Seis! Tai mamma ampuu (Stop! Or My Mom Will Shoot, 1992)

 
Tämä on se elokuva, jonka pääroolin Arnold Schwarzenegger juonitteli Stallonelle, koska tiesi sen olevan kauhea floppi. Aikanaan näiden kahden välillä oli raakaa kilpailua ja tämä ilkeä juoni oli yksi sen huipentumia.

Roger Spottiswooden ohjaama Seis! tai mamma ampuu-elokuva kuuluu samaan kategoriaan elokuvien Isäni on Turbomies ja Junior elokuvien kanssa, jotka 90-luvulla saattoivat häpeään 80-luvun kovimmat action tähdet ja siksi boikotoin näitä elokuvia jättämällä ne aikanaan katsomatta. Nyt myöhemmin olen jo nähnyt Turbomiehen pari kertaa, mutta Junioria en ole katsonut kokonaan vieläkään. Nyt kun Netflixissä tuli vastaan tämä Stallonen haukuttu komediapläjäys, niin päätin ottaa härkää sarvista ja tuliliemien voimalla kastoa pätkän pois. Aiemmin olin nähnyt vain yhden kohdan elokuvasta, jossa Sly valittelee syöneensä liian ison aamiaisen...

Seis! Tai mamma ampuu (Stop! Or My Mom Will Shoot, 1992)

Joe Bomowski (Sylvester Stallone) on kova kyttä, jonka ykkösprioriteetti on työ. Työhän kuuluu vaaralliset tilanteet ja pahisten ammuskelu. Yhtenä päivänä hänen herttainen äitinsä (Estelle Getty) saapuu paikalle laittamaan poikansa elämä sellaiseen kuntoon, kun hän itse sen parhaaksi kuvittelee. Samalla mummeli todistaa murhan, joten hän joutuu mukaan rikoksen selvittelyyn.

Elokuvan vitsin sisäistäminen vaati sen, että kasarin buddycop-elokuvat ovat tuttuja. Lähtökohta elokuvassa on vähän sama kuin vaikka Tappavassa aseessa. Sylvester on kova kyttä, jonka partneri on tummaihoinen rikosetsivä. Työ on liioitellun väkivaltaista ja poliisilaitoksella äijät aukovat päätä toisilleen.



Huumori leffaan tuodaan siten, että tämän koviskytän äiti saapuu paikalle ja nolaa tämän joka paikassa, tehden kaverista aikamoisen mammanpojan muiden silmissä. Elokuvassa on jopa yksi kohtaus joka mukailee tappavassa aseessa nähtyä kohtausta, jossa mies aikoo hypätä rakennuksen reunalta alas ja sankarin on mentävä pelastamaan hänet. Tässäkin kohtauksessa äiti sotkee kuviot. Lopulta buddycop-huumori revitään siitä, että Sylvesterin työparina toimii hänen pieni ja herttainen äitinsä, jonka komentelua mies ei voi sietää.



Huumoria yritetään kaivaa myös hieman väsyneestä aiheesta, jossa vanha mummeli onkin kovis, joka tietää autot ja aseet. Tämä kovismummo huumori oli yhdessä vaiheessa todella käytetty aihe. Varsinkin sellainen jossa pieni mummo uhkailee isolla aseella. Välillä näissä buddycop-leffoissa on nähty vaikka minkälaista erikoista paria, kuten vaikka koira. Tässä leffassa se on piskuruinen mummo. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ohjaaja Roger Spottiswooden aiempi elokuva Turner ja Täystuho on juuri Buddy cop-leffa, jossa parina toimii koira. 

Elokuvan taustalla tapahtuvassa rikoksessa ja rikollisilla ei juurikaan ole merkitystä ja ne ovat mukana vain siksi, että saadaan Stallone ja hänen mammansa erilaisiin tiukkoihin tilanteisiin. Juoni on siis aika toissijainen asia tässä elokuvassa ja vaikka sitä ei seuraisi ollenkaan, pysyy mukana kuvioissa helposti.

Elokuvan ainoa vahvuus on se, että hahmoista tehdään mahdollisimman sympaattisia ja tykättäviä, mutta samalla sen heikkous on siinä, että hahmot ovat liian höpsöjä ja siirappisia, joten hetkittäin ne alkavat jopa ärsyttämään. Suurin synti on sen ennalta arvattavuus, eikä se pääse juurikaan yllättämään missäin vaiheessa, saati naurattamaan.

Tyttökullista tuttu Estelle Getty varastaa koko shown olemalla eniten esillä ja äänessä. Syltty jää aivan kakkoseksi. Samalla Sly nolaa itsensä tässä roolissa, mutta ei humoristisella tavalla, vaan myötähävettävällä. Parhaimillaan Sylvesteri on muutamassa pienessä toimintakohtauksessa, jossa hän ottaa vakavemman vaihteen päälle. 

Alan Silvestrin sävellykset tuovat mieleen 90-luvun alun kokoperheen komediat vekkuleilla soinnuillaan ja välillä haetaan saksofonilla hassuja komppeja huumoria tukemaan. 

Stallonea on aina mukava katsella leffassa kuin leffassa, varsinkin jos vielä löytää jonkin leffan, jota ei ole aiemmin jo kymmeniä kertoja nähnyt. Tässäkin leffassa hän on ainoa syy, miksi katsoa tämä teos. Ja silloinkin leffa toimii vain kuriositeettinä. Elokuva on juuri sellaista helppoa höttöä, jota voi katsella sunnuntai aamuna toisella silmällä ja silti pysyy kokoajan mukana. Erikoista on, että tämä on luokiteltu k16 elokuvaksi, vaikka kyseessä on aikalailla kokoperheen viihdettä. Ei minua harmita, että tämä tuli katsottua ja nopeasti aika sen kanssa meni, mutta en luultavasti tule enää koskaan sitä katsomaan.

- Kai Kumpulainen 3.10.2021