Tilaajat

The Witch (The VVitch - A New-England Folktale, 2015)



Ohjaaja Robert Eggers on noussut pikkuhiljaa kaikkien elokuvaharrastajien tietoisuuteen viimeistään nyt kun upea viikinkitarina The Northman pyörii elokuvateattereissa, mutta myös pienempi, mustavalkoisena kuvattu The Lighthouse sai laajalti huomiota, sen ollessa erittäin kiehtova poikkeus elokuvatarjonnassa. Mutta se mistä kaikki sai alkunsa, on vuoden 2015 tunnelmallinen kauhuelokuva The VVitch. Varsinkin kauhuelokuvafanien joukossa tämä elokuva nousi pian kaikkien huulille, sen tuoden raikkaan tuulahduksen väsähtäneeseen genreen ja palauttaen tunnelman pelkkien jumpscaryjen tilalle. Kauniina kesäisenä iltana oli hyvä katsastaa tämä tunnelmapaukku läpi.

The Witch (The VVitch - A New-England Folktale, 2015)

1630-luvulla puritaaniperhe saa häädön kylästään uskonnollisten erimielisyyksien takia. He alkavat elää metsän reunalla uusienglantilaista maatilaelämää, kunnes perheen vauva katoaa metsään. Tämän jälkeen perheen elämä sen kun kurjistuu vaihe vaiheelta. Syyksi epäillään jopa pahan voimia...

Elokuvan juoni ei sinänsä ole kovin monimutkainen, mutta se miten kaikki on kuvattu ja kerrottu on se "juttu". Leffassa on nimittäin todella hyvä tunnelma. Vainoharhaisuus ja piinaavuus hiipii salakavalasti katsojan mielensyövereihin. Elokuva myös luottaa siihen, että vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän katsoja näkee asioita, sen enemmän se luo mielikuvia päässään. Tämä onkin ollut ongelma viimevuosien kauhuelokuvissa, että tungetaan liikaa tavaraa kuvaan. Myös jo rasittavuuteen asti kulutetut jumpscaret on tässä elokuvassa vältetty hyvin. Tosin niitäkin bongasin kaksi kappaletta, mutta ne oli hyvällä maulla toteutettu. Vaikka elokuvaa on syytetty hitaaksi, niin mielestäni tempo on oikein reipas ja rullaava, ainoastaan asioita, joita kuvassa tapahtuu, ei selitetä katsojalle puhki.  

Visuaalisesti leffa on todella upea. Se luottaa yksinkertaisuuteen ja tekee karusta kaunista. Kaikki kuvassa nähtävä on realistista ja siitä puuttuu kaikki CGI, mikä on hienoa. Elokuva on kuvattu luonnonvalossa, mikä tekee siitä uskottavamman. Alussa vielä nähdään väriä ja valoa, mutta pikkuhiljaa paletti muuntuu harmaammaksi ja harmaammaksi.



Välillä yksittäiset kuvat näyttävät taideteoksilta, joista tulee mieleen 1800-luvun öljyvärimaalauksia. Elokuva on maksanut vain 4 miljoonaa, mikä on huomattavasti vähemmän, kuin Northmanin 70 miljoonan budjetti, mutta mielestäni molemmat ovat yhtä vaikuttavia elokuvia, joten kaikki rahat ovat käytetty oikein. Elokuvan repliikitkin ovat luotu sen kuuloisiksi, kuten tuohon aikaan olisi puhuttu.

Näyttelijöistä perheen isänä toimiva Ralph Ineson on uskottava roolissaan ja hänellä on loistava, rosoinen ääni. Debyyttiroolissaan Anya Taylor-Joy on perheen vanhimpana lapsena myös mainio. Hän on minulle tuttu vain New Mutants-elokuvasta ja Eggersin The Northmanista, mutta koko ajan hänen kyvyt nousevat enemmän huomioon. Myös Kate Dickie on erittäin uskottava 1600-luvun perheen äiti.

