäni vierailemassa elokuvaharrastaja Jusa Kyntäjän luona, huomasin hänellä olevan tästä klassikosta jopa kaksikin kappaletta, otin tilaisuudesta vaarin ja ostin häneltä toisen pois. Pääsin vihdoinkin näkemään tämän elokuvan 30 vuoden jälkeen ja vielä teräväpiirtona. Voi pojat miten "kuumottava" leffa se olikin.  The Towering Inferno (Liekehtivä torni, 1974) Arkkitehti Doug Roberts palaa San Franciscoon suunnittelemansa lasitornin vihkimiseen. Torni on 515 metriä korkea ja 13...
Lue lisää

The Last Border – Viimeisellä Rajalla (1993)

Kuva
Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisista genre-elokuvista, koska ne ovat aika harvinaista herkkua.  Yleensä olemattoman budjetin takia myös toteutustapa kiinnostaa. Kuinka onnistua tekemään vakuuttavaa materiaalia murto-osan budjetilla esikuviin verrattuna. Myös Mad Maxin vanavedessä tulleet post apocalyptiset hiekkakuoppa rip-offit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Siksi olin hieman ihmeissäni, että en ollut aikaisemmin kuullut Mika Kaurismäen ohjaamasta elokuvasta The Last Border. Onneksi Yle Teema tekee kulttuuritekoja ja sieltä tämän bongasin. Elokuva naittaa hiekkakuoppa-exploitaation Lapin taikaan ja tekee meille oman supisuomalaisen Mad Maxin. Tosin ihan täysin kotimaisesta Maxista ei voi puhua, koska päänäyttelijät ovat lennätetty Suomen ulkopuolelta. Silti tämä herätti mielenkiintoni ja pitihän se katsoa saman tien Yle Areenasta, kun se sinne ilmestyi. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Rakuten TV-striimauspalvelusta ilmaiseksi. The Last Border  – Viimeisellä Rajalla...
Lue lisää

Osiris (2025)

Kuva
Uusi Alien: Earth-sarja on puhuttanut kansaa tällä viikolla, mutta mikä onkaan parempaa kuin uusi Alien-sarja tai elokuva. No tietenkin Alien-ripoff-elokuva. Ainakin siinä mielessä, että se ei onnistu pilaamaan kokonaista franchisea ja sen voi katsoa pelkästään viihdemielessä, ilman alkuperäisen mestariteoksen taakkaa. Ja kuka olisikaan paras vaihtoehto pääosaan, jos Sigourney Weaveria ei ole tarjolla? No tietenkin Sarah Connor itse, eli Linda Hamilton. On Lindan aika saada oma Alien-elokuvansa. No ainakin paperilla tämä miksaus kuulostaa herkulliselta yhtälöltä. Mutta miten tämä uusi Osiris niminen elokuva sen osasi toimittaakaan? Osiris (2025) Yöllisen sotilasoperaation aikana syrjäisellä autiomaavyöhykkeellä Yhdysvaltain erikoisjoukkojen ryhmä, jota johtaa kersantti Kelly, joutuu väijytykseen. Tulitaistelun keskellä sotilaat siepataan salaperäisesti ja katoavat taistelukentältä. He heräävät sekavina ja huomavat olevansa läpinäkyvissä staasikapseleissa valtavalla, hämärästi valaistul...
Lue lisää

Children of The Corn (1984)

Kuva
Parhaina videovuokrausaikoina 90-luvun puolessa välissä tuli napattua kauhuosastolta mm. sellaisia nimikkeitä, kuin Maissilapset 1,2,3,4 ja 5. Mielenkiintoisen nimen lisäksi valintaan vaikutti Stephen Kingin nimi, koska hänen kirjojaan oli tullut lueskeltua aiemmin jonkin verran. Muut sarjan osat olivat 90-luvun tuotoksia, mutta ensimmäinen osa oli ehtaa kasaria. Se onkin tunnelmaltaan näistä parhain, vaikka ei ehkä pelottavin. Elokuvan jo Legendaarinen käännöskukkanen jäi elämään vuosikymmeniksi kaveripiiriini. "He Who Walks Behind the Rows" oli suomennettu "Hän, joka kulkee vakojen välissä". Tälle lauseelle on tullut naureskeltua vielä tänäkin päivänä. Päätin kääntää katseltavien elokuvien listan ylösalaisin ja nostaa sen pohjalta elokuvan esiin, jonka listan mukaan tulisin katsomaan vasta vuosien päästä. Tämä oli Children of the Corn, vuodelta (1984) Children of The Corn (1984) Pienessä kylässä maissipellot ovat kuivumassa kasaan kuumuuden takia. Eräänä päivänä ...
Lue lisää

The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997)

