The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982)

Martin Scorsesen The King Of Comedy - Koomikkojen kuningas (1982) on noussut viimevuosina enemmän esille siitä syystä, että se on toiminut Joker (2019) elokuvan isoimpana esikuvana ja yhtäläisyydet ovatkin huomattavat. Tätä ennen elokuva on ollut vähemmän tunnettujen Scorsesen elokuvien osastossa, joten kiitos Jokerin suosion, tämäkin elokuva sai ansaitsemansa huomion. Kyseessä on nimittäin erittäin mainio satiiri ja musta komedia. Jopa draamasta ja thrilleristä voidaan puhua kevyesti. 

The King of Comedy - Koomikkojen Kuningas (1982)

Epämiellyttävä julkkiksien nimikirjoitusten kerääjä ja stand up -koomikoksi pyrkivä Rupert Pupkin (De Niro) Juonii kohtauksen, jossa hän pelastaa ahdistuneen ja eristäytyneen televisioviihdyttäjän Jerry Langfordin (Lewis) ikävästä paikasta. Palkkioksi hän vaatii päästä hänen Talkshow-ohjelmaan esiintymään. Kun tapauksen jälkeen yhteydenotto Langfordin koituu haasteelliseksi, hän päättää pakkomielteisen päättäväisesti saada mieheen yhteyden keinolla millä hyvänsä...

Elokuvan juoni aukeaa hitaasti katsojalle ja totuus paljastuu täyteen mittaansa vasta loppumetreillä, mutta katsoja voi koko ajan vaistota, että jokin on nyt pahasti pielessä, vaikkakin kaikki asiat vaikuttavat aluksi lupaavilta.

Elokuva on huomattavasti hienovaraisempi, kuin nykyelokuvat, eikä se räväytä mitään järin graafista katsojan silmille, vaan kaikki tapahtuu lähinnä ajatustasolla. Tapahtumia jää pohtimaan pitkäksi aikaa ja ahaa-elämyksiä tapahtuu sitä mukaa, kun elokuvan kulkua pohtii jälkikäteen. Toisella katsomiskerralla monet kohtaukset avautuvat ihan erilailla, kun tietää mihin kaikki johtaa ja niihin kiinnittää paremmin huomiota. Ensimmäisellä kerralla saattaa varsinkin alkupuoliskolta jäädä huomaamatta monia yksityiskohtia, kun ei vielä tiedä tilanteen todellista laitaa ja alku saattaa vaikuttaakkin siksi tylsähköltä, mutta kun juoni alkaa avautua, vetää se katsojan imuunsa, suuauki pällistellen, että mihin tämä kaikki johtaa. Loppupuoliskollakin kannattaa olla tarkkana, sillä monia pieniä yksityiskohtia henkilön taustoista saattaa mennä ohi, jos ei keskity tarpeeksi. Sen verran hienovaraisesta vihjailusta on kyse, mutta sitäkin karummasta kohtalosta.

Elokuva satirisoi komeasti aikansa viihdemaailmaa ja fanikulttuuria ja miksei nykyajankin. Vanhasta maailmasta pisti silmään lähinnä ihmisten yleisöpuhelimien tarve, kun ei ollut kännyköistä tietoakaan.

Aiemmin mainitsemaani Joker-elokuvaan löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat henkilöt Pupkin ja Joker ovat yksinäisiä hyypiöitä, mutta eivät aivan samankaltaisia kumminkaan. Molemmilla on "äiti" kenen kanssa asuvat. Molemmilla on "näennäisesti" tummahipiäinen tyttöystävä ja molenpien elämäntehtävä on päästä ihailemansa julkkiksen talkshow ohjelmaan esiintymään. Molemmilla on alias kuten pupkinilla "King" ja "Arthur Fleckillä Joker". Molemmilla on pakkomielle talkshow-ohjelmaan ja sen juontajaan. Myös aikakausi molemmissa vaikuttaa samalta, vaikka Jokerissa ei selkästi tiedä, mikä vuosikymmen on menossa. Lisäksi Pupkinia esittävä De Niro nähdään Jokerissa talkshown juontajana. Muutakin löytyy, mutta en viitsi spoilata kaikkea.

Robert De Niro tosiaan esittää Rupert Pupkinia. Mies on kaikista vastoinkäymisistä todella positiivinen ja hyvin määrätietoinen, vaikka yhtäläisyyksiä toiseen yksinäiseen hyypiöön, Travis Bickleen löytyy hieman. Myös "Travis Bickle"-elokuva, eli Taksikuski on Martin Scorsesen ohjaama klassikko. King of Comedy on tyystin De Niron show, jossa muut jäävät melko taka-alalle. 

Talkshow isäntää Jerry Langfordia esittää legendaarinen koomikko Jerry Lewis. Onkin outoa nähdä mies vakavassa ja jopa tuimassa roolissa. On helppo kuvitella, että mies esittäisi itseään oikeassa elämässä ja sen tuomissa varjopuolissa.

Pupkinin "apuria", eli Mashaa esittää sairaalloisesti Jerry Lewikseen... siis Langfordiin rakastunut Sandra Bernhard. Bernhard on juuri oikea valinta rooliin. Joku hollywood kiiltokuvamannekiini olisi vääristänyt hahmoa pahasti.

Elokuvassa itseään esittää legendaarinen Tony Randall. Scorsese tekee itsekkin pienen roolin elokuvassa.

Elokuvassa on muuten yksi hauska, jatkuva vitsi, kun kukaan ei osaa sanoa Pupkinin nimeä oikein, vaan se vaihtelee Herra Pumpkiniksi, ynnä muuksi absurdiksi versioksi alkuperäisestä.

Martin Scorsese itse pitää tätä elokuvaa Robert De Niron parhaana hänen omista ohjaamistaan elokuvista. Tarina kertoo, että katkeran käsikirjoituksen takia elokuva oli sen verta henkisesti uuvuttava molemmille henkilöille, että Scorsese ei työskennellyt Niron kanssa seitsämään vuoteen tämän jälkeen.

Elokuva oli mielestäni erittäin hyvä satiiri ja mielenkiintoinen henkilökuva, jonka voi katsoa myös ilman Jokeri yhteyttä, helposti. Ymmärrän tavallaan miksei se ole noussut top kymppiin Scorsesen elokuvissa, sen pienimuotoisuuden takia, mutta itselleni se pompahti vähintään siihen kymppikastiin. Suosittelen ehdottomasti kaikkia katsomaan sen ajatuksella läpi, ainakin kerran, tai pari.

"Better to be king for a day than schmuck for a lifetime" - Rupert Pupkin

- Kai Kumpulainen 14.6.2022