Mark Korven on luonut elokuvaan mielenkiintoisen musiikin. Sävellykseen on käytetty vain soittimia, mitä oli olemassa 1630-luvulla, kuten Avainviulua ja "Waterphonea", joten musiikit ovat oikein autenttiset, vaikkakin minimalistiset. Upeaa!

Elokuvan nimi on kirjoitettu tarkoituksella muotoon The VVitch, koska 1630-luvulla ei ollut vielä olemassa W-kirjainta.

Elokuvan tarina perustuu 1600-luvulta löytyneisiin kirjoituksiin, joten jokseenkin se perustuu siis "tositapahtumiin". 

Itse kauhun mestari Stephen King kertoi olleensa kauhuissaan, katsottuaan tämän teoksen.

Vaikka en olekkaan ollut viimevuosina kova kauhuelokuvien suurkuluttaja, niin se on johtunut lähinnä tarjonnan heikkoudesta, mutta jos Eggersin leffojen kaltaisia teoksia on tarjolla, niin näitähän katsoo oikein mielellään. Elokuva on pienimuotoisuudessaan jopa enemmän vaikuttava, kuin The Nortmanin kaltainen eeppinen ja massiivinen teos. Se on loistava esimerkki, miten pienellä budjetilla voi saada aikaan upeaa jälkeä, kunhan osaamista riittää. Se ei myöskään kaadu perinteisiin sudenkuoppiin, mihin muut jenkkikauhut tuntuvat kompastelevan. Vaikka elokuva ei sinänsä ole mielestäni äärimmäisen pelottava, tai se ei jää mieleen kalvamaan yöksi, on se erittäin tyylikäs, kaunis ja tunnelmallinen. Vahva suositus kaikille, jotka eivät ole vielä nähneet.


- Kai Kumpulainen 18.6.2022


Julistetaidetta:







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän hetken suosituimmat arvostelut

Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024)

Kuva
 Heikki Silvennoisen muistoa kunnioittaen (1954-2024) Heikki Silvennoisen poismeno oli järkytys. Pikkupojasta asti mies on vaikuttanut elämääni vuosikymmenien ajan Kummelin ja muun huumoriviihteen muodossa tasaiseen tahtiin. Oikeastaan koskaan ei ole ollut aikakautta, ettei Kummeli olisi piristänyt huumorillaan arkea ja juhlaa. Kolmekymppisenä löysin miehen musiikin ja tutustuin ahkerasti hänen tuotantoonsa Tabula Rasasta soololevyihin. Alkoi tuntua, että Kummelin miehet ovat ikuisia ja kuolemattomia. Valitettavasti näin ei ole. Onneksi musiikki ja viihdetaide on ikuista. Lepää rauhassa Heikki Silvennoinen. Legenda. - Kai Kumpulainen 18.12.2024
Lue lisää

Rendel: Cycle of Revenge (2024)

Kuva
Ensimmäinen Rendel-elokuva oli tapaus, jota fanitin tosissani. Vihdoinkin Suomeen oli saatu oma supersankari, joka oli vielä tyyliltään juuri sellainen josta itse pidin, eli synkkä kostaja. Seurasin elokuvan tekoa somessa ja medioissa vuosia, eikä lopputulos ollut edes hullumpi. Elokuva julkaistiin vihdoin 2017. Pidin näkemästäni. Kun kuulin, että Rendelille kaavailtiin jatko-osaa, olin erittäin innoissani. Tuosta hahmosta saisi irti vielä vaikka mitä. Vielä kovempi juttu oli, kun kuulin, että elokuva kuvattaisiin kotikaupungissani Jyväskylässä. Miten hienoa olisi nähdä oma kaupunki supersankarisynkistelyn temmellyskenttänä. Kävin jopa katsomassa elokuvan kuvauksia paikanpäällä, vuonna 2019. Arkiviikkona kuvaukset kestivät aamuyöhön ja aamulla piti mennä vielä töihin. Oli upeaa nähdä miten rekka-autot räjähtelivät silmieni edessä. Tämä pitäisi heti nähdä elokuvateattereissa, kun mahdollista. Sitten odottelussa alkoi mennä vuosia, ja suureksi pettymykseksi tuli ilmoitus, että hahmon luo...
Lue lisää