Kuva
90-luvun lopulla ufo-buumin vanavedessä elokuvien valtavirtaan nousi Saatana-teema. Saatanaa oli toki nähty rutkasti kauhuelokuvien parissa, mutta nyt lucifeerusta sekoitettiin muihinkin genreihin ja jopa blockbusterleffoihin. Elokuvissa kuten End of Days, Event Horizon, Stigmata, The Ninth Gate ja Fallen saatana oli vahvasti läsnä. Näistä kaikista leffoista yksi nousi omaksi suosikikseni. Kun muissa leffoissa saatana ilmestyi maalla, merellä, ilmassa ja jopa avaruudessa, niin tässä leffassa vanha vihtahousu palveli oikeussalissa. Elokuva olikin mainio yhdistelmä oikeussalidraamaa ja kauhuelokuvaa. Ja olihan siinä eturivin näyttelijätkin puikoissa. Kyseessä on Taylor Hackford ohjaama Paholaisen asianajaja vuodelta 1997. The Devil's Advocate - Paholaisen asianajaja (1997) Kevin Lomax (Reeves) on Floridalainen asianajaja, joka ei ole koskaan hävinnyt yhtään keissiä, vaikka puolustettavana olisi ollut ihmissaastoja pedofiileistä perhesurmaajiin. New Yorkilainen lakifirma huomaa Lom...
Lue lisää

Super Force - Iskuryhmä (tv-sarja 1990-1992)

Kuva
Ritari-ässän, MacGyverin ja Katuhaukan jälkeen, vuonna 1990 maailman paras tv-sarja oli Super Force - Iskuryhmä! Sitä esitettiin MTV3 klo 21.00 kerran viikossa, pari vuotta. Siinä robottihaarniskaan pukeutunut poliisi ajoi coolilla super-moottoripyörällä ja hoiteli rosvoja vigilante-tyyliin, erilaisia laitteita hyväksykäyttäen. Kuten alkutunnari sanoi: On vuosi 2020. Maailma on kova. Mutta yksi mies on kovempi! Superforce - Iskuryhmä (tv-sarja 1990-1992) Astronautti Zachary Stone (Ken Olandt) palaa juhlittuna Marsin syvä-avaruusmatkalta huomatakseen, että hänen isänsä on kuollut ja että hänen poliisietsiväveljensä Frank (Marshall R. Teague) on kadonnut, ja oletettavasti murhattu ja lavastettu kieroksi poliisiksi (crooked cop) . Turhautuneena viranomaisten edistyksestä veljensä tapauksessa, Zach ottaa tapauksen käsiteltäväkseen, löytääkseen oikeat vastuussa olevat ja tuomita heidät oikeuden edessä. Hän liittyy Metroplexin poliisiosastolle etsiväksi, kapteeni Carla Frostin (Lisa Niem...
Lue lisää

Vesa-Matti Loiri 1945-2022

Kuva
Näyttelijä-muusikko Vesa-Matti Loiri on kuollut tänään 10.8.2022, keskiviikkona pitkäaikaisen sairauden lannistamana Helsingin sairaalassa. Niin kuin monelle muullekkin suomalaiselle, Vesa-Matti Loiri on ollut elämässäni mukana aina. Jo pikkupojasta lähtien äitini soitti minulle LP-levyltä Loirin laulamia tulkintoja Eino Leinon runoista. Heti kun opin käyttämään videonauhuria, katselin itsekseni Uuno Turhapuro-elokuvia, yhä uudelleen ja uudelleen. Siihen aikaan meillä lapsuuden kodissa ei juuri ollutkaan nauhalla muuta, kuin Uunoja, Speden tuotantoa ja Ohukaisia ja Paksukaisia. Koulun jälkeen tuli useasti laitettua jokin Uuno-leffa pyörimään, välttääkseeni yksin olon tunnetta ja tuomaan leppoisaa tunnelmaa. Väitänkin, että olen nähnyt jokaisen Uuno Turhapuro-elokuvan vähintään 40 kertaa. Myös 80-luvun Spede Showta tuli katsottua ja sen yhdestä sketsistä tehtyä Pikku pojat-elokuvaa. Spede Showssa Loirilla oli lukemattomia mahtavia ja ikimuistettavia roolihahmoja. Jopa 90-luvun kehnohko ...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Greystoke - The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984)

Kuva
Pikkupoikana Tarzan oli tietysti kova juttu. Isän kanssa katseltiin Weissmullerin mustavalkoisia Tarzan-elokuvia, kirjastosta lainattiin Burroughsin kirjoja ja ostelin divarista 80-luvun Tarzan-sarjakuvia. Myös kasarileluja tuli haalittua. Metsissä leikittiin Tarzan-leikkejä. Ainut mikä puuttui, oli aiheeseen sopiva Tarzan-elokuva, johon perustaa leikkinsä. Sellainen mikä olisi tuore ja minun sukupolvelle suunnattu teos. Sellainen lopulta löytyikin, mutta lapsen silmin se oli kummallisen tylsä ja vakava. Sitä kumminkin katsottiin, vaikka siitä puuttui naivi seikkailu ja viihteellisyys. Kyseessä on Hugh Hudsonin (Chariots of Fire) ohjaama brittiläinen draama Greystoke: The Legend of Tarzan, Lord of the Apes (1984). Pääosaa, eli John Claytonia esittää suosikkinäyttelijäni Christopher Lambert . Elokuva hakee Tarzanin legendaan realistisempaa lähestymistapaa ja itse Tarzanin nimeä ei mainitä kertaakaan. Reilu 30 vuotta siihen meni, ennen kuin palasin tämän nostalgisen elokuvan pariin,...
Lue lisää