Jouluelokuva: Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)

Kuva
Vuoden 2020 ensimmäinen katsomani jouluelokuva ei esittelyjä kaipaa. Se on tietenkin kaikkien tuntema Die Hard! Joulun odotus ei voi alkaa ennen, kun Hans Gruber on saatu törkättyä alas Nakatomi Plazan ikkunasta. Kyseessä on kaikkien aikojen toimintaelokuva ja myöskin vallan mainio jouluelokuva, tosin ei niin perinteinen, mutta kumminkin perinteikäs. Mutta mitä tästä elokuvasta enää voi kertoa, jota ei olisi kerrottu jo tuhansia kertoja... Die Hard - Vain Kuolleen Ruumini Yli (1988)  Kaikkihan tietävät elokuvan klassisen juonen. New yorkilainen kyttä John McClane menee jouluaattona tapaamaan vaimoaan hänen työpaikalleen Nakatomi Plazaan, Los angelesiin. Heidän epäonnekseen tornin valtaavat saksalaiset terroristit ja Johnin on toimittava yhden miehen armeijana pelastaakseen tilanteen, kunnes apujoukkoja saataisiin paikalle... Huhun mukaan elokuvan piti olla alunperin jatko-osa Commandolle ja pääosaa piti näytellä itse Arnold Schwarzenegger. Tästä leffasta löytyykin laini, jossa kerr...
Lue lisää

Rankataan Jack Ryan-elokuvat

Kuva
Tom Clancyn kirjat olivat minulle jo nuorena kollina osittain tuttuja, ja varsinkin pc-peli Tom Clancy's Rainbow Sixiä tuli pelailitua, mutta kirjoissa toistuva päähahmo Jack Ryan meni minulta aikoinaan aivan ohitse. Tämän takia en osannut yhdistää hahmoa samaksi kirjojen elokuva-adaptaatioissa ja esimerkiksi Harrison Fordin hahmon saatoin sekoittaa saman ajan Takaa-ajettu elokuvan hahmoon Kimbleen. Punaisen lokakuun metsästyksessä Ryan jää taas aika taka-alalle ja päähahmoksi nouseekin Conneryn näyttelemä Marko Ramius. Tänä vuonna otin asiakseni ottaa hahmosta selvää, sekä katsoa kaikki Jack Ryan-elokuvat järjestyksessä ja pistää ne sen jälkeen jokinlaiseen paremmuus järjestykseen.  Rankataan Jack Ryan-elokuvat: 5. Jack Ryan: Shadow Recruit Tämän elokuva piti selkeästi aloittaa uusi elokuvasarja, jossa Jack Ryan on kuvattu toimintasankarina Jason Bournen, Ethan Huntin ja James Bondin tyylin, tai jopa niiden vanavedessä. Mentorina hänellä on tällä kertaa Kevin Costner, joka onk...
Lue lisää

Jurassic Park maratoni, arvostelussa 1, 2 ja 5

Kuva
Jurassic Park (1993) Kävin katsomassa elokuvateattereissa Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Parkin vuonna 1993. Se oli huikea kokemus ja vei taas elokuvaefektejä eteenpäin vahvalla kädellä. Crichtonin kirjakin tuli ahmittua samoihin aikoihin, vaikka se oli aikalailla erilainen. Dinosaurukset oli hetken aikaa maailman isoin juttu ja kaikkien huulilla. Itselläkin oli jp-aiheisia sarjakuvia, leluja, nes -peli ja kouluvihkoja. Nyt 26-vuotta myöhemmin ajattelin katsoa elokuvan 4k:na netflixistä, ja näyttää sen lapsillekkin. Elokuva oli hyvin kestänyt aikaa ja varsinkin dinot oli näyttäviä ja ehkä jopa aidomman oloisia kuin vaikka jurassic worldissa. Jotenkin maagisesti ne on tehty niin hyvin, että vieläkin ne vakuuttavat jopa uuden sukupolven. Dinot piti alunperin toteuttaa go-motion tekniikalla, mutta nykimisen takia ne tehtiin lopulta tietokoneella, joka oli aika uutta silloin. Sen verran monta kertaa olen tämän nähnyt 90-luvulla, että muistin kaikki kohtaukset ulkoa. Pari ko...
Lue lisää

Ensifiilikset: Joker: Folie à Deux (2024)

Kuva
Jokeri kakkone oli yksi vuoden odotetuimmista elokuvista silläkin uhalla, että ensimmäinen osa ei olisi kaivannut jatko-osaa missään nimessä. Myöskin ajatus musikaalista herätti ristiriitaisia tunteita. Elokuva oli kumminkin nähtävä ensi-iltaviikonloppuna ja meninkin sen heti katsomaan kun pääsin. Olihan ensimmäinen osa aivan loistava. Teatterista päästyäni oli fiilikset aika ristiriitaiset. En ollut pettynyt pahasti, mutta mitään riemunkiljahduksiakaan ei päässyt . Leffa pyöri mielessä vielä seuraavana aamuna, niin päätin siitä vähän kirjoitella. Joker: Folie à Deux (2024) Ensimmäinen pieni pettymyksen tunne tuli siitä, kun Jokeri oli palannut surkeaksi ihmisraunioksi Arthur Fleckiksi takaisin. Kun kerran oli saavutettu se mielipuolinen vapaus oli harmillista, että oli palattu nollapisteeseen. Arthur Fleck virui Arkhamin mielisairaalassa ja vielä pahimmassa siivessä, odottaen oikeuden käyntiään. Kun Arthur tapaa toisen hullun, Leen, herää hän jälleen henkiin pikkuhiljaa... Aiemmin pel...
Lue lisää

Jouluelokuva : Batman Returns (1992)

Kuva
Katselin tämän joulun ensimmäisen jouluaiheisen elokuvan. Se on yksi tärkeimmistä lapsuuteni elokuvista, ja yksi parhaista sarjakuvaelokuvista koskaan. Kyseessä on tietenkin Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, vuodelta 1992. Batman Returns (1992) Elokuvassa on Jouluaatto ja Gothamissa kuhistaan viemäreissä elävästä Pingviini-miehestä (Danny DeVito). Max Shreck (Christopher Walken) suunnittelee Gothamiin voimalaa, joka voiman tuottamisen sijasta imisi Gothamista virtaa. Bruce Wayne (Michael Keaton) ei suostu rahoittamaan voimalaa, mutta Pingviini yhdistää voimansa Shreckin kanssa ja samalla haluaa löytää vanhempansa, jotka hylkäsivät tämän ollessa vasta vauva. Katuja terrorisoi Red Triangle-sirkus jengi ja paikkoja räjäyttelee pvc:hen pukeutunut kissanainen (Michelle Pheiffer). On siinä Batmanille puuhaa. Muistan kun isä vei minut katsomaan tätä elokuvateatteriin. Batman oli vanhemmille tuttu 60-luvun sarjasta ja hän varmasti ajatteli, että tässä mennään katsomaan jotain värikä...
Lue lisää

Onnellinen Mies (1979)

Kuva
Ei ole salaisuus, että tykkään katsella myös kotimaisia elokuvia, varsinkin vanhempia sellaisia. Tähän Osa syy johtuu varmasti siitä, että muksuna meillä oli kotona kasetilla muutamia suomalaisia leffoja nauhoitettuna tv:stä. Näitä muutamaa klassikko kappaletta itsekseni pyöritin koneessa tuomaan seuraa ja ääntä tyhjään huusholliin, kun vanhemmat olivat töissä. Yksi näistä tiuhaan katselluista elokuvista oli Arto Paasilinnan kirjaan perustuva Onnellinen mies (1979). Enhän minä tästä muksuna ymmärtänyt paljoa, muuta kuin hulvattoman meiningin ja leppoisan tunnelman. Vasta vanhempana katsellessani tätä uusiksi useita kertoja vuosikymmenien varrella, leffan nerokkuus alkoi aueta. Voikin sanoa, että olen kasvanut tämän elokuvan parissa ja se on aina ollut läsnä. Tässä vaiheessa muistan leffasta jo kaikki vuorosanat ulkoa. Päähenkilö Siltainsinööri Akseli Jaatinen on hahmona ikoninen. Katsoin elokuvan jälleen kerran äitini kanssa ja tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä tänne blogiini...
Lue lisää

Game of Thrones (2011-2019)

Kuva
Game of Thronesin alkuvaiheilla en ollut kovinkaan kiinnostunut fantasia-aiheisesta valtapelisarjasta, joten en hypännyt sarjan mukaan sen ollessa uusi. Kiinnostus nousi toki hypen myötä, mutta koska katsottavaa oli muutenkin hyllyt pullollaan, eikä HBO:n tilaaminen muutenkaan kiinnostanut tuolloin, jäi sarja edelleen katsomatta. Lopulta tässä kävi samoin kuten monien hypesarjojen kanssa, että itse hype rupesi ärsyttämään ja ahdistamaan ja päätin odottaa rauhassa, kunnes koko sarja on saanut päätöksensä ja pöly laskeutunut, ennen kuin lähtisin tätä kahlaamaan. Työtaakka tuntui todella isolta, koska kausia oli kertynyt jopa huikeat 8 kappaletta ja aika on aina kortilla. Yhtenä päivänä kumminkin päätin, että tänään on se vuosi kun katson tämän sarjan pois. En tiennyt sarjasta paljoa mitään ennakkoon ja olin sulkeutunut kaikilta spoilereiltakin täydellisesti, ihme kyllä. Vuosi 2021 olisi minun Game of Thrones vuosi. Koska kaikki tästä sarjasta on jo vuosien varrella kerrottu moneen kertaa...
Lue lisää

The Hunt for Red October - Punaisen Lokakuun Metsastys (1989)

Kuva
Jack Ryan , tuo Tom Clancyn oma James Bond. Lukuisten kirjojen lisäksi hahmosta on tehty useita filmatisointeja, mutta ne ovlivat jääneet minulta vuosien varrella vähemmälle huomiolle, kunnes nyt päätin ottaa kaverista selvää ja kaivoin hyllystä Jack Ryan Blu-ray boksin.  Ensimmäisenä vuorossa oli jo legendaariseksi muodostunut Punaisen lokakuun metsästys . Alec Baldwinin näyttelemä Jack Ryan on tässä elokuvassa poikkeuksellisesti lähes sivuhahmona ja pääosaa näyttelee karismaattisesti itse James Bond, eli Sean Connery. Elokuvan on ohjannut John McTiernan , joka tunnetaan ikiklassikoista kuten Die Hard ja Predator. Asettaisin tämän elokuvan noiden leffojen kanssa samaan klassikon asemaan.  Onpahan elokuva myös tällä hetkellä ajankohtainen, koska Sean Connery pääsee ottamaan mittää itse Putinin kanssa. Putin oli tuohon aikaan myös vakooja, ja elokuvan henkilö muistuttaa häntä huomattavan paljon. Putinin on aika "liukastua teehen". The Hunt for Red October - Punaisen Lokaku...
Lue lisää